Hilman agilityvuosi 2014 tähän mennessä

Jyväskylästä käytiin siis maaliskuussa hakemassa yksi Luva ykkösestä ja sitten olikin tavoitteena saada vielä yksi o-tulos, jotta 2-luokkaan nousuun vaadittavat tulokset olisivat kasassa. Näitä käytiin yrittämässä aluksi oman seuran kisoissa 6.4.2014, joista tuloksena oli HYL ekalta radalta ja toiselta radalta vitonen. No, eikun uutta matoa koukkuun ja lisätreeniä.

Uutta yritystä olikin sitten luvassa Mikkelissä 24.5.2014 jymyhelteiden aikaan Kari Jalosen tuomaroidessa. Hilma on siitä kiitollinen harrastuskoira, että siihen eivät kuumat kelit juurikaan vaikuta, kunhan muistaa huolehtia riittävästä jäähdyttelystä ja nesteytyksestä. Meillä on toiminut oikein hvyin märät pyyhkeet, kastelu ja FitDogin urheilujuomat. Tänä vuonna olen käyttänyt Hilmalle FitDogin yhdistelmäjuomaa, jota voi käyttää sekä nesteytykseen että palautukseen. MAH ry:n kisat olivat kuumalla hiekkakentällä, mutta heillä oli käytössä ilmastoitu halli, jonne sai koiralle häkin viileään taukojen ajaksi. Itse kisat menivät loistavasti! Heti ensimmäiseltä radalta 0-tulos alle ihanneajan ja sijoitus neljäs. Etenemä kohtuullinen 3,53 m/s, vaikka puomin kontakti tehtiin tooodella varmasti. Eli Hilmalle agiserti ja siirto 2-luokkaan! Vielä jäätiin odottelemaan 2-luokkia ja startattiin ensimmäistä kertaa 2-luokassa. Sieltä tuloksena 5 puomin kontaktilta ja täpärästi alle ihanneajan sijoituksella 4. Tällä radalla huomasi, että suurin lataus oli jo vähän karannut ainakin ohjaajalta ja ohjaus oli vähän löysää, josta johtuen Hilma teki laajoja kaarroksia, joihin tuhrautui aikaa. Tästä suuntasimme sitten kohti Keski-Suomea, josta kävimme pokkaamassa vielä sertin näyttelystä Tuurin Miljoonakoirasta. Siis kahden sertin viikonloppu!

Seuraavan kerran kisattiin Lau:n omissa kisoissa 11.6.2014 oman koutsimme Hannikaisen Elinan radoilla. Molemmat radat olivat nollia… paitsi… kummallakin radalla Hilma suikkasi väärään päähän putkea. Ekalla radalla putki oli toisena esteenä ja toisella radalla toiseksi viimeisenä esteenä. No, nämä olivat hyvän mielen hylkyjä. Sitten Hilma aloittikin juoksut ja jäimme kisa ja treenitauolle niiden myötä.

Seuraavan kerran päästiin tosi toimiin elokuun alussa, kun starttasimme Lau:n omissa kisoissa viikonlopun aikana yhteensä 6 starttia. Tuomaroimassa oli lauantaina 9.8.2014 Sami Topra ja sunnuntaina 10.8.2014 Elina Hannikainen. Kaikki radat tuntuivat tosi hyviltä ja olivat tosi lähellä nollaa, mutta ihan ei onnistuttu. Tulokset olivat seuraavat: lauantai agirata 10/sij.3, hyppyrata HYL, agirata 5/sij.5.  sunnuntaina agirata HYL, hyppyrata 5/sij.1 ja agirata 5/sij. 5. Kontakteilla onnistumisprosentti oli noin 50 %. Hilma ei kisatilanteessa kestä kontakteilla hirveästi vedätystä ja ohjaajan pää ei kestä olla vedättämättä kontakteilla… hankala yhdistelmä 🙂 Taas toimi nesteytys ja viilennys, kun koiran vauhti vain parani loppua kohden helteessä.

Seuraavaksi kisattiin Kouvolassa 17.8.2014 KSSK:n kisoissa Allan Mattsonin tuomaroidessa. Ensimmäinen rata oli agirata, joka oli puhdasta menoa hieman yli puolen välin, jossa meno tyssäsi okserille. Hilman laskeutui taaimmaisen riman päälle ja päätin keskeyttää tälle esteelle ja varmistaa ettei tullut vammoja. Hilma ei vaikuttanut olevan moksiskaan vähän rajummasta laskeutumisesta, joten päätyin startata seuraaville kahdelle radalle. Ja kannatti, koska tulos oli 2 x nolla sijoituksilla 2. ja 1. Kotiin lähdettiin siis kera Kouvolan lakritsin ja kahden uuden muumimukin ja tietystä kahden LUVAn kanssa!

Nyt alkoi olla jo mielessä häämöttää 3-luokkaan nousu ja sitä yritettiin Imatralla 6.9.2014 Minna Väyrysen radoilla. Ihan ei onnistuttu, kun puomin kontaktit ei ollut ihan hanskassa. Ekalta radalta siis 5/sij. 2 ja toisella radalla Hilma hyppäsi taas puomin kontaktin, joten otin hylkäyksen uusimalla puomin kontaktin.

Porvooseen 14.9.2014 lähdettiin ihan vain 0-tulos ja serti mielessä. Täpärälle meinasi mennä kisaan ehtiminen, koska aamulla oltiin sorsametsällä Savitaipaleella ja sieltä olikin yllättävän pitkä matka Porvooseen! Hyvin ehdittiin ja hyvin meni! Perusvarma suoritus 0-tulos ja 3.sija ja SERTI!

Tämän vuoden tavoitteet agilityn suhteen siis saavutettiin ja jopa ylitettiin! Nyt treenaillaan ja kisataan vielä muutama startti ja sitten jäädään kisatauolle ennen ensi kevään mahdollisia pentuja.

 

Hilman näyttelykesä 2014

Kesä ja alkusyksy on vilahtanut ohi vauhdilla. Nyt onkin aika vähän kirjata ylös kesän ja syksyn saldoa. Hilma kävi kesän ja syksyn aikana näyttelyssä viidessä näyttelyssä. Useammassa oli tarkoitus käydä, mutta emännältä meni ohi muutama sopivalla etäisyydellä ollut näyttely tai sitten agility ajoi näyttelyn edelle tärkeysjärjestyksessä.

