Mikkeli rally-toko 6.11.2016

Rally-tokon sietämätön ihanuus ja julmuus tuli taas tänään esiin.

Prinkan jäädessä kiimaa kasvattamaan, läksimme Kelmin kanssa Mikkeliin rally-tokokisaan. Jo matkalla oli kepeä ja iloinen fiilis. Lauloin iskelmiä kilpaa autoradion kanssa ja matka taittui hyvässä tunnelmassa.

Mestariluokassa oli  6 kilpailijaa  ja Kelmi starttasi viimeisenä. Viereisessä hallissa olin käynyt Kelmin kanssa kaikki radalla olevat tehtävät läpi, ja Kelpo teki ne tarkasti ja iloisesti, osasi mennä merkillekin mallikelpoisesti. Olin tutustunut huolella rataan ja sovittanut askeleet moneen kertaan peruutustehtävässä ja puolenvaihdoissa ja askeleet sopivat hyvin niin, että pysytin aloittamaan peruutuksen koiran puoleisella jalalla ja jalkoijen välistä puolen vaihto osui myös niin, että väylä aukesi koiralle edullisella tavalla.

Läksin siis luottavaisella mielellä radalle. Ensimmäinen tehtävä oli merkille lähettäminen. Kelmi malttoi katsoa käsimerkin ja lähti suoraan kohti merkkiä, mutta pysähtyi noin puoli väliin ja kysyi lisää ohjeita katseellaan. Kehoitin uudelleen ”mene merkki” ja niin poika jatkoi merkille asti ja loppuosa tehtävästä meni täydellisesti. Tästä tuli vähennystä -1 piste ( tempo)

 

tehtävä 2: kutsu koira. ok

tehtävä 3: hyppy. ok

 

Tehtävä 4: puolen vaihto jalkojen välistä. ok

tehtävä 5: tunneli. ok

 

tehtävä 6: puolen vaihto jalkojen välistä. ok

 

tehtävä 7: istu, täyskäännös oikeaan, istu. ok

tehtävä 8: 270 astettä käännös vasemmalle. ok

tehtävä 9: istu, kännös ja askel oikelle koiran jäädessä paikalleen, koira sivulle istu. ok

 

tehtävä 10: käännös vasemmalle. ok

Tehtävä 11 oli hitaasti seuraamista. Tempon vaihteluita ei ole harjoiteltu pitkään aikaan ja Kelmi varmaan luuli, että pitäisiköhän nyt vaihtaa puolta. Se käväisi hetken selkäni takana, josta tuli vähennystä -1 piste (kontrollin puute )

 

tehtävä 12: normaali vauhti. ok

Tehtävä 13 oli: molemmat oikealle täyskäännös, jossa koira vaihtaa vasemmalta puolelta oikean puolen seuraamiseen. Omasta mielestäni tehtävä meni yhtä aikaisesti, tiukalla käännöksellä ja oikeassa kohdassa, mutta jostain kumman syystä sain -3 pistettä (epätarkasti suoritettu tehtävä)

tehtävä 14 oli: istu, käännös oikeaan istu koiran ollessa oikealla puolella. Siitä saimme -1 pistettä vinoudesta ja -3 pistettä epätarkasti suoritetusta tehtävästä. Kelmi oli vähän vinossa sekä liikkeen alussa että lopussa oikealla puolella istuessaan, käännös sinänsä meni mielestäni oikein.

tehtävä 15 oli: istu, askel vasemmalle, istu. Siinä koiran tulee siis ensin istua oikealle sivulle, ohjaajan ottaessa askeleen suoraan vasemmalla, tulee koiran seurata mukana rintamasuuntanasa säilyttäen ja istua taas oikealle sivulle. Kelmi ei osaa siirtyä suoraan sivuttain vaan tekee siirtymän kaartaen ja oikaisee sitten istumaan. Tästä saimme ymmärrettävästi -1 pistettä vinoudesta.

