ETTA 2V 30.10.2012

Etta on tullut aikuisen koiran ikään samaan aikaan, kun Lappeenrantaan satoi  ensilumen.

Synttäreitä ei ehditty varsinaisesti juhlia, mutta käytiin sentään pitkällä metsälenkillä ja pelattiin jalkapalloa pihalla. Juhlitaan sitten porukalla viikonloppuna Tartossa. Siellä on kv näyttely sekä lauantaina että sunnuntaina. Sertejä ja cacibeja tavoittelemaan lähtee Etta, Hilma, Helmi ja Sohvi Virpin, Joukon, Siljan ja minun seurassa. Ainakin nautitaan vapaasta ja pidetään hauskaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt kun kesä mennyt on 28.10.

Tänään siirryttiin talviaikaan, vaiko normaliaikaan. On sopiva aika muistella mennyttä kesää, kun siitä on jäljellä enää vain muistot. Onneksi tuli otettua myös paljon kuvia, että muistojen tunnelmat ja värit kertautuvat niitä katsellessa.

Koiramainen kesä oli poikkeuksellisen aktiivinen ja huikean tuloksekas. Ja mikä on ollessa, kun elämä nykyisin pyörii työn ja koiramäen talon hoidon lisäksi melkein pelkästään koirien ympärillä. Nyt kun voi pitkälti valita, miten oman aikansa käyttää, niin valinta usein päätyy koiraharrastukseen, mikä tuottaa hyvää mieltä.

AGILITYSSA

mentiin vauhdilla eteenpäin. Etta aloitti virallisen kisauran kesäkuussa 19 kk ikäisenä ja nousi kolmosluokkaan 11 startin jälkeen. Siihen asti kisatahti oli suunnilleen: joka toinen startti 0 ja joka toinen hylky ( tai 5). Nyt otamme kaiken irti koulutuksesta ja hiomme taitoja kolmosluokan tasolle. On aivan mahtavaa harrastaa Ettan kaltaisen koiran kanssa, joka tekee työtä täysillä ja jaksaa yrittää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kelmi niitti palkintoja seniori-SM ja paragi SM-kisoissa. Sennuissa pronssia ja paragissa hopeaa Ettan napatessa pronssin. Piirinmestaruuskisoissa elokuussa Kelmi saavutti pronssia. Kelmillä on nyt kasassa kaksi SM nollaa ensi vuoden tarpeisiin. Intoa on taas ihan mukavasti, kun on käyty hierojalla ja fysioterapeutilla hoitamassa lihasjumeja ja maltetaan kisata tarpeeksi harvoin. Tavoitteena ei ole mennä SM-kisoihin ensi kesänä, mutta jos nollat siinä sivussa tulevat niin sitten harkitaan.

NÄYTTELYISSÄ

Kelmi on ollut lähes voittamaton ensimmäisenä seniorivuotenaan. Nyt 9- vuotias herra on edelleen ryhdikäs ja vetreä, joten ei ihmekään. Joulukuussa -11 tuli Helsingin voittajatitteli ja ROP+ ROP veteraani. Lappeenrannan pääsiäisnäyttelyssä Kelmi oli VSP + ROP veteraani ja Etta ROP+sert. Haminassa Kelmi oli ROP veteraani. Toukokuussa oli vuorossa Joensuun kv- näyttely, jossa Kelmi oli ROP+ ROP veteraani ja Etta VSP + cacib,sert. Kesäkuun kooikerierkkarissa Kelmin VSP ja ROP veteraanivoitto tuntui huikealta! Uroksia oli noin 50 ja koko Suomen kovin sakki kasassa. Tuomarit rodun kotimaasta ja rotuun tarkkaan perehtyneitä. Syksyllä kävimme Pohjois-Norjassa hakemassa Kelmille Norjan ja Pohjoismaiden valion arvon. Sielläkin Kelmi oli ROP ja ROP-veteraani.

KÄYTTÖPUOLELLA

Etta on näyttänyt monipuolisuutensa harrastuskoirana. Kesän mittaan tehtiin muutama verjälki ja elokuussa Etta sai ensimmäisessä mejä- kokeessaan AVO 1- tuloksen! Tosi lupaava jälkikoira, tuumasi tuomari. Jatkoa mejäharrastukselle seuraa ensi kesänä.

Myös taippari meni ensi yrittämällä läpi syyskuun alussa. Pienestä hapsukorvasta on siis moneksi!

