Pennut 7 vk

Kuten pitkästä päivitysvälistä voi päätellä, työllistävät pennut näin viimeisinä viikkoina kasvattajaa lähes täyspäiväisesti.

Parin viikon katkos johtui myös siitä, että hakkeri oli kaatanut kotisivut ja kotisivujen ylläpitäjältä Jannelta meni tovin aikaa saada sivut taas toimimaan.

Prinkan viikarit täyttivät eilen 7 vk ja enää on jäljellä vajaa viikko yhteistä aikaa ennen kuin kaksi ensimmäistä pentua lähtevät uuteen kotiin. Tunteet on melko ristiriitaiset tässä vaiheessa. Tuntuu haikealta luopua pennuista juuri kun niistä on tullut niin mainioita persoonia. Ensimmäiset 4 vk meni tavallaan odotellessa, että pennut alkaisivat kunnolla ”elää” ja nyt kun ne tulevat päivä päivältä villimmäksi, taitavammaksi, reippaammaksi ja hauskemmaksi, onkin aika luopua niistä. Mutta realistisesti ajatellen, olisi vielä paljon kauheampaa, jos ne kaikki jäisivät kotiin riehumaan. Onneksi saan nauttia Pallopojasta vielä huhtikuun lopulle, ennen kuin Ruotsin vientivaatimukset täyttyvät.

Pienen mutkan jälkeen kaikille pennuille löytyi ihanat kodit, jonne voin luottavaisin mielin lähettää rakkaat aarteeni. Ja onneksi kodit ovat myös sellaisia, joiden kanssa yhteydenpito onnistuu varmasti ja voin tavata mukuloita vastakin.

Viralliset nimet sain päätettyä viime viikolla ja sunnuntai iltana sirutin pennut, joten vihdoin eilen sain  pentueilmoituksen tehtyä omakoirassa loppuun. Margit ja Silja olivat myös hyväksyneet pentueen. Sirutus meni yksinkin hämmästyttävän helposti. Kastelin pistokohdan puudutusliuoksella, nostin pennun vetpedin päälle pöydälle ja annoin sille mirkosirun kuoren tutkittavaksi ja suit sait oli sirut piilotettu nahan alle. Ei huutoa eikä rimpuilua. Ainoastaan Pallopoika sanoin lyhyesti Ui!

Kaikki muut paitsi Pallopoika ovat saaneet myös uuden kutsumanimen työnimen sijaan.

Musti= Tino on nyt Milfeddyg Uitgelaten Pepinka  ( riehakas)

Topitessu= Noah on Milfeddyg Uitbundig Pepinka ( hilpeä)

Lyyli = Zelda on Milfeddyg Uitgelezen Pepinka ( valikoitu)

Pallopoika on Milfeddyg Uitmuntend Pepinka ( erinomainen)

Tyyne = Rina on Milfeddyg Uitverkoren Pepinka ( valittu)

Gymrinkielinen kennelnimi tarkoittaa eläinlääkäri, välissä oleva etunimi on hollantia ja lopuksi on pentujen sukunimi, joka muodostuu emän ja isän kutusumanimistä.

Lähes kaikkien pentujen kohdalla oli helppo päättää, mikä niistä menee kenellekin, mutta Tampereelle  Essille menevän agilitytoivon kohdalla käytiin vähän pohdintaa Topitessun ja Pallopojan välillä. Lopulta päätös oli kuitenkin helppo: Topitessu ( Noah) oli uudessa paikassa rohkeampi, se on vilkas ja nauttii keinulaudalla ja pallomeressä pomppimisesta eli kehon hallinta on hyvä ja lisäksi siitä tulee  varmemmin medikoira kuin Pallopojasta. Topitessusta, josta siis tuli Noah,  näyttäisi olevan ainesta myös näyttelykehiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yvonne puolestaan ihastui alusta asti Pallopojan ryhtiin, tasapainoiseen rakenteeseen ja komeaan ulkonäköön sekä päättäväiseen käytökseen. Aika näyttää pääseekö Pallopoika jatkamaan sukuaan Ruotsissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tino sopii varmasti reippaalle Brandtin pariskunnalle Muurameen, jolla on paljon kokemusta koirista ja harrastavat paljon ulkoilua. Tinolla varmaan riittää energiaa reippailun lisäksi myös jäljestykseen ja rally-tokoon.