Tässä tulokset ja arvostelut: Miljoonakoira 24.5.2014 KÄY ERI 1 SA PN1 ROP SERTI Tuomari Viveca Lahokoski

Erinomaista tyyppiä oleva, hyvät mittasuhteet, miellyttävä pää ja ilme. Erinomainen pigmentti, alaleuka saisi olla vahvempi. Kaunis kaula, hyväasentoinen lapa, erittäin hyvä, täyteläinen rintakehä, hyvä selkälinja ja hännän kiinnitys. Erinomainen reisi. Sopiva raajaluusto. Tänään ei parhaassa turkissa, hieman pehmeälaatuinen. Liikkuu kinnerahtaasti. Erinomainen ryhti sivuliikkeessä.

Eli Hilman toinen serti, vaikka turkki oli karvan lähdön jäljiltä aivan karmeassa kunnossa.

Kotkan Ruusu 14.6.2014 KÄY EH 2 Tuomari Arja Koskelo

Erittäin hyvän tyyppinen feminiininen narttu, jolla oikeat rungon mittasuhteet. Hyvän mallinen pää, mutta vaaleat silmät häiritsevät ilmettä. Hieman liian suora ylälinja. Tasapainoiset kulmaukset. Etuliike saisi olla ulottuvampi, muuten iloiset maata voittavat liikkeet. Turkki saisi olla paremmin viimeistelty.

Helsinki World Winner 8.8.2014 KÄY ERI 1 Tuomari Kathy Gorman, Iso-Britania

Very feminine bitch. Showed in good coat. Lovely head & neck. Sufficient bone depth of  chest & spring of ribb. Moved well.

Hilmalle siis luokkavoitto maailmanvoittajassa. Turkki oli jo ehtinyt kasvaa kesän aikana hienoon kuntoon ja muutenkin esiintyminen meni todella nappiin, kun Hilma liikkui kuin ajatus hienolla askeleella.

Kouvola 23.8.2014 KÄY ERI 1 Tuomari Arne Foss, Norja

Feminin. Bra storlek. Trevlig tik. Bra proportioner. Feminint, välformad huvud. Bra skalle. Ok ögonfärg. Armbågarna kunde ligga lite mer intill. Bra tassar och benstomme. Rör sig ganska, kunde ha lite mer kraft i steget, lite oprecis bak. Mycket bra päls, färg. Typisk färg. Välvisad.

Hilma ei ollut mitenkään erityisen reipas liikkeissään, joten pieni lisävauhti olisi voinut tuoda SAn vielä lisää, mutta jos jos jos… 🙂

Hyvinkää 21.9.2014 KÄY ERI 1 SA PN2 VARA-SERTI Tuomari Helin Tenson, Viro Erinomaiset mittasuhteet, sukupuolileima ja luusto. Kaunis pää, hyvät korvat. Kaunis ylälinja. Erinomainen eturinta ja rintakehä. Erinomaisesti kulmautunut edestä ja takaa. Upea turkki ja häntä. Erinomaiset liikkeet.

Hilmalta puuttuu siis yksi serti Suomen muotovalion arvosta. Olisi mukava saada se kokoon ennen ensi kevään pentuja, mutta näyttelykalenteri näyttää melko tyhjältä loppuvuodelle. Vielä mennään tänä vuonna Jyväskylään ja Voittajaan, mutta molemmissa näyttelyissä kilpasiskoja on varmasti runsaasti. Peukut pystyyn siis 🙂

KELMIN VIIMEINEN AGILITYKISA lokakuu 2014

Kelmillä oli tänään viimeiset viralliset agikisat oman seuran ( Lappeenrannan agilityurheilijat) hallissa Lappeenrannassa. Tuomari Kari Jalonen oli laatinut vaativat kolmosluokan radat kilpailijoille. Olin ilmoittanut Kelmin kahdelle radalle; agilityradalle ja hyppyradalle. Agilityrata meni Kelmin suoritukseksi aika hyvällä draivilla alusta lähtien. Muuten puhtaalla radalla tuli  kuitenkin kohtalokas virhe, kun 180 asteen käännöksessä en riittävän  ajoissa kääntänyt hartiasuuntaa ja vetänyt vastakkaisella kädellä sillä seurauksella, että Kelmi luki edessä olevan hypyn loppusuoraksi ja irtosi sinne komeasti ja tuloksena väärä rata ja hylky. Mentiin kuitenkin rata loppuun komeasti ilman virheitä. Radan vaativuutta kuvaa se, että 23 medikilpailijasta vain 6 koiraa sai tuloksen muiden hylkäytyessä.

Hyppyrata lähti selvästi agirataa jähmeämmin liikkeelle. Noin puolivälissä rataa Kelmi sitten päätti irrota ja pujahti putkeen selkäni takana vaikka piti mennä renkaalle. Siinä samassa minultakin meni koordinaatit sekaisin. En enää päässyt kartalle takaisin, vaan 4 esteen pätkä jäi välistä tekemättä, mutta eihän sillä väliä, kun hylky oli jo tullut. Loppu mentiin vähän soveltaen ihan mukavalla rytmillä.

Kelmillä oli viimeisenä kisavuotenaan 14 starttia. Niistä kahta viimeistä lukuun ottamatta kaikki olivat hyväksyttyjä suorituksia. Yhdellä radalla tuli yksi virhe seniori SM-kisassa ja kaikki muut radat olivat virheettömiä ratoja pienellä ihanneajan ylityksellä. Ei huono suoritus veteraanikoiralta.

Vaikka Kelmi jäikin nyt eläkkeelle virallisista kisoista, jatkamme silti treenejä entiseen malliin. Rimat pidän minikorkeudessa ja teemme pieniä pätkiä ja palkkana lentävää palloa tai namialustaa. Joskus saatamme käydä epävirallisissa kisoissa kokonaista rataa juoksemassa. Treenaaminen pitää lihaskunnon hyvänä pidempään. Aksaa jatketaan niin kauan kuin Kelmi siitä nauttii ja terveys kestää.

Videopätkän siirtäminen tähän väliin ei onnistunut, kun en osannut pienentää sitä tarpeeksi pieneen kokoon.

Silja ja Salla miehineen olivat viikon reissussa isänsä kanssa Madeiralla. Koirat oli ripoteltu eri hoitopaikkoihin; Kuillo Roopen isän luo, Hilma emonsa luo Laamasille ja Perri minun luo. Perrillä ja Prinkalla riittii hauskaa koko viikon. Painia ja hippaa vuorotellen. Välillä Prinka vetäytyi omaan pesäänsä ja kertoi Perrille selvin sävelin, että nyt on levon aika. Perri yritti sitkeästi rakentaa parempaa ystävyyttä myös Kelmin ja Lempin kanssa, mutta nämä vanhemmat koirat eivät oikein lämmenneet vilkkaalle pennulle. Molemmat kyllä sietävät Perriä hyvin, mutta Kelmi teki napakalla haukulla selväksi, ettei vanhempien herrakoirien suupieliä tarvitse tulla nuolemaan. Perri on  fiksu ja reipas pentu. Se käyttäytyi hyvin ja sopeutui nopeasti mummolan tavoille.