tehtävä 16: käännös 270 astetta oikealle. ok

Tehtävä 17 oli: sivulla seuraten 3 askelta peruuttaen ( koira oikealla puolella). Tähän tehtävään olin valmistautunut huolella rataan tutustumisessa ja sovittanut askelmerkit edelliseltä kyltiltä alkaen niin, että voin aloittaa peruuttamisen oikealla, eli koiran puoleisella jalalla, kolmannen askeleen otin siis myöskin oikalla jalalla ja vasemmalla jalalla ns. tasaavan askeleen oikean viereen ilman painon siirtoa vasemmalle jalalle. Sitten lähdin eteen päin vasemmalla jalalla Kelmin seuratessa oikealla puolella. Kelmi peruutti täysin suoraan – kiitos etupalkkaharjoittelun- ja peruutti kaikki 3 askelta oikealla puolella hienosti. Mielestäni tehtävä meni siis nappiin, mutta arvostelulomakkeessa lukee -10 pistettä ( ohjaajan ylimääräinen askel) !! Voisin melkein lyödä vetoa, että tuomari on arvostellut tasaavan askeleen ylimääräiseksi askeleeksi. Mutta toteen tätä ei voi näyttää, kun videota ei tullut otettua. Tässä on ilmeisesti tuomarikohtaisia eroja arvostelussa. Toiset ovat myös rataan tutustumisessa painottaneet, että peruuttamisen lopuksi tulee toisen jalan käydä viimeksi peruuttaneen jalan vieressä ( tasaava askel), mutta painoa ei sille siirretä. Toisten mielestä riittää, että viimeiselläkin peruutusaskeleella paino siityy kunnolla peruuttaneen jalan kannalle, mutta toinen jalka voi jäädä valmiiksi eteen ja sillä jalalla sitten jatketaan niin kuin tasaavan askeleenkin jälkeen. Tästä lähtien pitä muistaa kysyä tuomarilta erikseen, miten hän haluaa meneteltävän.

tehtävä 18: oikea täyskäännös ( saksalainen). ok

Viimeisenä tehtävänä ennen maalia oli tehtävä 19 : puolen vaihto edessä, jossa siis koira siirtyy oikealta vasemmalle puolelle ohjaajan edestä. Ohjaaja voi hetkeksi pysähtyä, että koira pääsee siirtymään viistosti eteenpäin toiselle puolelle seuraamaan. Koiran rintamasuunta ja ohjaajan rintamasuunta säilyy suoraan eteenpäin ja ohjaaja kulkee täysin suoraan koko ajan. Sain tehtävästä -1 pistettä ( ohjaaja virhe). Ilmeisesti olen ottanut pienen sivuaskeleen antaakseni koiralle tilaa siirtymisessä. Tähän pitää kiinnittää huomiota ja harjoitella tehtävää niin että kuljen suoraa viivaa myöten.

Käytösruutu oli : koira makaa edessä 3 min. Se meni täysin puhtaasti.

Kaikki kuvat on ottanut Iiris Härkänen

Radan jälkeen oli todella ylpeä ja iloinen hyvin menneestä radasta. Tuloksen saatuani olin vähän pettynyt, kun olin odottanut yli 80 pisteen tulosta. 79 pistettä oli kuitenkin ihan mukava tulos mestariluokassa ja sillä irtosi 3. sija. Mutta olisihan se kuulostanut paljon paremmalta tuo 89 pistettä.

Käytännössä ei ole mitään merkitystä, saiko Kelmi 79 tai 89 pistettä, kun valion arvoon vaadittavaa min 95 pistemäärää ei kuitenkaan olisi tullut.

Aksatreeniä ja kisatuloksia

Prinka aloitti agikisat toukokuussa 2015 ja siirtyi medi-kakkosluokkaan kesäkuussa 2015. Onnistuneita ratoja on tullut silloin tällöin, mutta kompastuskivenä on olleet eeeerriiittääääiiiin hitaat kepit ja epävarma puomin kontakti.

Vuoden  2015 alkupuolella jo ennen Prinkan kisauran alkua päätin vaihtaa pysäytyskontaktin juoksukontaktiksi, koska Prinka oli alkanut hidastaa puomin alastuloa, enkä siihen löytänyt korjausta. Harri Kataisen kannustamana aloitin juoksarien harjoittelun lentävällä pallolla palkaten. Vauhtia suoritukseen tuli heti, mutta neuvoista huolimatta askelmerkit eivät osuneet kohdalleen  eikä Prinka mielestäni oppinut, mitä siltä odotettiin eli osumaan kontaktille. Näytti olevan aivan sattumanvaraista, miten laukka-askel osuu kontaktille.

