Syksyn viimeinen mejä-koe 27.9.2015

Viikonloppu vietettiin mejäkokeessa Kouvolan Tirvassa. Sää oli suosiollinen sekä lauantaina jälkien tekopäivänä että sunnuntaina koepäivänä. Lämpötila oli vuodenaikaan nähden lämmin noin 15 astetta ja aurinkokin  paistoi välillä kirkkaasti kauniissa ruskamaisemassa. Maastot olivat mejäkokeeseen sopivat ; sopivan helppokulkuista eikä liian märkää. Muutamia ojia oli matkan varrella, mutta ne olivat enimmäkseen kuivia ja helposti ylitettäviä. Riistahavaintoja oli jäljillä runsaasti: hirven,  peuran ja villisikojen jälkiä ja  kanalintuja.  Koe oli enismmäinen Tirvan metsästäjien järjestämä ja järjestelyt sujuivat hyvin.

Kokeeseen osallistui 20 koiraa, joita oli tuomaroimassa 4 tuomaria. Prinkan jäljellä tuomarina toimi Mari Myllynen.

Prinka selvisi ampumakokeesta kunnialla ja arpa antoi meille päivän ensimmäisen jäljen.

Prinka nuuski tarkkaan lähtömakauksen ja nuoli siitä veret ja sitten reippaasti matkaan. Ensimmäinen osuus meni laajoja kaarroksia tehden ja pelkäsin sen eksyvän väärille jäljille. Ensimmäiselle kulmamakaukselle tultiin kuitenkin ongelmitta ja Prinka merkkasi sen tarkkaan. Harmi kyllä matka jatkui suoraan hirven jälkiä pitkin vaikka olisi pitänyt kääntyä vasemmalle. Tuomari kutsui meidät pois, kun Prinka ei osoittanut mitään aikeita kääntyä jäljelle takaisin. Siitä tuomittiin ensimmäinen hukka.

Kulman jälkeen otettiin uusi alku ja Prinka lähti taas hyvä vauhtiseen jäljestykseen aivan jäljen päällä. Mutta ennen toisen osuuden puoliväliä poistui taas jäljeltä jyrkästi hirven jäljelle. Siitä toinen hukka.

Toisen osuuden puolivälistä uusi alku, josta Prinka eteni mallikkasta jäljestystä kulmalle, jonka  merkkasi hyvin ja jatkoi kulman takaa jälkeä pitkin. Viimeisen osuuden puolivälin paikkeilla jäljentekijät olivat tehneet piston vasemmalle ja palanneet uudelle linjalle. Tästä pistosta oli jäänyt merkikisi yksi pyykkipoika. Prinka jäljesti näitä saappaanjälkiä, mutta selvitti oma-aloitteisesti tiensä takaisin jäljelle. Paluukohdassa oli harmi kyllä linnun makauksia ja Prinka jäi niitä tutkimaan jäljen oikealle puolelle eikä osoittanut mitään aikeita palata jäljelle takaisin. Siitä tuomittiin kolmas hukka ja koe keskeytettiin.

Loppu jälki mentiin harjoitusmielessä loppumakaukselle asti virheettömästi. Peuran sorkasta Prinka oli kiinnostunut ja näykki sitä.

Tässä Mari Myllysen koeselostus:

Koira tutki alkumakauksen, josta ohjattuna reipasvauhtiseen maa- ja ilmavainuiseen jäljestykseen. 1. osuus mennään paikoitellen jaajoin kaarteluin. 1. makaus hyvin merkaten, mutta kulmalta suoraan jatkaen aina hukkaan saakka.Uusi aloitus ja piena taas määrätietoinen poistuminen jäljeltä – 2. hukka. Uusi alku, jälkitarkkaa 2. makaukselle, sen hyvin merkaten, kulma hyvin takkaarteella. 3. osuus jäljellä tai sen tuntumalla osuuden puoliväliin saakka, kunnes riista vie voiton ja hakua tehdään aina 3. hukkaan saakka. Tuomari keskeyttää kokeen. Harjoitellen kaadolle. Tänään voiton. Koira näytti kuitenkin osaavansa jäljestää, lisää vain harjoittelua riistarikkaassa maastossa.