Nyt ovat matkalaiset kotiutuneet ja Perrikin palannut emännän hoiviin. Ihana rauha on laskeutunut Koiramäen taloon.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PRINKAN TERVEYSTUTKIMUKSET

Osa Prinkan virallisista terveystutkimustuloksista valmiina.

Polvet terveet 0/0,  lonkat terveet B/B ja kyynärät terveet 0/0.

Kelpaa noilla löydöksillä harrastaa ja suunnitella pentusia tulevaisuudessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Selkälausuntoa vielä odottelen. Lanneranka kuitenkin oli normaalin näköinen, eikä välimuotoista nikamaa ollut.

Silmätarkastusta suunnittelen tehtäväksi ensi vuoden alussa ja lähiaikoina on tarkoitus myös lähettää verinäyte Hollantiin ENM ja vWd -testiin.

WELSHIKASVATTIEN KUULUMISIA

LINNUSTAMASSA

Syksy toi tullessaan linnunmetsästyksen. Muutama Milfeddyg-kasvattikin on käynyt sekä sorsastamassa että kanalintuja metästämässä.

Metsästyskuvia lähettivät Lunan ( Milfeddyg Nefolaidd) ja  Oivan ( Milfeddyg Gogoneddus) omistajat. Myös Kerttu ( Milfeddyg Rheibus) on käynyt linnustamassa, mutta kuvia ei tältä syksyltä ole esittää. Oulussa asustava Bojo on myös harrastanut linnunmetsästystä jo vuosia.  Ja kyllähän kooikeri Remukin ( Milfeddyg Inhalig Elaika) on käynyt linnustamassa niin kuin jo monta vuotta aiemminkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Oiva täytti tänä vuonna jo 13 vuotta. Omistajansa Urho kertoi, että Oivan kuulo on jo melko heikko, mutta koppelon silti saivat toista viikkoa sitten.

AIKA MENNÄ ON

Hugo

Oivan pentueveli Hugo ( Milfeddyg Godidog) lähti paremmille metsästysmaille kesäkuussa tänä vuonna. Hugokin oli innokas metsästyskoira kuten veljensä Oiva. Molemmat Kannonkoskella.

Jassu (Milfeddyg Geneth)

kuului samaan sisärussarjaan kuin Oiva ja Hugo.

Jassu eli terveenä koko elämänsä kahta viimeistä päivää lukuun ottamatta. Vielä 11- vuotiaana Jassu valloitti näyttelyiden veteraanikehissä ja napsi ROP- veteraani ja jopa ROP-palkintoja. Se teki tuomareihin vaikutuksen paitsi kauniilla rakenteellaan, myös iloisen itsevarmalla käytöksellä ja hienoilla matkaa voittavilla liikkeillään.

Jassu oli omistajalleen Tiinalle tärkeä koira. Jassu tulkitsi tarkasti ihmisten mielialoja ja sillä oli erittäin läheinen suhde omistajaansa. Se oli Tiinan koiralauman ehdoton johtaja ja piti hyvää huolta pennuistaan. Jassu oli myös Tiina Back-Martinin Ruustiina´s kennelin kantakoira. Jassusta sai alkunsa myös Heidi Toivasen Llewpart´s kennel, jonka kantakoira on Jassun tytär Tikru ( Milfeddyg Llewpart). Jassun kautta jatkui myös Milfeddyg- kennelin ”uusi alku”; Kahden viimeisen Milfeddyg pentueen emä Sohvi ( Milfeddyg Organydd) on Jassun  tytär.

Jassulla on siis ollut suuri merkitys Milfeddyg-linjan jatkumisessa.

12.10.2014 Jassun kunto äkillisesti romahti ja se sai vaikeita keskushermostoperäisiä kohtauksia. Viimeisenä palveluksena jouduin laskemaan Jassun ikuisille niityille veljensä Jesperin luo.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

VANHIN VETERAANI

Mimmi ( Milfeddyg Ffolog) on vanhin tähän astisista welshikasvateista. Se täytti 15 vuotta 7.5.2014.

Mimmin askel käy jo verkkaisesti ja se ottaa pitkiä torkkuja pitkin päivää. Keväällä Mimmillä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkityksen voimin on selvitty kesän yli. Päivä kerrallaan Mimmi ja omistajansa Matti jatkavat yhteistä matkaa niin kauan kuin se Mimmille on hyvää elämää.

 

 

 

 

 

 

 

 

VANHIMMASTA NUORIMPAAN

Palataan vielä kesän alkuun, kun Madde ( Milfeddyg Swynol ) aloitti näyttelyuransa Kotkan näyttelyssä 14.6. Madde esiintyi ikäisekseen erinomaisesti omistajansa Jennan esittämänä ja oli  ROP-pentu.

 

Madden pentuesisar Maisa ( Milfeddyg Sersch) kävi 23.8. Kouvolan näyttelyssä. Se sai junioriluokassa laatuarvostelun EH.

Blondi ( Milfeddyg Siriol) edusti S-pentuetta  maailmanvoittajanäyttelyssä 8.8.2014 Siljan esittämänä. Blondi sai laatuarvostelun ERI ja esiintyi erinomaisesti suuressa näyttelytapahtumassa.

Myös Hilma ( Milfeddyg Rhuddin) osallistui MV-näyttelyyn ja hienosti meni. Silja johdatti koiransa käyttöluokan voittoon laatuarvostelulla ERI.

Siljalta on luvassa lisää tarinaa Hilman näyttely- ja agilitytuloksista viime kesältä.

 

 

KOOIKERIKASVATTIEN JA KELMIN JÄLKELÄISTEN KUULUMISIA

 

ANNIN ENSIMMÄINEN PENTUE   2. 6.8.2001  ( Vanjo+ Milfeddyg Emiy Bianca)

Vaikka Annin (Vanjo+  Milfeddyg Emily Bianca) enimmäiset pennut eivät olekaan minun kasvattejani, koen nämäkin jotenkin omikseni, kun niitä Seijan kanssa aikanaan yhdessä puuhattiin. Pentueen viidestä jäsenestä  on tietojeni mukaan elossa varmuudella 4. Väiskin nykyistä omistajaa en ole tavoittanut. Elokuussa oli ”A-pentueen” 13- vuotis synttärit.

Loppukesällä tein soittokierroksen vanhusten omistajille. Oli mukava kuulla pitkästä aikaa koirien elämästä ja todeta, että kaikilla on ollut hyvä elämä ja ne ovat olleet omistajilleen rakkaita.