Loppuvuodesta 2015 kirjauduin Koirakoulu verkossa juoksukontaktikurssille. Kurssilla opetettiin kontakti juoksumaton avulla ensin maan pinnalla ja sitten kontaktille siirretyllä matolla. Puomia nostettiin vähitellen ylemmäs ja vaikeutettiin aste asteelta koiran edistyessä. Palkka tuli kontaktille osumista ja vauhti tuli itsestään varmuuden lisääntyessä. Käytin ensin T&T-palkkauslaitetta palkkaamisessa ja myöhemmin lentävää lelua. Lopulta puomi oli osa rataa ja opetettiin myös jyrkät käännökset. Nyt olemme siinä vaiheessa, että vauhtia puomilla on ihan mukavasti, ja varmuus noin 70-80% tilanteesta riippuen. Vahvistusta vaaditaan edelleen, mutta Prinka edistyy koko ajan. Olen täysin varma, että juoksari sopii Prinkalle hyvin, koska juokseminen on agilityssä palkitsevaa.

Keppien opettelu jäi kesken alkeisopetuksessa ja jäimme roikkumaan ohjureihin liian pitkäksi aikaa. Kun ohjurit lopulta poistetiin, oli tekniikka vielä epävarmaa ja siksi vauhti hävisi kokonaan. Aloin kisata liian aikaisin keskentekoisen koiran kanssa ja kepeistä tuli Prinkalle peikko. Se teki parhaansa pujotellakseen oikein, mutta kun oli epävarma, se pujotteli kävelyvauhtia. Liian pitkään ajattelin, että kyllä vauhti löytyy, kun varmuutta tulee lisää, mutta niin ei vaan käynyt.

Keväällä 2016 otin projeksiksi opettaa Prinkalle kepit uudestaan. Ratahajoittelussa emme tehneet keppejä ollenkaan, vaan harjoittelin niitä erikseen. Kotona on onneksi kepit, joten usein toistuvat lyhyet harjoittelut oli helppo toteuttaa. Alkuun tehtiin vain neljää keppiä. Laiton T&T-laitteen keppien jälkeen ja lähetin Prinkan itsenäisesti pujotteluun. Ensin parin metrin päästä helposta kulmasta ja vähitellen kauempaa ja vaikeammasta kulmasta. Kun keppisarja oli lyhyt, sain nopeasti useita toistoja. Prinka sai itseluottamusta itsenäisestä työstä ja tiheästä palkasta. Sitten siirryimme 6 keppiin ja muutaman viikon kuluttua 8 ja 10 keppiin. Vauhtia tuli pikku hiljaa lisää sitä mukaan kun varmuus lisääntyi. Treeneissä palkkaan edelleen joka kerran keppien jälkeen, enkä tee koko keppisarjaa montaa kertaa treenin aikana.

Vielä kesän kisoissa Prinkan pujottelu oli niin hidasta, ettei se päässyt ihanneaikaan juuri koskaan. Kesäkuun jälkeen kävin vain pari kisaa, joissa Prinka meni vain yhden startin, ettei se ehtinyt turhautua täyspitkiin keppeihin.

Pienen kisatauon jälkeen olimme 30.10. LAU:n omissa kisoissa kisaamassa kolme rataa. Ja kuinka ihanaa olikaan todeta, että kepit menivät jo ihan mukavaa vauhtia ja kaikilla radoilla Prinka alitti ihanneajan. Harmi, ettei ratoja saatu videoitua. Kahdella ensimmäisellä agiradalla tuli yksi ratavirhe; ensimmäisellä puomin kontakti ja toisella radalla pituuden palikka kaatui. Toisella radalla Prinka oli ainut tuloksen saanut seitsemästä koirakosta ja siis voitti luokkansa. Viimeisellä hyppyradalla Prinka juoksi puhtaan radan alle ihanneajan, sijoittui toiseksi ja sai toisen LUVA-nollan kakkosluokassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Leijailin onnesta vielä seuraavanakin päivänä mahtavan viikonlopun jälkeen. Ensin rally-tokomestaruus ja sitten luva-0 omissa kisoissa. Ja kaiken kruunasi täydellisellä hetkellä alkanut kiima. Tästä on hyvä jäädä kisatauolle ja keskittyä tärkeään projektiin eli kauan odotettuihin Prinkan toivottavasti tuleviin pentuihin. Jospa tällä kertaa kaikki menisi suunnitelmien mukaan.