 

 

 

 

 

 

 

Rina pääsee myös kokeneeseen koiraperheeseen Porvooseen. Tiina on suunnitellut kauniille Rinalle jo tulevia näyttelyitä ja harrastuksena rally-tokoa ja kaverikoirailua. Toivottavasti sekin tulee jatkamaan sukua aikanaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pikkuinen ja reipas Zelda jää Lappeenrantaan Ikäheimosen perheen ensimmäiseksi omaksi koiraksi. Uudessa kodissa Zeldalla on kaverina kaksi pikku tyttöä ja kissa Jannen ja Lauran lisäksi. Aika näyttää, mitä Zeldan kanssa touhutaan. Uskoisin, että sekin saa viettää aktiivista elämää. ”virallinen ” koulutus alkaa pentukurssilla huhtikuussa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Eilen kävin ”testaamassa” pentuja niille ennestään kokemattomassa ympäristössä vastaanotolla ja videoin kaikkien toiminna siellä. Pieniä eroja pennuissa näkyy, mutta mitään uutta ja yllättävää en huomannut. Zelda oli testaushetkellä väsynyt , hain sen omalta pediltään lähes unessa. Se näkyy myös Zeldan käytöksessä. Tässä linkit videopätkiin.

Noah :https://www.youtube.com/watch?v=GR-y3VKTF7E&t=6s

Pallopoika:  https://www.youtube.com/watch?v=GR-y3VKTF7E&t=6s

Tino:  https://www.youtube.com/watch?v=3CcTIa1HzwY

Rina:  https://www.youtube.com/watch?v=i1jiHxo6-lE

Zelda:  https://www.youtube.com/watch?v=rqWf69DdXNc&t=192s

 

Pentuja on nyt punnittu viikottain ja 7 vk kohdalla painot olivat seuraavat:

Pallopoika 3,5 kg, Tino 3,2 kg, Rina 3,2 kg, Noah 3,0 kg , Zelda 2,8 kg . Kasvuvauhti on vähän hidastunut viime viikkoisesta, kun pennut liikkuvat jo paljon ja valvovat enemmän. Kasvua tuli viime viikosta 400-600g / pentu. Edellisen viikon kasvu oli 500-800g/pentu.

Ruoka maistuu kaikille hyvin ja sitä kuluu noin 1/2 dl/ pentu/ ruokailukerta eli noin 2 dl / vrk. Pennut ovat syöneet pääasiassa Brit Care penturuokaa, johon on lisätty vähän kermaviiliä ja lisäksi jauhelihaa, raejuustoa, keitettyä kananmunaa tai keitettyä kalaa. Lisäksi olen lorauttanut vähän Nutrolin pentuöljyä.

 