Amadeus ”Max” asuu Lappeenrannassa omistajan vanhempien hoivissa. Maxilla on vähän  sydänvikaa ja muita vanhan koiran pikkukremppoja, mutta pärjää vielä mukavasti arjessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

”Alicia ”Tessa” elää edelleen Kuopiossa ja on reippaassa kunnossa. Iloinen mummeli pärjää vielä hyvin metsälenkeillä. Tessa on syönyt lähes koko elämänsä haimaentsyymiä ja voi sen avulla hyvin. Epilepsia lääkitys on lopetettu pari vuotta sitten.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Amigo ”Ressu” asustaa myös alkuperäisessä kodissaan pohjois-Suomessa Iissä. Ressulla on  voimakas riistavietti. Muutama vuosi sitten se kastroitiin. Vanhemmiten on nivelrikko alkanut vaivata Ressua, mutta se pärjää vielä hyvin kipulääkkeen avulla.

Aral ”Väiski” vaihtoi kotia noin vuoden ikäisenä enkä ole tavoittanut uutta omistajaa.

Amos ”Iiro” eli elämänsä Espoossa. Viime kesään asti se oli reipas kooikeriherra ja vilkas luonteeltaan. Alkusyksystä se kuitenkin sairastui todennäköisesti kasvaimeen. Iirolla oli vanhempana myös nivelrikko.  Iiro jätti maallisen elämän 2.9.2014.

 

I-PENTUE   s. 29.8.2003  ( Maricosan´s Minimus Duenna+ Milfeddyg Elaika Bianca)

juhlivat 11- vuotis synttäreitään tänä vuonna. Kelmin juhlista olenkin jo aiemmin kertonut.

Vipi ( Milfeddyg Ingeving Elaika) kävi meitä tervehtimässä kesälomareissullaan. Kelmin ”isoveli” on vielä hyvässä kunnossa. Harmaita karvoja ei näy vielä lainkaan. Muutama vuosi sitten loukkaantunut takajalka ajoittain vaivaa rasituksen jälkeen, mutta hieronta ja  kipulääke auttaa eteenpäin. Vipi innostui täällä vieraillessaan Hilman loppukiimasta villiin nuoruuden kisailuun.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Loputkin 3 pentueen jäsenistä: Ella ( Milfeddyg Ilaysa Elaika), Dino ( Milfeddyg Inhalig Elaika)  ja Remu (Milfeddyg Ijver Elaika) voivat hyvin ja ovat olleet terveitä. Remun tapaamisesta kerroinikin aiemmin kevällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PENTUE P

Panze (Milfeddyg Panze Ilaysa)  kävi keväällä vierailulla pentukodissaan ja tapaamassa Lempi-mummoa ja Kelmi enoa. Panze oli ihanan riemuissaan minut tavatessaan. Vaikka näemme harvoin, säilyy pentuaikainen suhde edelleen muistissa. 🙂 Panzen turkki oli kastraation jälkeen kasvanut todella pitkäksi ja paksuksi. Pienen siistimisen jälkeen siitä kuoriutui siisti ja nuorekas koira.

Panze on edelleen komea ja ryhdikäs poika.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

KELMIN JÄLKELÄISIÄ

Bella Belleza´s

Kesällä rally-toko kisan yhteydessä  kävimme Lempäälässä tapaamassa Kelmin pentua Cindyä ( Bella Belleza´s Cindy : Milfeddyg Innemend Elaika + Estaika´s Ole-E-Bella)  ja sen pentua Ellaa ( Bella Belleza´s Ella). Mervi Seppäsen kodissa asustaa nyt siis kooikereita kolmessa polvessa. Ella-pentu oli oikein reipas kooikerin alku. Ellalla ja Prinkalla lähti leikki heti käyntiin pihanurmella.

 

 

 

 

 

 

 

 

Mervi välitti myös hienon uutisen: Cindyn veli Cinto on suorittanut BH- käyttäytymiskokeen hyväksytysti.

Mattssons

Kelmin Ruotsalaisita jälkeläisistä ( Milfeddyg Innemend Elaika + Mattssons Maya-Aurora)  on tänäkin kesänä kuulunut pelkkää hyvää.

Pojat Hyalmar ja Yasper ovat saavuttaneet näyttelyvoittoja sekä Ruotsissa että ulkomailla

Alla SE UCH, SE V-13 Mattssons Hyalmar

Kuvat Yvonne Mattsson

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

alla SE, NORD UCH, NORD V-11 SE V-12 Mattssons Yasper

 

 

 

 

 

 

 

 

Kelmin poika Troy puolestaan saavutti sekä Ruotsin että Suomen agilityhyppyvalion arvon.

SE UCH Mattssons Troy

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Samasta pentueesta narttu SE UCH Mattssons Lykke sai keväällä kaksi suloista pentua. Pentujen isä on komea poika Suomesta Bullbenz Kooi Nobel Sade ”Cola” . Alunperin minun oli määrä tuoda narttupentu Mattssons Meya  Suomeen, mutta kun sopivaa sijoituskotia ei ajoissa löytynyt, jäivät molemmat pennut Ruotsiin. Urospentu Mattssons Tyke muutti Mariellan luo Troy-enon kaveriksi.

Alla olevat kuvat Yvonne Mattsson

 

 

 

 

 

 

 

 

Mattssons Hyalmarin tytär Cirtaps Prinses Lempi van Mio-H  ”Lempi” asuu Suomessa, Kuopiossa. Kävin tapaamassa Lempiä tänä kesänä pariin otteeseen. Toisella tapaamiskerralla tekemässäni polvitarkastuksessa Lempi sai lausunnon 0/0 eli terveet polvet, ei patellaluksaatiota. Omistajilla on suunnitelmissa lähiaikoina viedä Lempi myös lonkka- ja silmätarkastukseen ja pariin näyttelyyn. Olisi hienoa jos Lykken ja Kelmin hienot jälkeläiset jatkuisivat Lempinkin kautta edelleen.

Lempi muistuttaa rakenteeltaan paljon isäänsä Hyalmaria. Se on vilkas ja iloinen koira. Se rakastaa uimista ja pallolla leikkimistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

SYNTYMÄPÄIVIÄ

PRINKA

neitokainen juhli 1- vuotispäiviään 7.6. 2014. Omien koirien lisäksi synttäreitä juhli  Hilma.  Prinka pääsi yksin minun kanssani Lappeenrannan satamatorille herkuttelemaan nakkia ja jälkiruoaksi jäätelöä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kotona sitten juhlittiin koirien kanssa kakkua herkutellen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alkukesästä teinikoiralle tuli murkkuiän epävarmuuden kausi, joka kesti pari-kolme kuukautta ensimmäisen juoksun jälkeen. Ennen niin mukavat asiat, kuten vastaantulevat ihmiset ja koirat aiheuttivat pörinää ja pörhistelyä ja metsässä kaatuneet puunjuurakot tai kannot saivat aikaan haukkumista ja ryntäilyä. Agilityssä katosi vauhti ja varmuus. Ymmärsin kuitenkin, mistä oli kyse ja luotin, että tämä vaihe menee ohi kunhan otetaan rennosti ja annetaan aikaa. Agilityssä pidettiin taukoa ja helpotettiin tehtäviä, nautittiin kesästä rennosti.  Syksyn tullen huomasin reippaan ja sosiaalisen Prinkan palanneen takaisin.