Tämä oli nyt tämän syksyn viimeinen koe. Syksyllä ehditään vielä tekemään muutamat treenit. Olen nyt päättänyt jättää kokeet käymättä, kunnes Prinka osoittaa harjoituksissa jälkiuskollisuutta. Hirven sorkan laahausjäljillä on saatu lisää intoa jäljestykseen. Pari viimeistä treeniä on tehty niin, että olen sitonut verisienen sorkkaan kiinni ja vetänyt niitä yhdessä parin sadan metrin pituisen jäljen.  Mietin vaan, että teinkö tällä menetelmällä hallaa – aiheuttiko tämä sen, että Prinka kiinnostui tämän kautta myös hirven jäljistä? Aika vaikeaa on tämä jälkikoiran koulutus, kun selkeitä neuvoja ei ole saatavilla ja asiat pitää vain oppia kantapään kautta. Tällä menettelyllä oli tarkoitus lisätä motivaatiota jäljelle pysymiseen yhdistämällä veren ja kiinnostavan hirvensorkan haju. Prinka on osoittanut suurta himoa hirven sorkkaan kaadolla. Toisaalta kuitenkin koira pitäisi opettaa seuraamaan verijälkeä eikä hirven jälkiä.

Suunnitelmissa on tehdä lyhyitä enintään 200 m jälkiä riistarikkaaseen maastoon. Etenkin maastoon, jossa on paljon kanalintuja. Teen paljon makauksia myös suorille ja laitan sinne namipalkkaa. Jos Prinka lähtee jäljeltä linnun hajuille, en anna sen poiketa jälkinarua pidemmälle ja sitten odotan, että se palaa takaisin jäljelle ja pääsen sitä kehumaan. Jos se pyytää katseella neuvoja kehotan sitä menemään jäljelle. Näin olen menetellyt tähänkin asti makauspalkkoja lukuun ottamatta, mutta tilanteita kai pitää tulla riittävän paljon, että se oppii huomaamaan, että on kannattavaa jatkaa verijälkeä eikä metsästää. Tässä piilee kyllä sekin vaara, että koira oppii luottamaan ohjaamiseen, ja oma-aloitteisuus vähenee. Tämä riski on kuitenkin otettava, jos tahtoo tuloksia. Koiralle on nimittäin erittäin palkitsevaa sekin, jos se saa poiketa jäljeltä haistelemaan muita asioita. Se näyttää olevan Prinkalle mieluista ja joka kerran kun se saa sen tehdä, vahvistuu väärä toiminta. Sen vuoksi kokeeseen ei kannata mennä, ennen kuin Prinka keskittyy varmemmin verijälkeen.

Prinkan jäljen jälkeen olin oppaana todella taitavan englanninspringerin AVO-jäljellä. Kyseessä oli koiran toinen jälkikoe ja tuloksena toinen ykköstulos!

Opastuksen jälkeen jäin purkamaan jälkeä ja otin sekä Kelmin että Prinkan mukaan purkuun. Kelmi oli aivan innoissaan jäljestyksestä ja meni jälitarkasti reipasta vauhtia edeltäni. Kun merkkien kerääminen kävi vähän hitaammin, palasivat koirat välillä tarkistamaan, mihin jäin ja jatkoivat taas jäljestystä. Prinkaa kiinnosti tälläkin jäljellä välillä myö riistän jäljet, joita sen pitä käydä tarkistamassa, mutta palasi sitten veri jäljelle takaisin. Harmi, että Kelmi ei voi paukkuarkuuden takia osallistua kokeisiin. Sillä kun ei ole paljoa riistaviettiä, jaksaa se paremmin keskittyä jäljestykseen ja se pitää siitä kovasti. Harjoituksia toki voidaan Kelmin kanssa tehdä ihan vaan sen iloksi.

