Prinka 16 vk

Prinka pikkuinen kooikeri-tyttö täytti 27.9. 16 vk.

Säkäkorkeus koipeliinilla on nyt 32 cm ja painoa 6,4kg. Rakenne näyttää tasapainoiselta ja runko on tiivis. Osa etuhampaista on lähtenyt Kuillon kanssa vetoleikkejä leikkiessä ja uudet jäniksenhampaat jo pilkottaa. Prinkan pitkästä hännästä on vitsailtu kooikeripiireissä; se ulottuu puoliväliin kinnervartta. Mutta eiköhän siitä ihan normaali häntä kasva. Karva on melko lyhyttä, pilkkuja ei ole juuri ollenkaan ( selässä pari). Punainen väri näyttää vähitellen tummuvan, mutta siitä ei ehkä aivan syvänpunaista tulekaan. Minun silmään tuo ilmeikäs pikku pentu on kaunis. Pää on todella kauniin mallinen hyvin  värittynyt ja sillä on valpas katse.

Luonteeltaan Prinka on edelleen reipas, utelias, avoin ja rohkea. Se on sisukas ja energinen.

 

Sosiaalistaminen on sujunut edelleen loistavasti. Aiemmassa artikkelissa kirjoitin, että tavoitteena olisi tarjota Prinkalle 14 vk ikään mennessä 14 erilaista ihmiskontaktia, tutustuttaa se 14 eri koiraan ja kaydä 14 eri paikassa. Ehkä ammatti ja koiraharrastus ovat tehneet tämän tavallista helpommaksi. Kodin pihapiirissä olevassa vastaanotossa on se hyvä puoli, että voi käyttää rokotuksessa käyviä pentuja ja aikuisiakin koiria hyödykseen pennun sosiaalistamisessa. Siitä hyötyvät sekä asiakas että minä. Ja koiraharrastus vie eri paikkoihin, jossa kohtaa paljon koiria ja ihmisiä.

Olen yrittänyt pitää pentupäiväkirjaa, johon olen suunnilleen kirjannut kaikki uudet koira- ja ihmiskontaktit ja paikat, jossa on käyty liikkumassa. Sen mukaan 16 vk mennessä sosiaalistaminen on sujunut seuraavasti:

KOIRAKONTAKTIT:

Prinka on tutustunut lähemmin tai leikkinyt vähintään 41 eri koiran kanssa.

noin 10 kertaa on oltu tilaisuudessa, jossa on useita koiria ja niitä on joko tervehditty tai kuljettu ohi.

Läheisiä koirakevereita on oman perheen Kelmi ja Lempi, sekä tyttärien koirat Hilma ja Kuillo.

Pentukurssilla on 4 kaveria, joiden kanssa leikitään joka kerran.

Muita eläinkontakteja: Siljan kissan Saipan kanssa on tehty tuttavuutta muutaman kerran, vuohia, poroja, hevosia.

IHMISKONTAKTIT:

Läheiseksi on tulleet omat ihmiset minun lisäksi Harri, Silja, Panu, Salla, Roope

Heidän lisäkseen Prinka on tutustunut vähintään 28 ihmiseen.

Noin 20 kertaa on oltu paikoissa, jossa on paljon ihmisiä, joita on tervehditty tai menty ohi. Ihmisten ohi meneminen onkin opeteltava asia, kun kaikki ovat niin ihania ja kaikkia pitäisi päästä tervehtimään.

VIERAS YMPÄRISTÖ:

Autoon prinka on tottunut heti ensi tapaamisesta lähtien

Lentokone 3x

agilityhalli 5x

treenikenttä 6x

lenkkeilyä kotikylällä

erilaisia metsiä

rautatieasema x4

lentokenttäx3

posti  x 4

pankki

kaupungin keskusta muutaman kerran

järvi x4

agilitykisat  3x

rally-tokokisat

kooikerien pentupäivä

verijäljen haistelua x2

kyläilemässä käyty 3 eri paikassa

meillä on käynyt vieraita muutaman kerran, kerran kutsuilla oli 9 vierasta.