 

KELMI

täytti komeat 11 vuotta 29.8.2014 ja vielä näyttää komealta. Ikinuori herrakoira harrastaa vielä aktiivisesti rally-tokoa tähtäimessä RTK4- koulutustunnus. ( vai liekö emännän tähtäimessä?) Virallisissa agilitykisoissa on meneillään viimeinen syksy. Näyttelyissä on tämä veteraanivuosi mennyt hienosti.

Olen niin onnellinen tästä koirien koirasta, joka on tarjonnut minulle monia hienoja hetkiä harrastusten parissa ja kotona. Vanhemmiten siitä on tullut kuin ihmisen mieli – herkkävaistoinen ja tärkeä ystävä. Kelmi on ollut terve koira koko ikänsä ja toivon että niin jatkuu vielä monta vuotta. Saan olla kiitollinen sen hienoista jälkeläisistä, jotka jatkavat sukua kunnialla eteenpäin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kelmi vietti synttäripäivää kotona leikkien ja lenkkeillen. Illalla synttäreitä saapui juhlimaan myös Hesan kaveri Kuillo Sallan ja Roopen kanssa. Synttäripäivän kruunasi rally-tokotreenit koirakoulu Nuuskussa. Juhlat jatkuivat vielä seuraavanakin päivänä metsäretkellä  Kirsin ja hänen parsonpoikien  seurassa.

 

LEMPI

teräsmummo täytti kunnioitettavat 16 vuotta 23.9.2014. Lempi kantaa tähän astisten koirieni ikäennätystä ja on vielä täysillä elämässä kiinni. Kuulo on selvästi huonontunut. Pimeässä liikkumien on varovaista heikentyneen hämäränäön vuoksi. Lenkille mummo vaatii päästä päivittäin ja köpöttelee muiden perässä vakaata rauhallista tahtiaan. Ruoka maistuu ja edelleen Lempi seuraa aktiivisesti elämän tapahtumia. Kummassakin etujalassa on alkavaa nivelrikkoa ja sen vuoksi Lempin liikkumista rappusissa rajoitetaan.

Syksyllä Lempi on saanut nauttia otehieroja Tanja Kannelan hoidoista kolme kertaa ja tuntuu,että mummeli on entistä pehmeämpi ja rennompi käsittelyn ansiosta. Hoitoa jatketaan tarpeen mukaan edelleenkin, kun Tanja käy Lappeenrannassa antamassa hoitoja. Otehieronta on Tanjan itsensä kehittämä virallinen hoitomuoto, jossa käsitellään hellävaraisesti lihaskalvoja ja faskioita. Se parantaa aineenvaihduntaa, lievittää /  poistaa kipua ja jännitystiloja. Hoitoa annetaan sekä ihmisille että eläimille.

Lempikin sai komean synttärikakun, jonka se jakoi sovussa Prinkan ja Kelmin kanssa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuntuu ihmeelliseltä ajatella, miten kauan Lempi on kulkenut mukanani ja mitä kaikkea se on kokenut pitkän elämänsä varrella: Yhdet kuolleet pennut, hienon terveen pentueen ja yhden keskenmenon, jalkaleikkauksen, cushingintaudin, josta ”parantui” ( ei enää lääkitystä) , ja vestibulaarisyndrooman, josta parani. Hienoja hetkia agilityharrastuksessa Siljan ja minun kanssani. Perheen tilanteessa on tapahtunut suuria muutoksia:  emännän kaksi  avioeroa, uusi miestystävä,  tyttärien lähtö maailmalle, uusia koiria perheeseen ja kaikkeen Lempi on sopeutunut hienosti säilyttäen oman  arvokkuutensa.

 

Nyt eletään Lempin kanssa laina-ajalla ja saan olla kiitollinen jokaisesta päivästä, joina se vielä saa nauttia elämästä ja rikastuttaa meidän elämää.

 

 

 

 

LOMAMUISTOJA KESÄLTÄ 2014

Juhannus

Tänä kesänä kävin lapissa lomailemassa  kaksi kertaa. Juhannuksen viettoon ajelin koko koiralauman kanssa Harrin mökille Kuusamoon. Sää oli kylmää ja juhannusaattoyönä jopa satoi räntää maan valkoiseksi. Mutta saimme kyllä nauttia auringonpaisteestakin Kuusinkijoella retkeillessä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saarimiehessä heinäkuussa

Heinäkuussa vietin rentouttavan viikonlopun Saarimehen mökillä itsekseni vain koirat seuranani. Mieleen tulivat taas kaikki lapsuuden pitkät lomat idyllisellä saarimökillä. Tuo mökki on ollut minulle läpi elämän rauhan ja rentoutumisen paikka. Sieltä on mielessä vain hyviä muistoja ja ehkä siksi se on minun voimapaikkani.

Keväällä istutetut kuusentaimet olivat lähteneet hyvään kasvuun. Lapsuuden kukkaniitty oli palannut hakkuuaukolle. Aukea loisti kirjavana täynnä koiranputkia, päivänkakkaroita, kissankelloja, ketoneilikoita, ohdakkeita ja niittyleinikkejä. Lapsena ollessa isällä oli tapana sitoa minulle päivänkakkaraseppele tällä kukkaniityllä Päivikin päivänä kesäkuussa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Prinka nostatti teeriparven lentoon taimikon laidasta. Nautin saunan lämmöstä ja viileästä Saimaan vedestä, kuuntelin lintujen ääniä ja katselin usvaista maisemaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lomareissu Utsjoelle

Heinä- elokuun vaihteessa suuntasimme Harrille perinteiseen tapaan Tenolle lohenpyyntiin. Matkalla retkeilimme yhden päivän Saariselän maisemissa. Päivä oli lämmin ja maisemat upeat. Tunturin rinnettä kiivetessä Prinka näytti taas riistaviettiään ja lähti riekkojahtiin. Hetken jo pelkäsin sen eksyvän mutta muutaman minuutin kuluttua se palasi kieli roikkuen.