 

 

 

 

 

nousujohteista aksaa

Prinka oli astutuksen jälkeen noin kuukauden ajan poikkeuksellisen väsynyt, haluton ja hiljainen. Sitä ei kiinnostanut oikein mikään lukuunottamatta kanalinnut metsälenkillä. Ruokakaan ei oikein maistunut eikä leikki kiinnostanut.

Agilitykin alkoi tuntua pakolla vääntämiseltä. Astutuksen jälkeen pidimme parin viikon treenitauon ja kisataukoa oli ollut jo kesäkuun alusta lähtien, jolloin Prinka siirtyi kakkosluokkaan. Lyhyen tauon jälkeen palasimme treenaamaan ja ilmoitin Prinkan kolmeen agikisaan, kun selvisi, ettei Prinka ollut kantava. Aksa ei kuitenkaan oikein kiinnostanut ja meno oli treeneissäkin tosi tahmeaa. Kadutti kun tuli nuo kisat ilmoitettua.

Enismmäisessä kakkosluokan kisassa Mikkelissä 29.8. Prinka meni lähes kävelyvauhtia pari rataa. Kolmas rata jätettiin väliin, kun ei meno maittanut. Yliaikaa tuli kummaltakin radalta lähes 20s ja kielto pituusesteeltä. Pituutta ei sentään voi ilman vauhtia hypätä ! Etenemä radalla oli 2,14 m/s .

Seuraava kisa Imatralla 5.9. mentiin jo vähän reippaammin. Kisa-aamuna Prinka leikki ensimmäisen kerran moneen viikkoon omilla leluillaan kotona. Kisapaikallakin se oli iloinen ja otti sentään laukka-askeliakin radalla. Keinulla se oli kuitenkin varovainen ja kepit meni erittäin hitaasti. Puomilta tuli kontaktivirhe ja yliaikaa ”vain”  0,58s. Etenemä oli 2,89 m/s eli huomattavasti parempi kuin viikkoa ennen. Sijoitus toinen. Toisella radalla tuli hylky, kun ohjasin Prinkan väärälle puolelle hyppyestettä.

Kolmas kisa käytiin eilen 8.9. Kotkan iltakisoissa. Siellä näytti, että entinen Prinka on jo lähes palannut takaisin. Ensimmäiseltä radalta tuli kontaktivirhe keinulla ja kielto pussilla, yliaikaa 6,47s . Tulos 16,47 ja komas sija. Vaikka kepit meni hitaasti ja pussi piti ottaa uusiksi, oli etenemä jo 2,9m/s eli paranemaan päin.

Toisella radalla tuli keppien aloitusvirhe ja yliaikaa 5,14 ja sijoitus taas kolmas. Keppien korjaamisesta huolimatta etenemä 2,9 m/s eli ihan mukiin menevä.

Kolmas rata meni sujuvasti ja minäkin sain juosta Allan Mattsonin radalla etenkin pitkää loppusuoraa minkä kintuista pääsin. Prinka irtosi hienosti loppusuoran ja tuloksena oli puhdas nolla ja toinen sija. Luva meni siis vierestä. Etenemä oli jo 3,2 m/s.

Piristymään päin on siis Prinkulan meno. Tästä asetelmasta on hyvä jäädä muutaman viikon tauolle. Nyt ei treenata eikä kisata aksaa ennen lokakuun alkua. Käydään metsälenkeillä ja jäljestetään sekä treenataan rallytokoa. Jospa se aksa sitten taas alkaisi maistua paremmin.