Ulkoiluhetket ovat vähitellen pidentyneet ja reipastuneet. Ulkona on oltu 2-3 kertaa päivässä. Takapihalla on koiratarha ja koppi, jossa useimmiten ulkoillaan. Pennut juoksevat hippaa kopin ympäri ja pitkin polkuja, painivat kopissa sekä pureskelevat mustikan varpuja muista oksia. Usein tarpeiden tekeminen onnisuu ulkoilun aikana. Olen myös lumilingolla ajanut polkuja talon ympäri, piharakennukselle, grillikatokselle ja portille. Näitä pokuja pikin ”lenkkeillään” tarhaleikkien lopuksi. Rappujen alusta kiinnostaa pentuja kovasti. Muutamat osaavat jo kiivetä ulkoraput takaisin sisälle minun tai Prinkan perässä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sisällä leikit muuttuvat myös koko ajan railakkaammiksi. Pentuhuone ei ole pitkään aikaan enää riittänyt heidän temmellyskentäksi, vaan pennut ovat valloittaneet myös keittiön ja välillä niiden kiitoratana on myös eteisen käytävä, jossa voi pomppia pallomereen riehumaan. Valvottuna on käyty myös olohuoneessa seikkailemassa. Leikki on pentujen tapaan enimmäkseen painia, hippaa, lelujen repimistä ja purutikkujen pureskelua. Myös suurella tasapainolaudalla keinuttelu on hauskaa ja säkkituolin uumenissa on kiva nahistella kaverin kanssa. Nukkumispaikkoja on päiväsaikaan monta: pentulaatikko, kuljetusboksi, häkki, keittiön sohvan alunen, säkkituoli. Yöksi suljen pennut  pentuhuoneeseen nukkumaan. Välillä meno ei meinaa rauhoittua millään, mutta purutikkujen järsimen  lopulta rauhoittaa riekkumisen niin, että minäkin pääsen nukkumaan puoli yhdentoista maissa. Aamupuuhat alkaa Prinkan herätyksellä klo 7.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä pari videoklippiä pentujen leikeistä.

https://www.youtube.com/watch?v=s7RZBzTTong

https://www.youtube.com/watch?v=F7YzPG90ff4

 

Nyt kun Prinka on lähes kokonaan vieroittanut pennut, on se alkanut kunnolla leikkiä pentujen kanssa. Sitä on hauska seurata. Prinka kantaa pentujen eteen raatoleluja ja houkuttelee niitä vetoleikkiin kanssaan. Se myös painii pentujen kanssa. Erityisesti Tino joutuu useimmiten Prinkan pyöriteltäväksi. Ilmeisesti Prinka tietää, että Tino kestää emon aika rajultakin näyttävän käsittelyn.

 

Totuttamisen eli sosiaalistamisen olen aloittanut  4 vk iästä lähtien. Olen jo ennakkoon totuttanut pentuja erilaisiin ääniin. Olen soittanut niille voimistuvalla volyymillä ampumista, ukkosta ja ilotulitusta sisältävää levyä, kolistellut astioita ja kattilan kansia, taputtanut käsiä, yskinyt, nauranut, kiljahdellut ja tömistellyt sekä kolistellut peltipurkkeja.

Kaikesta ennakoinnista huolimatta pennut pääsivät pahan kerran säikähtämään vieraan pikku pojan aiheuttamaa voimakasta vinkulelun ääntä. Siitä seurasi yleinen paniikki ja tämä säikähdys yhdistyi kerrasta vieraisiin ihmisiin.

Saamieni ohjeiden mukaan toimien tilanne näyttää nyt viikon jälkeen olevan taas kunnossa. Parissa päivässä sain pennut sidätettyä erilaisiin vinkulelujen ääniin ja ihmisten kiljahduksiin totuttaminen jatkuu edelleen. Vieraisiin uudelleen totuttaminen eteni myös nopeasti jauhelihan ja leikin avulla. Vieraita on käynyt lähes päivittäin 5 viikosta lähtien, parhaimpina päivinä parikin kertaa. Onneksi lähipiiristä on löytynyt myös paljon lapsia, jotka ovat käyneet pentuihin tutustumassa ja pennut ovat suhtautuneet heihin pääsääntöisesti hyvin. Pallopoika on ajoittain vieläkin vähän varovaisempi kuin muut, mutta yleensä sekin suhtautuu reippaasti kaikkiin vieraisiin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Totuttaminen on tärkeää aloittaa hyvissä ajoin ja jatkaa uudessa kodissa koko pentuajan sekä vielä nuorena aikuisenakin. Kooikeri on herkkä ja reaktiivinen eikä sosiaalistamisen merkitystä voi liikaa painottaa. 5-10 vk pennun elämässä on herkkää aikaa, jolloin sen on hyvä saada paljon positiivisia kokemuksia erilaisista asioista.