# # # # # # # # # # # # # # #

 

Tästä on hyvä jatkaa. Pentukurssi päättyy tällä viikolla. Sen jälkeen opiskellaan kurssilla saatuja oppeja kotona ja eri ympäristöissä häiriötä lisäten. Noin kerran viikossa käyn Kelmin kanssa omissa aksatreeneissä ja Prinka pääsee mukaan leikkimään, juoksemaan ja tekemään jotain yksinkertaista aksajuttua. Tammikuussa aloitamme pentukurssin kolmen sheltin ja Neve- kooikerin kanssa.

Lenkkien pituus kasvaa vähitellen  ja usein suuntaan metsämaastoon, jossa saa käyttää nenää ja kehittää kehonhallintaa erilaisilla alustoilla. Tavoitteena on, että joka päivä on pieniä koulutushetkiä. Enimmäkseen pennun elämä on tietenkin leikkiä, juoksentelua ja nukkumista.

 

 

Lempi 15 vuotta 23.9.2013

Lempi- muori saavutti kunnioitettavan 15 vuoden iän 23.9.

Synttäreitä juhlittiin rauhallisesti kakkua syöden tutussa porukassa. Mukana olivat Silja, Hilma ja tietysti Kelmi-poika ja Prinka. Kakun pohjana oli koiranmakkaraa ja koristeena raejuustoa ja pieniä tomaatteja. Kakku oli päivänsankarin mielestä herkullista ja sitä syötiin innolla. Toki sitä tarjottiin muillekin koirille.

 

Muuten syntymäpäivänä nautittiin metsälenkistä ja rapsutuksista.

Lempi on vielä ikäisekseen reipas koiramummo. Askel on jo lyhentynyt ja vauhti vähän hidastunut. Kuulo on heikentynyt.  Lempi käy vielä päivittäin  lenkeillä ja seuraa päivän tapahtumia tarkasti. Se innostuu edelleen tempuista, etsimisleikeistä ja koirapeleistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kohta 4 vuotta kestänyt cushingintauti on niin hyvin hallinnassa, että viimeisen kontrollin perusteella minimissään ollut lääkitys keskeytettiin viikoksi ja yritetään jatkaa pienintä päiväannosta joka toinen pv.

Lempi on tähän asti vanhin koiristani. Toivon sille edelleen virkeitä vanhuuden päiviä ja pitkää ikää.

 

Ruskaretkellä Kuusamossa 19.-22.9.

Nykyisessä elämäntilanteessa matka suuntautuu melko usein pohjoiseen. Niinpä taas suuntasin muutamaksi päiväksi Kuusamoon ruskaa ihailemaan. Ajan säästämiseksi päätin tällä kertaa lentää Helsingistä Kuusamon lentokentälle, josta Harri haki meidät mökille.  Tällä kertaa matkakaverina oli Prinka, joka nuoresta iästään huolimatta oli jo toisella lentomatkallaan. Suunnitelmissa oli patikoida parina päivänä syksyn värien koristamassa maastossa ja siksi olisi ollut parempi ottaa mukaan Kelmi, joka olisi varmasti jaksanut kävellä muutaman tunnin matkan päivittäin. Finnair on kuitenkin hinnoitellut ruumassa matkustavan koiran (yli 8 kg) matkan niin kalliiksi, ettei tullut mieleenkään ottaa Kelmiä matkaan. Koirasta valoitetaan ruumassa matkusten 10€/kg boksin kanssa punnittuna, joten Kelmin edestakainen matka olisi maksanut noin 420€! Prinka on vielä niin pieni, että se voi matkustaa matkustamossa, joten otin sen mukaan ja Silja pääsi vähän helpommalla koirien hoidosta.

Prinka oli yhtä rento matkustaja kuin ensimmäisellä lennollaankin Puolasta Helsinkiin. Koko matkan se oli hiljaa jo vähän liian pieneksi jääneessä laukussaan ja veti sikeitä koko matkan ajan.