Tunturin laella oli mukava nauttia maisemista. Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Utsjokea.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tenolla

Utsjoen Osman kylällä vietimme joen törmällä 4 pv. Harri souti kavereineen lohta päivästä toiseen ja pitkin yötä.  Olin minäkin muutamalla laskulla mukana vapoja hoitelemassa. Mutta paremmin viihdyin lähimaastoissa luontopolkuja kävelemässä ja joen rannassa koirien kanssa. Joen rantakivikot ja herkän kauniit kasvit jaksoivat ihastuttaa ja lintujen puuhastelu rantakivikossa kiinnosti myös Prinkaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Koirilla oli hyvä uimapaikka joen suvannossa ja Prinka sai välillä hillittömiä juoksuhepuleita keppi suussa joen törmällä ja rantahietikolla.

 

 

 

 

 

 

 

 

Harria ei kalaonni tällä kertaa suosinut, mutta matkakavereille tarttui vaappuun komea lohi,  14,3 kg painoinen ja noin 120 cm pitkä  kojamo! Siinä sitä riitti ihailemista. Prinkaa sen itsensä kokoinen lohi kiinnosti kovasti. Tenon rantaan kutsuttiin lohta ihmettelemään myös paikallinen valokuvaaja ja kalastus kirjailija, joka kuvasi lohta ammattitaidolla. Prinka ja lohi päätyivät myös hänen blogipäiväkirjaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Utsjoki-Kevo kansallispuistossa

Utsjoelta ajoimme Kaamaseen ja jatkoimme lomailua Utsjoki- Kevo kansallispuistossa, jossa patikoimme 4 päivää yhteensä reilut 50 km.

Aluksi reitti kulki tunturikoivikossa pitkin kapeaa harjua, jonka alapuolella molemmin puolin oli järviä. Lounasta nautitiin järven rannassa ja otettiin pienet unoset lämpimässä tuulessa. Alkumatkasta rinkka tuntui raskaalta ja oli ihana lepuuttaa  väsynyttä selkää. Ensimmäinen majapaikka oli  pienen järven rannalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraavana päivänä taivallettiin retken pisin ja vaativin matka. Reitti vei ensin  8 km etapin yli tunturin rinteen kivikkoista polkua pitkin joen rantaan. Onneksi matkalla oli puroja, joissa saattoi lepuuttaa rasittuneita jalkojaan. Prinkan kanssa piti olla tarkkana, ettei se päässyt ajamaan poroja takaa. Kerran se kuitenkin ehti huomata porot ennen minua ja lähti kuin ammuttu parin poron perään pitkin tunturin rinnettä. Pelkäsin, että se juoksee liian kauas tai satuttaa jalkansa kivikossa. Noin 10 minuutin kuluttua se kuitenkin palasi ehjänä takaisin kuumissaan mutta onnellisena.

 

 

 

 

 

 

 

Purolla vietetyn lounastauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Kevon kanjonia. Rinkat jätimme matkan varrelle leiripaikkaan ja jatkoimme loppumatkan pikkureppuja kantaen. Loppumatka kanjonille oli vaativaa ja oli hyvä, ettei tarvinnut kantaa rinkkaa jyrkissä nousuissa ja laskuissa kivisellä polulla. Kanjoni ja Fiellu-putous oli kuitenkin vaivan arvoinen. Maisemat olivat vaikuttavat. Yöksi palasimme jokilaaksoon. Uni maistui hyvin teltassa, vaikka retkipatja olikin epämukavan ohut.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kolmantena päivänä taivallettiin taas yli tunturin pitkin kivistä polkua. Päivä oli lämmin ja edellisen päivän 20 km rankka osuus painoi vielä jalkoja. Onneksi Kevolla ei ollut niin helteistä kuin Etelä- Suomessa samaan aikaan. Pieni tuuli vilvoitti matkaajia ja välillä uitin varpaita tunturipurossa.

Prinka jaksoi tutkia ympäristöä koko matkan ja löysi vanhan poron jalan tunturista. Kelmi säästeli voimiaan ja tulla taapersi minun jalkojan takana. Loppumatkasta koiratkin oppivat, että kannattaa käydä levolle aina kun ihmiset pysähtyvät.

 

 

 

 

 

 

 

 

Viimeinen yö vietettiin kaislikkoisen järven rannalla laajalla leiripaikalla, jossa oli autiotupa ja kota. Kelmin ilmeestä näkee, että se nautti päästessään lepäämään majapaikkaan.

Viimeiselle retkipäivälle jäi matkaa reilut 10 km. Matka taittui keventyneillä rinkoilla reippain mielin. Juuri kun saavuimme autolle, alkoi sataa ihan kunnolla. Säät suosivat patikkaretkeä. Koko aikana ei satanut päiväsaikaan. Viimeisenä yönä satoi ja ukkosti, mutta aamulla sää oli taas poutainen.

Kevon kansallispuistosta jäi vielä nälkä kaivelemaan. Vielä haluaisin palata maisemiin ja kiertää koko 60 km reitin ympäri. Siihen olisi hyvä varata aikaa vähintään 6 pv, että voisi  viipyillä herkullisissa maisemissa.

Mökkeilyä ja polttopuun tekoa

Loppuloma vietettiin Lappeenrannassa. Kotona oli monenlaista askaretta odottamassa. Muun muassa sahattiin kattoremontista jääneet laudat polttopuuksi.

Ehdimme käydä vielä Saarimiehen mökilläkin ihastelemassa superkuuta ja auringonlaskua elokuun puolivälissä.

Tänä kesänä lomasäitä riitti kaikille. Kesä oli pitkä ja lämmin ja sitä seurasi uskomattoman kaunis syksy. Koko syyskuun jatkuivat aurinkoiset päivät ja luonto hehkui upeissa ruskan väreissä. Kyllä pitäisi olla aurinkoakut ladattuna pimeää kaamosaikaa varten. Vaan kyllä olen varmuuden vuoksi ottanut päivänvalolampun käyttöön aamiaispöytään.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

NYT KUN KESÄ MENNYT ON lokakuu 2014

Niin se vaan kesä meni enkä ehtinyt yhtään blogikirjoitusta kirjoittamaan suurista aikeista huolimatta. Paljon olisi kyllä ollut kirjoitettavaa. Vaan voihan sitä lämmintä kesää muistella lämmöllä näin syksyn pimeinä iltoina.

Aloitetaan vaikka NÄYTTELYISTÄ

Kesän aikana käytiin neljässä näyttelyssä ja ne jäävätkin tämän vuoden viimeisiksi näyttelyissä kotimaassa. Marrraskuussa olemme menossa Kelmin ja Prinkan kanssa vielä  Hollantiin kooikerhondjen erikoisnäyttelyyn.

1.6.  oli Spanieliliiton 50- vuotis juhlanäyttely Tammelassa.

Näyttelyllä oli hienot puitteet rehevien puiden katveessa nurmikentällä laajalla puistoalueella. Paikalle oli saapunut myös suuri ja edustava joukko kooikerhondjeja. Tuomarina toimi hollantilainen kasvattajatuomari Astrid Straaijer, joka teki tarkkaa työtä ja arvioi koiria koko rahan edestä.