Vielä on muutama päivä aikaa nauttia näiden kaikkien mussukoiden seurasta. Otin jopa reilun viikon loman ennen kuin ensimmäiset kaksi pentua lähtevät ensi lauantaina. Vielä ehdimme autoajelulle ja ehkä käymään kauppakeskuksessa. Näillä jokaisella on oma paikkansa minun sydmessäni.

 

 

Kelmi jäi eläkkeelle virallisista kilpailuista

Olen saanut kokea Kelmin kanssa monia hienoja hetkiä näyttelykehissä, agilitykentillä ja rally-tokokisoissa. Nyt Kelmin  on aika jäädä eläkkeelle  kisoista ja näyttelyistä. Omasta mielestään se voisi kyllä jatkaa samaan tahtiin kuin esim. viime vuonna, mutta antidoping-säädösten johdosta on nyt aika lopettaa viralliset kisat Kelmin osalta.

Viime syksystä lähtien se on kilpaillut Kennelliiton poikkeusluvalla kilpirauhaslääkityksestä huolimatta. Syksyllä totesin Kelmillä pientä kilpirauhasen vajaatoimintaa ja aloitin lääkityksen. Oireet ja lääkitys saatiin nopeasti tasapainoon ja kisat saivat jatkua.

Noin vuosi sitten huomasin Kelmillä sivuäänen sydämessä ja olen seurannut sen kehitystä säännöllisesti. Loppusyksyllä sivuääni oli voimistunut keskivaikeaksi ja kun rtg- kuvauksessa löytyi lisäksi sydämen laajentuma, päätin aloittaa sydänlääkityksen 2 vk sitten. Kelmillä ei tosin ollut vielä sydämen vajaatoiminnan oireita, mutta ajoissa aloitettu sydänlääkitys antaa paremman hyödyn kuin vasta vajaatoiminnan oireiden ilmaantumisen jälkeen . Kelmi on selvästikin hyötynyt sekä kilpirauhaslääkityksestä että sydänlääkityksestä. Se on virkeä ja iloinen ja jaksaa lenkillä hyvin.

Rally-tokoharrastusta aion kuitenkin jatkaa Kelmin kanssa. Viikottaisissa treeneissä ja epävirallisissa kisoissa käymme kuten ennenkin niin kauan kuin se Kelmistä on hauskaa ja sen voimat riittää.

Suunnitelmissa on myös käydä nose work alkeiskurssi Kelminkin kanssa, jotta pääsemme osallistumaan non-stop treeneihin silloin tällöin niin kuin Prinkankin kanssa on tarkoitus jatkaa.

Olen sitä mieltä, että koko elämänsä aktiivisena harrastukoirana ollut vanhakin koira pysyy virkeämpänä kun sen kanssa touhutaan  jotain aktiviteettia vielä vanhuusvuosinakin.

Kelmi on antanut minulle niin paljon kauniita muistoja, että haluan suoda sille parhaan mahdollisen vanhuuden.

 

Viimeinen rally-toko kisavuosi oli Kelmin paras lähes 4 vuotta kestäneellä kisauralla: Vuonna 2016 se sai kautta aikojen parhaan mestariluokan tuloksensa 94 pistettä Kuopiossa 27.2.2016. Se osallistui 1.10. 2016 Lahdessa SM yksilökisaan ja sai siellä hyväksytyn tuloksen 73 pistettä. Kouvolassa 9.10.2016 siitä tuli piirinmestari.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PRINKAN PENNUT 3 VK

Kolme viikkoa pentujen elämää tuli täyteen maanantaina 30.1.2017

Pentujen kehitys on taas ottanut suuren askeleen. Ne ovat muuttuneet vauvoista pieniksi koiriksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kolmen viikon iässä ne olivat enemmän kuin kolminkertaistaneet syntymäpainonsa ja painavat nyt jo yli kilon. 1.2. eli 3 vk 2 pv ikäisenä painot olivat 1065g ( Topitessu) – 1175g ( Pallopoika) välillä. Kolmen viikon aikana painavin pentu on ollut Musti 13 kertaa, Pallopoika 6 kertaa ja Tyyne 3 kertaa. Nyt Pallopoika on vetänyt kaulan ja on jo muutaman päivän ajan ollut pennuista suurin. Erittäin tasainen porukka on silti,kun suurimman ja pienimmän eroa on vain 110g.