Perjantaipäivä meni mökillä lepäillen ja saunoen, kun sää oli kovin sateinen. Kävimme vain lähimaastossa pienellä lenkillä ja kylällä kaupoilla. Prinka ja Harrin Fanni-mäyräkoira tekivät tuttavuutta ja tulivat heti hyvin toimeen keskenään. Fanni on jo 10 -vuotias ja rauhallinen ja aivan ylikiltti mäykkyneiti.

 

Lauantaina kävelimme Oulangan kansallispuistossa Kiutakönkään maastossa 8 km lenkin mukavassa pilvipoutaisessa säässä. Välillä aurinkokin pilkahti pilven raosta. Minulla oli matkassa Prinkan lentolaukku siltä varalta, ettei pentu jaksaisi koko matkaa taapertaa. Mutta turhaan sain sitä kantaa, sillä Prinkalla riitti energiaa ylimääräisiinkin pyrähdyksiin.

 

Matkavauhti oli toki rauhallinen ja välillä pysähdyttiin evästelemään ja valokuvaamaan. Reitillä oli paljon kulkijoita niin ihmisiä kuin koiriakin. Kaikkia Prinka halusi tervehtiä. Pienen alkuvarovaisuuden jälkeen se meni tekemään nuotiopaikalla tuttavuutta jopa kahden mahtavan kokoisen malamuutin kanssa. Nekin olivat ystävällisiä koiria.

Tämä Könkään kurkkaukseksi nimetty reitti oli kokemisen arvoinen reitti. Ensimmäinen kilometri noustiin vaaran rinnettä ylös poroaidalle. Siitä matka jatkui suolammen reunaa metsään, joka oli tasaista ja helppokulkuista maastoa.

 

Ensimmäinen nuotiopaikka oli joen rannalla. Matka jatkui vanhassa männikössä, jossa oli koristeellisia kaatuneita ja pystyssä olevia keloja. Matkalla näimme komeasarvisen suuren hirvaan haareminsa kanssa. Niitä Prinka ihmetteli pitkään, mutta ei yrittänyt lähteä niiden perään.

 

 

 

 

 

 

 

 

Loppumatka kulki komeassa jokimaisemassa korkealla törmällä.

 

 

 

 

 

 

 

Alhaalla joen varressa oli leiripaikka. Kolmas tulipaikka oli kosken varressa. Maisemat olivat kauniita ja ruskan väriloisto oli vielä parhaimmillaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Illalla pikkukoiralle maistui uni ja meille rantasaunan löylyt.

 

 

 

 

 

 

 

 

Sunnuntaina nousimme  vaaran laella sijaitsevalle kodalle. Fannikin jaksoi tämän vajaan 4 km reitin oikein hyvin lievästä ylipainosta ja vanhasta selkävaivasta huolimatta. Edellisen päivän 4 tunnin retki ei tuntunut Prinkan jaloissa lainkaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaaran päältä oli komeat näköalat joka puolella siintäviin tuntureihin.

 

Sunnuntai-iltana oli paluumatka edessä. Lentokoneessa vieressä istuva matkustaja ihmetteli, kuinka hyvin tuo pikkuinen koira osasi matakustaa. Onneksi Prinka ei tiedä, että minä pelkään koneen nousuja ja laskuja.

 

 

Kuillo syyslomalla

Sallan ja Roopen työ- ja matkakiireiden vuoksi Kuillo tuli mummolaan syyslomalle pariksi viikoksi.

Prinkalla ja Kuillolla riitti vauhtia ja vilskettä aamusta iltaa. Välillä osasivat sentään rauhoittua itsekin lepäämään. Toisinaan paini ja hippa yltyi niin överiksi, että kaksikko piti laittaa huilaamaan eri huoneisiin. Pehmolelut saivat kyytiä niin, että pumpulit vaan pöllysi, kun kaverukset niitä retuutti. Pihalla Kuillo tarjosi Prinkalle hyvää juoksuketteryystreeniä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Päivittäin käytiin metsälenkillä ja marjastamassa muutaman kerran. Kerran kaksikko pääsi Kelmin ohella myös jäljestämään noin 80-100m suoran jäljen. Molemmat olivat rauhallisia ja jälkivarmoja jäljestäjiä. Oikein lupaava alku oli Prinkankin suoritus, kun ikää oli vasta 3 kk.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Talo on taas paljon rauhallisempi, kun Kuillo on  palannut Lauttasaaren maisemiin. Mutta pian taas nähdään toivottavasti.