 

 

 

 

Huikea näyttelyviikonloppu Joensuussa 8.-9.8.15

Keskellä kesälomaa läksimme tekemään tehoiskua Joensuun näyttelyviikonloppuun. Matkaan lähti Silja Hilman ( Milfeddyg Rhuddin) ja Perrin kanssa sekä minä ja Harri Kelmin ( Milfeddyg Innemend Elaika) ja Prinkan (Czuprynka Bursztynowy Zakatek)  kera. Myös Joensuussa asuva wss Vili ( Milfeddyg Rhagorol) oli ilmoitettu näyttelyyn kummallekin päivälle. Lauantaina oli kansainvälinen näyttely ja sunnuntaina kaikkien rotujen näyttely.

Telttaleiri pystytettiin Joensuun raviradan nurmikentälle ja saimme nauttia näyttelypäivästä aurinkoisessa säässä.

Näyttelymenestys oli lauantaina päätä huimaava:

Kelmi oli ROP veteraani ja ROP sekä Prinka VSP ja sai CACIBIN.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kelmin arvostelu: tuomari Nina Karlsdotter, Ruotsi

Välformad maskulint huvud, aningen högt stop. Bra proportioner. Mörka ögon. Välburna öron med fint behäng. Utm hals och överlinje. Välburen svans, utm krop. Bra benstomme. Harmonisk vinklar. Effektivt jämt steg, bra päls.

Prinkan arvostelu:

Fint välformad huvud, bra proportioner, vackra ögon. Välburna öron, fint behäne. Bra hals och överlinje. Lite högtburen svans. Bra krop och benstomme. Harmonisk vinklar, utm steg, lite lös fram. Fin päls.

Hilma oli myös ROP ja sai CACIB:n  ja Perri PN2, vara-SRT,  ROP- juniori. Myös Vili sai laatuarvostelussa ERI:n ja oli luokassaan kolmas. Hilmasta tuli samalla C.I.B. Onnea Hilma ja Silja!

 

 

Näyttelypäivä venyi pitkäksi Kelmin, Hilman  ja Perrin ryhmäkehiä odotellessa. Ryhmissä emme sijoittuneet.

Illalla alkoi rankka vesisade ja me kaaduimme unten maille hotelli- illallisen jälkeen.

Sunnuntaiaamuna kävimme tervehtimässä Teemi-pentua perheineen. Teemi oli vähän ujo, mutta hyvätapainen ja todella kaunis pikku welshi. Teemi on saanut hyvät lähtökohdat elämäänsä ja on päässyt todella hyvään kotiin, jossa sitä osataan ohjata oikeaan welshin elämään.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ennen näyttelyä kävimme myös tervehtimässä vanhaa tätiäni Anjaa vanhusten palvelukodissa. Anjalla oli huumorin kukka edelleen tallessa, vaikka elämä onkin jo rajoittunutta.

Yöllinen vesisade oli muodostanut mutavellilammikon telttamme kohdalle, joten jouduimme muuttamaan leiripaikkaa ja vähän kuivattelemaan varusteita. Mutta entistä lämpimämpi päivä edessä myös näyttelymenestyksen suhteen.

Kooikerikehässä oli vähän enemmän koiria kuin lauantaina. Kelmi oli ROP- veteraani ja PU2, Prinka taas VSP.

Hilma oli PN4 ja Vili sai taas ERI:n . Vilistä on kasvanut komea uros ja sen luonne on aivan ykköstä. Näyttelyesiintyminenkin kehittyy pikkuhiljaa. Sunnuntaina kehässä meni jo huomattavasti paremmin kuin Mikkelissä heinäkuussa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Suurimman yllätyksen teki Perri. Se oli paras narttu ja VSP ja sai ensimmäisen sertinsä! Ja samalla se oli taas ROP-juniori. Ryhmäkehiin emme enää jääneet Kelmin ja Perrin kanssa, vaan läksimme Harrin kanssa jatkamaan lomareissua Kolille ja Silja kohti kotia.

 

 

 

 

 

 

Prinkalle tulos MEJÄ-kokeessa 30.8.