 

LEMPI

on kohottanut kuntoaan kesän aikana. Vaikka syyskuussa tuli täyteen jo 14 vuotta niin mummo sen kun vaan piristyy. Pitkästä aikaa se kiipeää taas vetreäsi raput yläkertaan ja osallistuu aktiivisesti lenkkeihin, pieniin tokoiluihin, namin etsintään ja koirien ongelmapeleihin. Kuulo tosin on selväti heikentynty, joten lenkillä pitää olla tarkkana, ettei mummeli eksy muusta porukasta.

Mikä lie piristymisen salaisuus, kun mikään ei oikeastaan ole muuttunut. Cushingin lääkitys on ollut ennallaan jo pitkään, ruoka-annosta vähän nostetiin, kun Lempi alkoi vähän laihtua: Spesicicin endocrine support kuivamuonaa veden kanssa ja vähän lisukkeena säilykeruokaa tai liha- tai mahapalleroita. Tukihoitona  Nutrolin senior öljyä sekä Aptus glyco-flex puristeita päivittäin.

Toivon, että yhteistä matkaa on edessä vielä monta vuotta.

KASVATEILLAKIN

On kesä mennyt hyvissä merkeissä. R-pentueen Hertta, Kerttu ja Hilma  ovat jo saaneet taipparin läpi ja näyttelyistäkin on tullut hyviä tuloksia. Vilillä on jo taskussa yksi SERT. Junnut ovat olleet terveitä ja omistajat onnellisia vilkkaista vipeltäjistään. Kaikki ovat päässeet hyviin koteihin, jossa koira saa aikaa ja huomiota. Vili, Hilma ja Albert harrastavat agilityä, Kerttu ja Vili ovat päässeet lintujahtiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

ILON SEKAAN

mahtuu aina vähän vastoinkäymisiäkin. Muuten ne ilon pisarat eivät niin kirkkaita olisikaan. Heinäkuun tapaturma katkaisi vähäksi aikaa kaiken touhuamisen ja jouduin muutaman viikon potemaan jalkaani. Se onneksi parani hyvin jättäen vain arven muistoksi kesäisestä jäljestysharjoituksesta.

Yllättävät ja suunnitellut remontit Koirameäen talossa haukkasivat suuren loven lompakkoon. Pientä stressin poikastakin ne aiheuttivat kaiken keskellä. Mutta kun taakse päin katsoo, olen hyvilläni, että se kaikki on tullut tehtyä. Kelpaa tätä museotaloa elellä eteen päin, kun paikkoja on kohennettu ja tietää talovanhuksen kestävän vielä kauan ryhdissään.

Jonkun mielestä kesä oli liian sateinen. Minä muistan kesän 2012 hyvänä kesänä. Siinä oli tapahtumia, onnistumisen elämyksiä, auringon paistetta sopivasti ja onnen hetkiä ystävien kanssa. Hyvillä mielin katson myös loppuvuoteen. En suinkaan ehdi vielä hautautumaan sohvan pohjalle liian pitkäksi aikaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viikon päästä on vuorossa Tarton näyttelyreissu Siljan ja Laamasten kanssa ja sitten vielä pari näyttelyä: Jyväskylä ja Helsinki. Toiveissa olisi Ettan muotovalion arvo, joka on yhdestä sertistä kiinni sen täytettäessa 2 vuotta lokakuun lopussa. Agilityssä treenaamme innolla ja kisaamme harkiten. Tänäkin viikonloppuna osallistumme Emilia Rainetojan koulutukseen omalla hallilla. Toivon, että  hiihtokelejä odotellessa olisi aikaa vähän enemmän ystävillekin kynttilöiden ääressä rupatellen.

13.10. Spanieliliiton erikoisnäyttely

Viikko sitten Spanieliliiton erikoisnäyttely keräsi taas suuren joukon kooikeriväkeä näytelykehän laidalle. Hollantilaisen tuomarin H.A.H. Mensink Georgen arvosteltavaksi oli ilmoitettu 12 pentua, 29 urosta ja 33 narttua. Rotunsa parhaaksi tuomari valitsi ”Uffen” Bullbenz Kooi Udde Gerin ja VSP oli Black Amiikos Ysanne Yosta.

Kelmi sijoittui neljän veteraaniuroksen luokassa toiseksi ja hävisi niukasti 11- vuotiaalle Black Amiikos Iwikje Iforille. Tulos vet ERI 2, SA. Tuomarin mielestä molemmat olivat erittäin korkealuokkaisia, mutta Vikke sai vanhempana voittaa.

Kelmin arvostelu vapaasti käännettynä: 9- vuotias uros, hyvä uroksen pää, pyreähköt silmät, hyvä pigmentti, hyvin kiinnittyneet korvat ja kauniit korvakorut, oikea purenta, hyvä niska- ja selkälinja, hyvä rintakehä, hyvin kulmautunut edestä, hyvä turkin väri ja kunto, terve liikkuja , hyvä temperamentti.

