Ruskaretkellä Kuusamossa 19.-22.9.

Nykyisessä elämäntilanteessa matka suuntautuu melko usein pohjoiseen. Niinpä taas suuntasin muutamaksi päiväksi Kuusamoon ruskaa ihailemaan. Ajan säästämiseksi päätin tällä kertaa lentää Helsingistä Kuusamon lentokentälle, josta Harri haki meidät mökille.  Tällä kertaa matkakaverina oli Prinka, joka nuoresta iästään huolimatta oli jo toisella lentomatkallaan. Suunnitelmissa oli patikoida parina päivänä syksyn värien koristamassa maastossa ja siksi olisi ollut parempi ottaa mukaan Kelmi, joka olisi varmasti jaksanut kävellä muutaman tunnin matkan päivittäin. Finnair on kuitenkin hinnoitellut ruumassa matkustavan koiran (yli 8 kg) matkan niin kalliiksi, ettei tullut mieleenkään ottaa Kelmiä matkaan. Koirasta valoitetaan ruumassa matkusten 10€/kg boksin kanssa punnittuna, joten Kelmin edestakainen matka olisi maksanut noin 420€! Prinka on vielä niin pieni, että se voi matkustaa matkustamossa, joten otin sen mukaan ja Silja pääsi vähän helpommalla koirien hoidosta.

Prinka oli yhtä rento matkustaja kuin ensimmäisellä lennollaankin Puolasta Helsinkiin. Koko matkan se oli hiljaa jo vähän liian pieneksi jääneessä laukussaan ja veti sikeitä koko matkan ajan.

Perjantaipäivä meni mökillä lepäillen ja saunoen, kun sää oli kovin sateinen. Kävimme vain lähimaastossa pienellä lenkillä ja kylällä kaupoilla. Prinka ja Harrin Fanni-mäyräkoira tekivät tuttavuutta ja tulivat heti hyvin toimeen keskenään. Fanni on jo 10 -vuotias ja rauhallinen ja aivan ylikiltti mäykkyneiti.

Fanni ja Prinka

Lauantaina kävelimme Oulangan kansallispuistossa Kiutakönkään maastossa 8 km lenkin mukavassa pilvipoutaisessa säässä. Välillä aurinkokin pilkahti pilven raosta. Minulla oli matkassa Prinkan lentolaukku siltä varalta, ettei pentu jaksaisi koko matkaa taapertaa. Mutta turhaan sain sitä kantaa, sillä Prinkalla riitti energiaa ylimääräisiinkin pyrähdyksiin.

maastoagilitya

Matkavauhti oli toki rauhallinen ja välillä pysähdyttiin evästelemään ja valokuvaamaan. Reitillä oli paljon kulkijoita niin ihmisiä kuin koiriakin. Kaikkia Prinka halusi tervehtiä. Pienen alkuvarovaisuuden jälkeen se meni tekemään nuotiopaikalla tuttavuutta jopa kahden mahtavan kokoisen malamuutin kanssa. Nekin olivat ystävällisiä koiria.

Tämä Könkään kurkkaukseksi nimetty reitti oli kokemisen arvoinen reitti. Ensimmäinen kilometri noustiin vaaran rinnettä ylös poroaidalle. Siitä matka jatkui suolammen reunaa metsään, joka oli tasaista ja helppokulkuista maastoa.

Prinka suolammen rannalla

Ensimmäinen nuotiopaikka oli joen rannalla. Matka jatkui vanhassa männikössä, jossa oli koristeellisia kaatuneita ja pystyssä olevia keloja. Matkalla näimme komeasarvisen suuren hirvaan haareminsa kanssa. Niitä Prinka ihmetteli pitkään, mutta ei yrittänyt lähteä niiden perään.

keloja

komeasarvinen hirvas

Loppumatka kulki komeassa jokimaisemassa korkealla törmällä.

Alhaalla joen varressa oli leiripaikka. Kolmas tulipaikka oli kosken varressa. Maisemat olivat kauniita ja ruskan väriloisto oli vielä parhaimmillaan.

koskessa oli vesi vähissä

kiutaköngäs kuohuaa niukasti

punainen pihlaja kosken varrella

viimeisiä portaita

Illalla pikkukoiralle maistui uni ja meille rantasaunan löylyt.

Prinkaa nukuttaa

Fanni mielipaikallaan

Sunnuntaina nousimme  vaaran laella sijaitsevalle kodalle. Fannikin jaksoi tämän vajaan 4 km reitin oikein hyvin lievästä ylipainosta ja vanhasta selkävaivasta huolimatta. Edellisen päivän 4 tunnin retki ei tuntunut Prinkan jaloissa lainkaan.

maaruskaa alkumatkasta

Prinka suuren ja vanhan muurahaiskeon päällä

kaverukset polulla

väriloistoa

Vaaran päältä oli komeat näköalat joka puolella siintäviin tuntureihin.

Sunnuntai-iltana oli paluumatka edessä. Lentokoneessa vieressä istuva matkustaja ihmetteli, kuinka hyvin tuo pikkuinen koira osasi matakustaa. Onneksi Prinka ei tiedä, että minä pelkään koneen nousuja ja laskuja.

Kommentoi