 

 

Kooikerien pentupäivä 14.9.

Osallistuimme Prinkan kanssa Suomen Kooikerhondje ry:n järjestämään pentupäivään Lahdessa 14.9. 2013.

Koolla oli ennätysmäiset 30 pentua   omistajineen. Nuorin pentu Prinka oli 3 kk ja vanhin 10 kk ikäinen.

Tilaisuus oli hyvin järjestetty ja tarjolla oli monipuolista ohjelmaa. Pennut oli jaettu 3-4  pennun ryhmiin, joissa ohjatusti harjoiteltiin agilityn alkeita, näyttelyesiintymistä ja arkitottelevaisuutta. Harjoitusajat olivat riittävän lyhyitä, jotta pennut jaksoivat keskittyä tekemiseen. Treenien välissä oli hippaa, painia ja lepoa vapaamuotoisesti.

 

 

 

 

 

 

Oli mukava havaita, kuinka reippaita ja rohkeita kaikki mukana olleet pennut olivat. Missään ei näkynyt syrjään vetäytyviä tai arkoja pentuja.

Koko porukasta otettiin myös ryhmäkuva.

 

Kiitos järjestäjille iloisesta ja hyödyllisestä tapahtumasta.

 

 

Sohvin odotuksen eteneminen

Terkkuja Joutsenosta!

Kävin viime viikon maanantaina hakemassa Sohvin tänne meille Haukilahteen. Sohvi-mamma viipyi meillä viikon verran ja viihtyi oikein hyvin. Ruoka maittoi ja äiti ja tytär tulivat oikein hyvin juttuun. Visiitin tarkoitushan oli totutella meillä oloon ja oikein hyvältä vaikutti! Joka päivä käytiin metsälenkillä ja hyvin Sohvi pysyi tyttären perässä, vaikka loppu lenkistä mukavasti kasvanut maha alkoi vähän painaa ja Hilma jatkoi maastossa painelua ja Sohvi alkoi hakeutua ihmisten lähettyville polulle tai tielle kävelemään.

Ennen kuin vein Sohvin takaisin Laamasille Sohvi sai vielä pikkutrimmin ja matokuurin. Sohvi antaa aina kiltisti trimmata itsensä ja matokuurikin meni nätisti kinkkusiivujen välissä, joten pahoja traumoja tuskin jäi vierailusta.

Alla vielä kuva Sohvi trimmauksen jälkeen viikolla 6 ja vieressä kuva astutusreissulta Ruotsista…

Kylkiin on jo selvästi tullut pyöreyttä.

T: Silja

Sohvin ruotsintuliaiset

Tänään Virpi toi Sohvin käymään Kanavansuulla ultraäänessä. Jännityksellä oltiinkin odotettu neljä viikkoa astutuksesta, jotta saataisiin tietää oliko Albinin ja Sohvin rakkausloma tuottanut toivottuja tuloksia. Virpi oli jo huomannut Sohvissa tiineyteen viittaavia oireita: pientä nirsoilua ruuan suhteen ja tunnustellessa oli jo tuntunut lupaavan oloisia möykkyjä mahasta.

Ultraäänessä näkyikin sitten kaikkien iloksi ainakin neljä hyvänkokoista ruotsintuliaista! Tuleva äiti oli oikein hyväntuulinen ja iloisella tuulella uutisten jälkeen, vaikka ei Sohvi tainnut tajuta mitä me ihmiset oikein hihkuttiin. Toivottavasti Sohvin tiineys jatkuu hyvissä merkeissä. Ensi viikolla Sohvi tulee taas tänne Haukilahteen totuttelemaan, jotta äidillä ja pennuilla olisi täällä hyvä ja turvallista asua pennutuksen ajan.

Ainakin viime kerralla Sohvi vaikutti viihtyvän oikein hyvin, kuten kuvasta näkyy.

Pentuterveisin, Silja