 

Ettakin esiintyi erinomaisesti; se liikku hyvällä draivilla ja malttoi seisoa ryhdikkäänä arvostelun ajan. Tuloksena oli tällä kertaa vain EH. Tuomarin mielestä Ettan pää olisi saanut olla feminiinisempi.

Suomennettu arvostelu: 2 – vuotias narttu,  voisi olla hieman feminiinisempi. Tummat silmät, hyvät korvat, hyvä purenta, kaunis ylälinja ja alalinja, hyvin kulmautunut takaa ja edestä, hyvä luusto ja jalat, hyvä turkki ja väri. Kauniit korvakorut ja kaunis hännänkanto, hyvät liikkeet ja mukava temperamentti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näyttelyssä oli mukana myös Kelmin ruotsalainen poika Mattsson´s Hyalmar. Tuomari piti Hyalmaria muuten erittäin hyvänä rotunsa edustajana, mutta tällä kertaa sen etuliikkeet vaikuttivat vähän lyhyeltä ja tulosena oli  val EH.

 

Näyttelyn jälkeen päivä jatkui vielä kooikerhondjen jalostusneuvottelulla. Aktiivinen joukko rodun tulevaisuudesta kiinnostuneita kasvattajia ja muutama aivan uusikin kooikerinomistaja kokoontui pohtimaan ajankohtaisia jalostukseen liittyviä aiheita. Jalostustoimikunta oli antanut pohdittavaksi  roturisteytykset, polvitarkastukset, ENM-testaus ja DLA- testaus. Ryhmissä käytiin asioista vilkasta keskustelua ja kaikkien näkemykset kirjattiin muistiin. Yhteenvedot kirjattiin muistioon, jota jalostustoimikunta voi käyttää jalostuksen tavoiteohjelmaa laatiessaan. Juuri näin teemme rakentavaa yhteistyötä kaikki kasvattajat yhdessä.

Geenitutkimus etenee huimaa vauhtia. Hollannissa on nyt kehitetty geenitesti, jolla voidaan selvittää hengenvaarallisen ENM/ kooikerihalvauksen kantajat. Hollannissa vaaditaan nyt kaikki jalostukseen käytettävät koirat testattaviksi. Suomessakin toivotaan mahdollisimman monen jalostukseen käytettävän koiran testausta. Tämä on arvokas asia kooikerihalvauksen ehkäisemisessä. Se mahdollistaa myös kantajien käyttämisen jalostukseen, kun ne yhdistetään ENM- vapaaseen osapuoleen. Tämä auttaa pitämään geeniipopulaation mahdollisimman laajana muuten niin ahtaassa geenikannassa.

20.10. agikisoja

Ettalla on nyt takanaan muutama kolmosluokan kisa. Tuloksena rivi hyllyjä ja yksi hyväksytty tulos.  Tilaa on siis tuleville palkinnoille, kunhan taidot riittävät niiden keräämiseen. Kaikilla radoilla on toki ollut enemmän hyvää kuin huonoa, mutta treenattavaa riittää vielä, ennen kuin tulosta alkaa tulla. Tulinkin tämän päivän kotikisojen jälkeen siihen tulokseen, että jäämme Ettan kanssa vähäksi aikaa kisatauolle ja treenataan kuvioita varmemmiksi. Ei kannata turhautua hylkyjä kerätessä, vaan käyttää sekin aika treenaamiseen. Ettan ohjauksessa ei toimi samat asiat kuin Kelmillä. Etta liikkuu kauempana minusta kuin Kelmi ja sen radan lukutaito ei ole vielä kovin varmaa. Se on hyvin tarkka ohjauksesta ja menee tarkalleen sinne, mihin ohjataan ja lukitsee esteet ajoissa. On myös aika haasteellista kisata kahdella eri tavalla liikkuvalla koiralla samassa kisassa. Suunnitelmat pitää tehdä kahdella tavalla, mikä vähän haittaa keskittymistä. Mutta on ihanaa elää taas tätä vaihetta aksassa, kun voi opetella nuoren koiran kanssa uusia juttuja.

Kelpo poika kunnostautui tänään omissa kisoissa ja nappasi moraalisesti tuplanollan. Eka radalta tulikin ihan oikea nolla 1,37 s alle alle ihanneajan ja toinen sija. Harmi, että kisaajia oli vain 16, joten  serti ei siirtynyt Kelmille. Toisella radalla aiheutin itse hyllyn, kun olin tutustunut rataan väärin. Ohjasin Kelmin yhden hypyn liikaa, mutta muuten suoritus oli puhdas nolla.