 

 

RALLY-TOKON KOOIKERHONDJE- ROTUMESTARUUSKISAT 2016

Kooikereiden RT-rotumestaruudesta kilpailtiin  29.10. Porvoonseuden Koiraharrastajat ry:n järjestämissä rally-tokokisoissa.

Anne Talviten mentaalivalmennusoppien mukaan lähtökohdat kisaan olivat melko huonot: lähdin kisareissuun väsyneenä 2,5h yöunien jälkeen aamulla 5.30 pimeään vesisateeseen. Ennakkokäsitys kisapaikasta oli myös aika negatiivinen. Edellisten kokemusten mukaan kisapaikka ei ole paras mahdollinen. Kisakenttä sinänsä on hyvä tekonurmipohjainen halli. Valmistautumisalue sitä vastoin on ahdas yhdistetty kahvio- , ilmoittautumis-, verryttely- ja häkkialue, johon johtaa kapea käytävä. Siinä tilassa on aika vaikea keskittyä rauhassa omaan suoritukseen saati viritellä koiraa sopivaan valmiuteen.

Mutta olosuhteet olivat kaikille samat. Eri koirat tosin reagoivat asioihin eri tavalla. Valmistelin koiria enemmänkin ulkona hallin pihalla ja pidin ne häkissä omassa rauhassaan kisasuoritukseen asti.

Tuomari Kirsi Petäjä oli suunnitellut mestariluokkaan vaativan radan. Ehkä vaikein osuus oli koira oikealla puolella tehtävä suora, jossa oli peräkkäin poispäin peruuttaminen, sivulla peruuttaminen, pyörähdys ja paikallaan tehtävä täyskäännös oikeaan. Muutenkin radalla testatiin ahkerasti koiran takaosan käyttöä.

 

Rataantutustumisessa näkyi huonosti nukuttu yö. Minun oli vaikea tutustuessa pysyä kärryillä, että kummalla puolella koira missäkin kohtaa rataa on, kun puolenvaihtoja oli aika runsaasti. Samoin oli vaikeaa saada askelmerkit sopimaan peruutustehtävissä ja valkovuokossa. Mutta onneksi rataantutustumisaika on 15 min, joten lopulta tuli sellainen olo, että palikat on jotenkin kasassa.

Mestariluokassa oli 7 koirakkoa ja Kelmi starttasi ensimmäisenä. Jännitin tavallista enemmän radalle lähtiessä ja se näkyi Kelmin jähmeänä käynnistymisenä radan alkupuolella. Heti toinen tehtävä tuotti vaikeuksia; koira eteen, vasemmalta oikealle. Kelmi jäi kovin vinoon eteen istumaan ja istui kaksi kertaa. Uusinnassa tuli sama virhe, joten lopputuloksena tehtävästä kaksi oli 13 virhepistettä. Sen jälkeen Kelmi pääsi vauhtiin ja mentiin ilman virheitä tehtävään 12 asti, joka oli peruuttaminen pois päin. Matka oli tuomarin mielestä liian lyhyt ( koiran tulee peruuttaa 3 koiran mittaa pois päin) , joten tehtävästä tuli 10 virhepistettä. Seuraavassa eli vierellä peruuttamisessa Kelmi peruutti vain kahden ohjaajan asekeleen matkan kolmen sijaan, joten siitäkin tuli 10 virhepistettä. Pyörähdys meni ilman virheitä, mutta paikallaan tehtävä oikea täyskäännös ei onnistunut enkä sitä uusinut, joten siitäkin kertyi 10 virhepistettä. Loppuradalla tuli vielä pikkuvirheitä haistelusta ja epärakkuuksista yhteensä 9 pisteen verran. Virhepisteitä kertyi siis 52, joten Kelmi ei saanut hyväksyttyä tulosta. Tuomarin kommentti oli kuitenkin lohduttava ” mukavaa yhteistyötä”.