Alla muutama Tytti Käyhkön ottama potretti Koirista ja emännästäkin. Lempikin oli turistina mukana näyttelyssä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kelmin saavutus oli ROP-veteraani ja BIS 3 veteraani.

Kelmin arvostelu vapaasti suomennettuna:    10,5 – vuotias , erittäin kaunis tyyppi, hyvät pituuden ja korkeuden mittasuhteet. Vielä kaunis maskuliininen pää ja kauniit silmät ja ilme. Hyvin asettuneet korvat ja kauniit korvakorut, hyvä kaula ja ylälinja. Hyvin asettunut häntä, kaunis rintakehä ja eturinta, vähän pysty olkavarsi, kaunis ja hyvin kulmautunut takaosa. Hyvä turkki ja koristekarvat. Edelleen erittäin hyvät liikkeet ikäisekseen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Prinkan arvostelu: 1- vuotias, erittäin hyvän tyyppinen, hyvät korkeuden ja pituuden mittasuhteet, erittäin kaunis feminiininen pää ja kauniit silmät ja ilme, hyvin kiinnittyneet korvat ja kauniit korvakorut, hyvä kaula ja ylälinja, hännän kiinnitys voisi olla parempi. Kaunis rintakehä ja eturinta, hyvä luusto, etujalat vähän ranskalaisittain, vähän suora olkavarsi. kaunis turkki ja karvoitus ikäisekseen. Hyvät liikkeet, mutta häntä liikkuessa liian iloinen, Hännän takia EH.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

14.6. oli vuorossa Kotkan näyttely Kotkan Ruusu

Näyttelyalue oli kaunis mutta erittäin tuulinen meripuisto. Upeita kukkaistutuksia, lammikoita ja merellisiä elementtejä.

Tuomarina puolalainen Dopierala Aneta

Kelmin sijoitus ROP-vet ja PU 2

Arvostelu suomennettuna:   Erittäin hyvän näköinen vanhempi poika, jolla ihastuttava pää ja tyypilliset korvakorut. Erinomainen runko. Vahva liikkuja, näyttää ikäistään nuoremmalta. Ammattimaisesti esitetty.

 

Prinkallakin oli hyvä päivä: tuloksena VSP ja SERT

Prinkan arvostelu: Erittäin kaunis narttu, jolla ihastuttava pää ja feminiininen ilme, riittävä luusto, erinomaiset liikkeet. Hieman pitkä lanne.  Turkki kehitysvaiheessa. Ammattimaisesti esitetty.

 

5.7. oli vuorossa Juvan kaikkien rotujen näyttely. Tuomarina Reia Leikola-Walden

Tämä näyttelypäivä oli tyttärieni Siljan ja Sallan 30-vuotis syntymäpäivä. Silja ja Salla järjestivät yhteiset ”60- vuotisjuhlat” ystävilleen. Kaukaisemmat juhlavieraat majoitettiin kotiini, joten minä läksin juhlien alta evakkoon ystäväni Sirpan vieraaksi heidän kesämökilleen Sulkavalle. Näin yhdistyi mökkiviikonloppu ystävän luona ja koiranäyttely. Alla kuvia Siljan ja Sallan lahjaksi saamista kukkakimpuista.

 

 

 

 

 

 

Kelmillä oli taas hieno päivä: tuloksena ROP vet , ROP . Ryhmäkilpailuissa tuli myös sijoituksia: BIS 4 veteraani ja 8- ryhmässä sijoitus kuuden parhaan joukkoon.

arvostelu: Hyväkuntoinen veteraani, miellyttävä pää ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja.  Sopiva luusto. Hyvä runko. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu sujuvasti. Hyvä turkki ja luonne.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Prinkakin sai hyvän arvostelun ja tuloksena jun ERI/1

arvostelu: Tasapainoinen narttu. Miellyttävä pää ja ilme. Hyvä luusto. Tasapainoiset kulmaukset. Ikäisekseen sopiva runko. Hyvä kaula ja ylälinja. Hieman pitkä lanneosa . Liikkuu hieman kapeasti takaa, riittävällä askelmitalla. Häntä kääntyy turhan paljon selän päälle. Erinomainen turkki, luonne ja esiintyminen.

Lempikin viihtyi mökillä ja näyttelyssä

Näyttelyn jälkeen oli hyvä rentoutua mökin pihanurmella

 

 

 

 

 

 

 

viimeisenä vaan ei vähäisempänä oli vuorossa MAAILMANVOITTAJANÄYTTELY HELSINGISSÄ  8.8.

Ikimuistoisen hieno tapahtuma. Kyllä suomalaiset osaavat tehdä arvonäyttelylle upeat puitteet.

Kooikerit arvosteli tanskalainen Lövenkjaer Svend Erik . Erittäin miellyttävä tuomari ja kaikesta näki, että hän todella piti kooikereista.

Kelmin voittoputki vaan jatkui ja tuloksena oli ROP ja veteraani maailmanvoittaja 2014 .

arvostelu suomennettuna: Erittäin hyvän kokoinen, erinomaiset mittasuhteet. Liikkuu erittäin vapaasti, mutta kyynärpäät vähän ulkonevat. Erittäin kaunis ilme. Erittäin puhtaat hampaat ikäisekseen. Hyvät korvakorut. Erittäin hyvä etuosa. Hyvä rintakehä ja runko. Hyvin kulmautunut. Hyvä karvanlaatu, mutta voisi olla vähän enemmän pohjavillaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Prinka ei tätä tuomaria sykähdyttänyt. Tuloksena jun EH.

arvostelu: Liian kevytrakenteinen. Hyvän pituinen pää. Tarvitsee enemmän täytettä poskiluihin. Oikeanlaiset korvat. Riittävä kaula. Hyvä takaosa ja lanne, mutta liian kaareva häntä. Pitäisi kävellä ja seisoa enemmän suorassa. Kaunis väritys. Hyvät korvakorut. Super temperamentti.

 

10- vuotiaalla Kelmillä oli erinomainen näyttelyvuosi: 2 sijoitusta veteraaniryhmäkehässä ja kaiken kruunasi veteraani maailmanvoittajatitteli.

Prinkallakin on jo kasassa 2 sertiä, joten hyvin voi teinikoira odotella aikuisten koirien näyttelyitä .

 

RALLYTOKO

Aikaisempien vuosien hupi- ja täytelaji on tänä vuonna noussut merkittävään rooliin. Kelmin noustua helmikuussa mestariluokkaan, tuli  keväällä mieleen tavoitella kisapaikkaa syksyllä lajin ensimmäisissä virallisissa SM-kisoissa. Joukkuetta emme tänä vuonna saaneet kasattua SM-kisoihin. Yksilökisoihin osallistumisvaatimuksena on yksi hyväksytty tulos mestariluokasta kisavuonna virallisessa rally-tokokisassa. Rally-tokosta tuli virallinen laji toukokuussa 2014.