Kelmillä on nyt kasassa 2 SM- nollaa, mikä on keskimääräistä parempi tilanne tähän aikaan vuodesta. Kaksi kertaa on lisäksi ollut karvan päässä tuplanolla, joten sekin on ihan mahdollista, kuten se sertikin. Aina sitä vaan jaksaa toivoa.

 

Tämän päivän radat vielä ratapiirrosten avulla kerrottuna.

Yllä tuomari Marjo Heinon agirata, josta Kelmi sai nollan ja sijoittui toiseksi ajalla 49,63. Kelmin etenemä oli noin 3,55 m/s.

Ettaa ei voi vielä jättää keinulle suorittamaan estettä loppuun ja siirtyä sivuttaissuunnassa esteeltä. Senpä vuoksi en saantu hyvää linjaa pituudelle, vaan innokkasti eteen irtautuva Etta uhkasi hypätä pituuden jäkeisen esteen väärinpäin. Jouduin ottamaan sen takaisin ja korjaamaan linjaa, josta aiheutui kielto. Putkelta 13 putkelle 14 mennessä kiirehdin liian aikaisin ohi puomin linjan. Putkelle 14 ohjaus jäi kesken ja vedin Ettan puomille – väärä rata ja Hylky. Radan loppupuolella  A-esteen alla olevalle putkelle mennessä vedin Ettaa liikaa A:n editse, jolloin se liihotteli editseni ohi putken suun. Kun kutsuin sitä takaisin, kiipesi se A:lle takakautta ja tuloksena ”toinen” hylky. Jatkoin kuitenkin radan loppuun ja keppien aloitus meni hienosti.

 

sitten vuorossa hyppyrata. Kelmi teki taas hienoa työtä ja juoksi ”nollaradan” . Minä vaan olin keksinyt oman radan ja ohjasin Kelmin ennen keppejä myös aloitushypyn takaa kepeille. Tuloksena siis hylky. Yleisön kohahduksesta arvasin, että nyt meni jotain pieleen. Vasta maalissa selvisi, että olin tutustunut rataan aivan väärin.

Etta aloitti radan hienosti, mutta lähti laajaan liitoon pituuden jälkeen ohi renkaan, kun en riittävästi vetänyt liitävää koiraa oikealle linjalle. Etta ehti hypätä pituuden jälkeisen hypyn, joten tulosena hylky. Kun kerran oli hylky alla, päätin kokeilla onnea ja selvittää  saksalaisella hypyn  ennen putkihässäkkää, mutta heitto takaakiertoon hypyn vasemman siivekkeen ympäri oli liian voimakas tai väärin suunnattu ja Etta upposi hypyn vieressä olevaan putkeen. Loppu meni taas ihan mukavasti, paitsi viimeinen keppi jäi pujottelematta.

 

Seuraavat kisat on suunnittelilla vasta joulukuussa. Katsotaan nyt, kisaanko silloin molemmilla vain ainoastaan Kelmi-papalla. Sitä ennen nautitaan treeneistä mainioiden koirujen kanssa.

Alla pari Siljan ottamaa kuvaa syksyisellä metsäretkellä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Agiliitoa treeneissä ja kisoissa 10.10.

valmennus

Syyskuun lopussa minulla oli taas onni saada osallistua Niina-Liina ja Teemu Linnan agilityvalmennukseen Espoossa Univet-areenalla. Valmennus oli toinen Suomen Agilityliiton tukema paragilityvalmennus. Ensimmäinen järjestettiin tämän vuoden maaliskuussa. Tällä kertaa osallistuin harjoituksiin vain Ettan kanssa ja Kelmi oli matkassa turistina. Valmennukseen osallistui tällä kertaa 6 koiraa ohjaajineen. Treeniaikaa oli varattu sekä lauantaina että sunnuntaina 3,5 tuntia eli noin puoli tuntia koiraa kohti. Linnat olivat laatineet 34 esteen monipuolisen radan, jossa oli mahdollisuus harjoitella erilaisia tekniikoita ja oppia paljon uutta. Teemu vastasi koulutuksesta lauantaina ja Niinu sunnuntaiaamuna. Treenin aluksi rata käytiin valmentajan kanssa huolella läpi ja sen jälkeen sitä harjoiteltiin pätkä kerrallaan jokainen koirakko vuorollaan. Ensimmäisenä päivänä pääsin Ettan kanssa rataa noin puoliväliin asti, mikä kuvaa koulutuksen perusteellisuutta. Sunnuntaina kerrattiin edellisen päivän vaikeimpia kohtia ja edettiin rataa eteenpäin siitä, mihin oli lauantaina päästy.