Ultraäänitutkimuksessa selvisi, ettei Prinka ole kantava. Harmin paikka, sillä Kelmi-Prinkayhdistelmä olisi ollut enemmän kuin toivottu. Astutuksen jälkeen Prinka on ollut aika väsynyt ja haluton ja on omasta mielestään ollut kovinkin raskaana. Vielä viime viikonloppunakin se oli melko haluton ja Mikkelin agikisat meni löntystellessä parin radan verran. Kolmas rata jätettiin menemättä kun meno ei maittanut Prinkalla.

Sunnuntaina sitten läksimme koettamaan onneamme MEJÄ-kokeeseen Vekarajärvelle. Pääsimme kokeeseen jonotuspaikalta viime hetkellä, kun Mikkelin agikisaankin olin jo ilmoittautunut. Kun ei ollut mahdollista käydä lauantaina jälkeä tekemässä, pääsin kokeen järjestäjän suostumuksella maksetulle jäljelle. Toisin sanoen Prinkalle tehtiin jälki maksua vastaan ja pääsimme sunnuntaina kokeeseen ilman talkoovelvoitetta.

Kyseessä oli suurin mejä-koe missä olen koskaan ollut. Kokeeseen osallistui 30 koiraa, joita tuomaroi 5 tuomaria. Avoimenluokan koiria oli 11 kpl ja loput olivat voittajaluokan koira. Prinkan jäljellä tuomarina oli Hannu Palonen.

Laukauksensietotesti meni ongelmitta ja pääsimme metsään ensimmäisenä.

Prinka haisteli ja maisteli alkumakausta ja aloitti jäljestyksen todella hitaasti ja varovaisesti. Minun piti kehottaa sitä useampaan kertaan ensimmäisellä osuudella. Ensimmäisen osuuden puoliväliin mennessä aikaa oli kulunut 15 min ja pelkäsin, että maksimiaika tulee vastaan ennen kuin pääsemme jäljen loppuun. Välillä se pysähtyi kuuntelemaan pikkulintujen laulua, mutta jatkoi kehoituksella jäljestystä. Ensimmäisen osuuden loppupuolella Prinka lisäsi vauhtia, tutki ensimmäisen kulman makauksen tarkasti ja jatkoi jälkitarkasti toiselle osuudelle. Toisen osuuden alkupuolella se taas pysähtyi kuuntelemaan lentokoneen ääntä. Kerroin, että se ei ole ukkonen vaan lentokone ja kuin puheeni ymmärtäen Prinka jatkoi sopiva vauhtista jäljestystä hieman oikaisten  toisen kulman. Kolmannen osuuden alkupuolella jäljen poikki meni ajoura ja jälki jatkui yli pienen penkereen. Prinka haistoi jälkijanan suuntaan, mutta kääntyi sivuun ja häntä alkoi pyöriä pahaenteisesti. Se haisteli vähän matkaa paluujälkeä ja sitten toiseen suuntaan poikki jäljen ja pysähtyi. Kehoitin, että etsi jälki, jolloin Prinka jatkoi jäljen poikki menevää ajouraa hukkaan asti. Jäljelle palautuksen jälkeen Prinka eteni varmasti kaadolle asti ja haisteli kiinnostuneena peuran sorkkaa.

Nyt sentään oli parannusta ensimmäiseen kokeeseen, eikä linnut päässeet pilaamaan suoritusta. Tuloksena avoimen luokan 2 tulos.

Tässä tuomarin koeselostus:

Erittäin rauhallinen lähtö ja ensimmäinen osuus. Jäljestäessä pientä polveilua loppua kohden parantaen. Ensimmäinen kulma tarkasti, toinen hieman oikeaisten. Kolmannen osuuden alussa hieman paljuujälkeen ja sitten hukkaan saakka. Jäljelle tuotuna hyvin loppuun. Kaatokäytös hyväksytty.

– jäljestämishalukkuus 4/6

– jäljestämisvarmuus 8/12

– työskentelyn etenevyys 6/10

– lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottamien 10/14

– käyttäytyminen kaadolla 3/3

– yleisvaikutelma 3/5

yhteensä 34/39 pistettä