 

Prinka starttasi kuudentena ja olin jo itse vähän rauhoittunut. Ulkona koiraa viritellessä Prinka oli hyvällä tuulella ja piti hyvää kontaktia. Sisälle halliin tullessa alkoi kuitenkin hillitön haistelu. Minun piti toistuvasti kieltää Prinkaa haistelemasta ja pelkäsin, että ratasuoritus menee aivan pieleen, kun Prinka ei saa nenää irti matosta. Toisin kuitenkin kävi. Prinka piti hyvän kontaktin ja oli hyvässä vireessä koko radan ajan eikä haistellut yhtään kertaa. Pikkuvirheitä tuli pujottelusta kun Prinka jäi yhdessä välissä hiukan jälkeen. Samoin oikealle käännöksessä koiran ollessa oikealla puolella tuli pikkuvirhe lösyydestä.

Huonosti nukuttu yö teki taas tepposet liikkeessä 9 , joka oli ” liikkeestä maahan kierrä koira”. Kyltille tullessa muistin vaan, että jokin maahanmenoliike tämä on, mutta pitikö tässä pysähtyä vai ei ja pitikö tehdä jotain muutakin. Pysähdyin kyltin eteen lukemaan, mitä kyltissä kerrotaan ja huomasin siis seisovani paikallaan, vaikka piti saman tien lähteä kiertämään kauniisti maassa makaavaa koiraa. Löin otsaani ja kerroin tuomarille uusivani liikkeen. Uusinta meni virheettömästi. Siitä siis 3 virhepistettä liikkeen uusimisesta.

Poispäinperuuttamisesta Prinka teki jonkin ylimääräisen pyörähdyksen joko eteen tullessa tai oikelle sivulle palatessa, jota en huomannut, joten tehtävästä tuli 10 virhepistettä. Samoin paikallaan tehtävässä oikealle täyskäännöksessä Prinka istahti kaksi kertaa, joten siitäkin liikkeestä tuli 10 virhepistettä. Tuotakaan en huomannut kun se tapahtui osittain selän takana.

Loppurata meni taas puhtaasti. Samoin käytösruutu, jossa koira istui oikealla puolella 3 min,  meni sekä Prinkalta että Kelmiltä virheettömästi.

Prinkan tulos oli 72 pistettä ja mestariluokan kolmas sija. Tämä oli Prinkan kolmas hyväksytty eli yli 70 pisteen tulos, mikä toi sille RTK4 koulutustunnuksen.  Mestariluokan seitsemästä koirasta vain 3 sai tuloksen. Tuomarinpalkinnon sai luokassa toiseksi sijoittunut walesinspringerspanieli Jangas Duck Soup, jota ohjasi Tiina Janka.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kooikerhondje rotumestaruudesta kilpailivat myös voittajaluokassa Bullbenz Kooi Nobel Sade ”Cola” / Marja-Leena Kiiveri sekä Callitris Hidalgo Erminia ”Koda” / Sanna Pyykkönen. Cola ei tällä kertaa saanut hyväksyttyä tulosta mutta Koda teki hienon radan 89 pisteellä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Myös avoimessa luokassa kaksi kooikeria kisasi rotumestaruudesta. Oakmeadow Simply Perfekt ”Tuffe”/ Tanja Kortelainen ei tällä kertaa yltänyt hyväksyttyyn tulokseen, vaikka Tuffe teki töitä iloisesti ja suurella innolla. Sen sijaan Mendikan Clara Bema ”Clara”/ Satu Vaittiniemi tekivät hienon tuloksen 92 pistettä ja pokkasivat myös tuomarinpalkinnon luokassa.

 

Rotumestariksi palkittiin mestariluokan ainut tuloksen saanut kooikeri Prinka, hopealle sijoittui voittajaluokan Koda ja pronssia sai avoimen luokan Clara.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sekä Prinkalla että Kelmillä on nyt kasassa kaikki rally-tokon koulutustunnukset RTK1-4. Prinkan kanssa tavoitteita riittää tulevaisuudessa. Haaveissa olisi rally-toko valion arvo, johon vaaditaan kolme vähintään 95 pisteen arvoista suoritusta mestariluokassa. Siihen tarvitaan vielä paljon treeniä ja aikaa. Se on vaativa suoritus, mutta uskoisin, että ei mahdoton. Suomessa on tällä hetkellä 20 rally-tokovaliota tai epävirallista valiota ( rekisteröimättömät ) . Kelmin kohdalla vähitellen lopetellaan kisauraa ja nautitaan jokaisesta päivästä, minkä saa jatkaa vielä hyväkuntoisen yli 13- vuotiaan veteraanin kanssa.