Teemu opetti kädestä pitäen, miten saksalainen oikeaoppisesti ja tehokkasti tehdään. Oikein tehtynä saksalaisessa koira kiertää hypyn siivekettä nuollen eikä katoa matkalla selän taakse. Myös valssia treenattiin niin, että se samalla ohjaa koiraa eteenpäin toivottuun suuntaan eikä jarruta paikoilleen. Olen välttänyt valsseja Ettan kanssa, kun en ole halunnut jarruttaa sen menoa. Nyt kuitenkin oivalsin, että valssi ei jarruta, jos se tehdään niin, että ohjaaja liikkuu sujuvasti alta pois samalla kun koira vaihtuu toiselle puolelle. Ohjauksen ajoituksessa sain myös hyvää harjoitusta.

Sunnuntaina treenattiin välistävedon ja päällejuoksun oikeaa ja tehoksasta ohjausta. Johan alkoi liihotteleva Ettakin taipua kiharaiselle kuviolle.

 

Tästä radasta sain eväitä oman pienryhmän treeniinkin vietäväksi. Sen verran monta opettavaista kohtaa siinä oli. Ettan kanssa oli ilo treenata. Sillä oli intoa tehdä töitä täysillä koko koulutuksen ajan. Sen tehokas ”moottori” vie innolla esteille. Haasteita riittää ohjaajalle kun Etta hakee esteitä – omiaankin, jos ohjaus on myöhässä.

Kouvolan kisa 6.10.

Lauantaina 6.10. olimme pitkästä aikaa agikisoissa sekä Ettan että Kelmin kanssa. Kumpikin juoksi yhden agi- ja yhden hyppyradan. On muuten aika kiireitä puuhaa, kun osallistuu kahdella koiralla samaan agiluokkaan. Juuri kun on saanut ensimmäisen kanssa radan suoritettua ja koiran jäähdytettyä, pitää jo olla toista lämmittämässä. Ja kun toinen on juossut ja jäähdytelty, on jo seuraava rata valmiina ja sama kierros alkaa alusta. Tämän vuoksi puhuinkin kisakavereille, että alan vähitellen vähentämään Kelmin kisaamista ja keskityn enemmän Ettan kisaamiseen, kun Kelmin kanssa ei ole enää mitään varsinaisia tavoitteita agilityssä. Kelmi taisi kuulla ja ymmärtää nämä jutut ja päätti näyttää närhen näppylät. Pikku-ukko olikin tavallista reippaampi ja juoksi karvaa vaille tuplanollan. Agiradalla tulikin oikea nolla, mutta virheettömältä hyppyradalta tuli yliaikaa 0,75s! Kelmin etenemä kummallakin radalla oli 3,64m/s, mikä on Kelmille hyvä aika. Tällä kertaa se lähti heti alusta hyvään vauhtiin, eikä käsijarru päällä kuten usein on käynyt. Kelmiä on nautinto ohjata silloin kun sillä on oma hyvä draivi päällä. Kaikki käy niin helpon oloisesti, kun luemme toisiamme niin hyvin ja tiedän, miten Kelmi missäkin kuviossa reagoi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Etta juokksi 2 nopeaa ja innokasta rataa, mutta tuloksena kummallakin väärä rata ja hylätty. Agirata meni muuten virheettömästi, mutta aivan radan lopussa oli ohjaus hiukan myöhässä, minkä vuoksi en saanut Ettaa kääntymään silmukalle ennen viimeistä estettä ja Etta liihotteli suoraan maaliin. Radan puolivälissäkin oli ohjaus vähän myöhässä pituuden jälkeen käännyttäessä, mutta se aiheutti ainoastaan vähän pitkän kaarroksen.

Hyppyradalla oli selkeä ohjausvirhe ”pimeään putken päähän” ohjauksessa, josta aiheutui kieltovirhe. Avokulmassa olevilla kepeillä Etta sujahti toiseen väliin, jota en huomannut vaan jatkoin matkaa. Siitähän tietysti aiheutui hylly. Nyt on Ettalle rakennettu kolmosluokassa jo 4 hyllyä. Tilaa siis olisi jo nollille ja palkinnoille. Mutta kaikki aikanaan. Ensin harjoitellaan ja kun tarpeeksi ollaan harjoiteltu niin tulosta tulee. Kykyjä ja vauhtia koirassa kyllä riittää. Ehkä minäkin vielä opin ohjaamaan tätä vauhdikasta koiraa.

Alla linkki videoon, jossa näkyy Ettan ja Kelmin Kouvolan radat.