Viime perjantaina aloitin lisäruokinnan jauhelihan maistelulla. Ensimmäisestä kerrasta alkaen ruoka on maistunut pennuille hyvin. Maanantaina eli 3 vk ikäisenä aloitettiin myös Royal Canin mousse- ruoan tarjoilu ja heti pennut hullaantuivat siihen. Jo ensimmäisellä aterialle ruokaa meni koko 195 g purkillinen ja siitä lähtien olen tarjonnut sitä kaksi kertaa päivässä. Enempää en vielä uskalla lisäruokaa antaa ennen kuin pentujen ruoansulatus sopeutuu muuhun kuin emon maitoon. Muutamalla pennulla kakka on vähän löysää, mutta ei kuitenkaan ripulia.

 

 

 

 

 

 

 

 

Pennut ovat osanneet itse kakkia ja pissiä jo noin viikon ajan, mutta Prinka siivoaa tarkasti vielä molemmat tuotokset. Imettämisen Prinka hoitaa jo useimmiten istuallaan ja aika hyvin pennut ylettävät imemään vaikka Prinka seisoisikin.

 

 

 

 

 

 

 

 

Eilen pentujen kanssa leikkiessä huomasin, että niiden hampaat ovat puhjenneet. Naskalihampaiden ote tuntui terävältä paljaassa nilkassa.

Uusien taitojen myötä pentujen elintilakin laajenee. Nyt niillä on käytössään puolet kodinhoitohuoneesta. Toisella laidalla on Prinkan kulkureitti omalle pedilleen, jossa se saa levätä pennuilta rauhassa ja pääsee pentulaatikon kautta hoitamaan perhettään. Veikkaan, että viikon kuluessa pennut pääsevät pentulaatikon reunan yli Prinkan  puolelle. Sitten on taas vuorossa uusi vaihe, jolloin pennut saavat käyttöönsä koko kodinhoitohuoneen ja myöhemmin  myös keittiön ja osan eteistä. Silloin Prinkan tulee aika valita, nukkuuko pentujen kanssa samassa huoneessa ( ne varmaan tunkevat myös Prinkan pedille) vai tuleeko se yläkertaan nukkumaan meidän muiden kanssa. Tai voihan se vetäytyä keittiön puusohvallekin, jonne pennut eivät pääse.  Siinä vaiheessa pitää myös järjestää Prinkalle joku kulureitti pentujen luo ja toisaalta estää, etteivät pennut kulje ihan vapaasti joka paikassa.

Kelmi ja pennut täytyy pitää erossa toisistaan pentuaidan erottamana. Kelmi ei ole tähän asti halunnut millään tavalla tehdä tuttavuutta pentujen kanssa. Sen mielestä ne ovat ällöttäviä. Tänään esittelin Kelmille Mustia sylistä käsin, kun Prinka oli ulkona. Kelmi ei halunnut tulla edes haistelemaan pentua ja vilkuili sitä vain syrjäsilmällä. Lähemmäs siirtyessäni se murisi hiljaa pennulle. Se on ollut aikaisemminkin selvää, että Kelmi ei pidä pikkupennuista.

Pentujen touhuja on jo hauska seurata, kun liikkuminen sujuu jo aika mukavasti ja pientä leikin yritystäkin on jo näkyvissä. Niiden hereillä oloaika on venynyt jo arviolta 20 minuuttiin. Leikkivalikoima on pyörähtelyä, hypähtelyä, juoksu yritystä, leluun tarttumista ja kaverin kanssa painia.  Jos porukasta kuuluu tomeraa ärinää, on asialla useimmiten Pallopoika, joka kurmuuttaa sisaruksia. Musti on pennuista itsenäisin ja kovin leikkisä. Usein löydän sen nukkumasta toisista erillään ja se pitää omaa kieppumisleikkiään pentulaatikossa.