Aloitin mestariluokan liikkeiden harjoittelun vasta kesällä, mikä oli aivan liian myöhään. Monen uuden asian harjoittelu liian lyhyessä ajassa ei onnistunut. Lähes päivittäinen liikkeiden treenaaminen 3-4 viikon aikana ei ollut lainkaan järkevää. Kelmille ei jäänyt aikaa sulatella uusia asioita ja se aiheutti paineistumista  kisoissa. ”Pakko onnisuta” asenne vaikutti minuunkin kisatilanteessa Kelmiä paineistavasti. Kaikki kesän 4 kisaa menivät aivan penkin alle. Kelmi ei pystynyt näyttämään sitäkään osaamista, mitä treeneissä osasi. Kun kävi selväksi, että tänä vuonna ei SM-kisoihin päästä, helpotti stressi meillä kummallakin. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että harrastuksissa on muistettava edetä AINA KOIRAN EHDOILLA.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aloitin treenit  uudella asenteella ja liikkeiden huolellisella harjoittelulla. Teimme vain lyhyitä pätkiä ja tihensin palkkaamista. Harjoittelussa pidin myös välipäiviä. Kertasin helppoja liikkeitä  ja sitä kautta koiran itseluottamus kasvoi ja taidot kehittyivät. Kävin testaamassa Kelmin kisafiilistä epävirallisissa kisoissa syyskuussa  ja hyvältä näytti. Voitimme toisen radan 100 pisteellä ja meno oli iloista ja innokasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt kun mestariluokan liikkeetkin alkavat olla paremmin hallussa, uskalsin ilmoittaa  Kelmin Lahden kisoihin 1.11. Tuloksen saaminen ei silti ole mikään itsestään selvyys mestariluokassa kisatessa. Arvostelu tiukkenee luokka luokalta ylös päin kiivetessä.

Siinä Kelmin sivussa Prinka selvitti alokasluokan lähes treenaamatta pelkkien pentukoulun  eväiden varassa. Ensimmäinen kisa 9.8. Ylöjärvellä 85/100 pistettä, 16.8. Vantaalla 94/100 pistettä ja viimeinen alokasluokan kisa 24.8. Helsingissä 79/100 pistettä. Näytti siltä, että Prinka ei edes ymmärtänyt käyvänsä kisoissa. Ennen ja jälkeen kisasuorituksen se leikki toisten koirien kanssa ja kävi siinä välissä kävelemässä minun kanssa kisaradan läpi. Rally-tokon koulutustunnus 1 irtosi siis kolmella kisalla ja  matkalippu avoimeen luokkaan.

Syksyn kuluessa olen Prinkankin kanssa treenannut ylempien luokkien liikkeitä ja tähtäimessä on pari kisaa vielä tämän vuoden puolella. Nuori koira oppii uusia asioita hämmästyttävän nopeasti.

 

AGILITY

on kuitenkin se rakkain koiraharrastus. Tänä vuonna kisaaminen on jäänyt vähiin. Kelmille tämä vuosi on todennäköisesti viimeinen kisavuosi ja Prinka on vielä liian nuori kisamaan. Kummankin kanssa olen käynyt 1-2 kertaa viikossa treenaamassa keskikesän taukoa lukuun ottamatta. Prinkalla oli keväällä pieni taantuma murkkuiän häiritessä menoa. Murkkuikä aiheutti epävarmuutta ja vauhti meinasi kadota treeneissä. Kesätauko ja leikkituokiot hallilla palauttivat normaalin Prinkan takaisin. Edelleen Prinkan kanssa vahvistan  vauhdin ylläpitämistä ja   esteille irtoamista. Harjoitukset pidän lyhyinä ja palkkaan liikkuvalle lelulle tiheästi. Vaatimustasoa nostan vähitellen ja kiinnitän huomiota siihen, että tärkeintä on vauhti ja iloisuus. Kisakentille ei ole mikään kiire. Sinne mennään sitten kun taidot on kisojen edellyttämällä tasolla.

Kelmi nauttii edelleen aksaamisesta. Ikääntyminen kuitenkin jo näkyy vauhdissa. Kisoissa ei päästä enää ihanneaikaan, mutta estevarmuus on vielä tallella. Treeneissä rimat on minikorkeudella ja treenaan lyhyitä pätkiä. Tänä vuonna Kelmi on juossut 10 virallista starttia, mikä on noin 1/4 aktiivivuosien määrästä. Näistä kymmenestä startista 9 on virheettömiä ratoja, joissa yliaikaa 0,97s-12,4s. Yhtään hylkyä ei tänä vuonna ole tullut! Kouvolassa 8.6. Kelmi voitti ensimmäisen radan ja tuli toisella radalla toiseksi. Kumpikin rata ilman virheitä muutaman sekunnin yliajalla. Muumimukisarja karttui kahdella mukilla ja Kouvolan lakritsi maistui kotimatkalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kauden päätapahtuma oli 21.9. paragi- ja seniori SM-kisat Liedossa. Seniorikisassa Kelmi juoksi vain yhden radan ja säästeli voimiaan paragiradoille. Paragi SM-kisassa Kelmi sai molemmilta radoilta puhtaan nollan ja sijoittui kokonaistuloksissa neljänneksi. 3-kategorian kisaajia oli tänä vuonna 10 kpl.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänä vuonna on suunnitelmissa vielä pari kisaa syksyn kuluessa. Vaikka tämä onkin Kelmin viimeinen kisavuosi, jatkamme treenaamista varmasti niin kauan kuin Kelmi siitä nauttii ja fysiikka kestää. Kovilla pakkasilla pidän treenitaukoa kummallakin koiralla.

MEJÄ

Kesän aikana on käyty muutaman kerran jäljestämässä sekä Kelmin että Prinkan kanssa. Kummankin kanssa jäljestys sujuu varmasti. Erityisesti Prinka on innostunut ja varma jäljestäjä. Se myös merkkaa makaukset mallikelpoisesti ja on jäljen päässä odottavasta verisienestä aivan innoissaan. Maksimissaan jälki on ollut noin 600 m pitkä ja 8h vanha.

Ikävä kyllä Prinka on kevään murkkuiän jälkeen alkanut pelätä laukauksia. Tätä asiaa yritetään nyt työstää ”hui kauhistus”-levyn avulla. Siedätys on sujunut lupaavasti, mutta vielä on pitkä matka siihen, että Prinkan kanssa voisi mennä jälkikokeeseen.