Jyväskylässä 8.-9.11.2014

Käytiin koirien kanssa Jyväskylässä viikonloppureissussa agilityn ja näyttelyn merkeissä marraskuun alussa. Lauantaina oli agilitykisat, jotka olivat Hilma ja minun ensimmäiset startit 3-luokassa. Kisat sujuivat ihan mallikkaasti. Ensimmäiseltä agilityradalta saimme 5 virhepistettä riman pudotuksesta. Syynä ohjaajan hieman liian myöhään tekemä saksalainen, josta johtuen olin Hilman hyppylinjalla. Muuten tosi kiva rata ja mikä parasta: kaikki kontaktiesteet suoritettu virheettä! Toisella agilityradalla minä sorruin rynnimiseen, josta johtuen yhden hypyn ohitus ja sitä korjatessa Hilma hyppäsi kyseisen esteen väärään suuntaan ja siitä hylkäys. Viimeinen rata oli hyppyrata, josta teimme sitten ekan 0-tuloksen kolmosissa! Jännitystä oli loppumetreille asti, kun Hilma meinasi karata hypyn sijaan putkeen, mutta saatiin pelastettua tilanne 🙂 Vauhtia meidän täytyy saada lisää, jotta päästään alle ihanneajan jatkossakin. Keinua ja keppejä täytyy saada nopeammiksi, koska näillä kyseisillä esteillä annetaan arvokkaita sadasosia kilpakumppaneille tasoitusta joka kisassa. Myös Perri oli reissussa mukana ja kävi aina tauoilla ihmettelemässä meininkiä hallissa. Paikalla oli myös Marika Lappeenrannasta ja hänen kuukauden nuorempi kelpie urospentu Tuuri. Tuurilla ja Perrillä oli hauskaa painiessa hallin lattialla.

Agilityn jälkeen lähdettiin kyläilemään Pellen eli Milfeddyg Sinsirin luona. Pellellä on menossa pieni mörkökausi ja yhdessä mietittiin sopivia harjoituksia ja toimintamalleja, jotta saadaan Pelle luotsattua selville vesille. Pelle on  todella reipas toisten koirien ja lasten kanssa, mutta jotkut aikuiset ihmiset ovat Pellestä liian jännittäviä. Pelle ja isäntänsä Tuomas käyvät paikallisessa koirakoulussa harjoittelemassa tottelaveisuutta ja kuuleman perusteella Pelle on oikein mallikas koululainen. Kiitos vielä Pesosille hyvästä lounaasta ja mmutenkin vieraanvaraisuudesta! Sovittiin vielä treffit seuraavan päivän näyttelyyn Jyväskylä Paviljonkiin 🙂 Kuvaahan minulla ei tietenkään ole, kun olen niin huono kuvaamaan muutenkin. Aina unohtuu juorutessa ottaa kuvat!

Lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi majoituttiin Hotelli Albaan, jota voin lämpimästi suositella koiran kanssa matkustaville. Henkilökunta oli oikein ystävällistä ja suoraan hotellilta pääsi Jyväsjärveä kiertävälle kävelyreitille. Huone oli siisti ja ihan perusviihtyisä. Plussaa tilavasta suihkukaapista, jossa oli oikein helppo pestä koira seuraavan päivän näyttelyä varten! Matkakaverit Hilma ja Perri osasivat käyttäytyä oikein mallikkaasti.

 

Näyttely järjestettiin siis Jyväskylä paviljongissa, jonne pääsi näppärästi autolla ja auton sai parkkiin lämpimään halliin. Walesit alkoivat heti klo 10 ja me saavuttiin näyttelypaikalle jo pian klo 9 jälkeen. Waleseja oli ilmoitettu näyttelyyn reilut 40 koiraa! Hurja määrä! Tuomarina toimi portugalilainen Silva Zeferino. Käyttöluokan narttuja oli ilmoitettu kaksi. Hilma sai laatuarvosanan erinomainen ja sijoittui toiseksi saaden SAn. Paras narttu kehässä emme enää sijoittuneet. Eli ihan ok suoritus ottaen huomioon suuren koiramäärän. Näyttelyssä treffasimme vielä Pesosten eli Pellen omistajien kanssa. He olivat käyneet katsomassa näyttelyn hienoja näytöksiä ja yhdessä katselimme sopivia trimmausvälineitä Pellen turkinhoitoa varten. Oikein mukava näyttelypäivä siis!

VIHDOIN TULOS MESTARILUOKASSA 1.11.2014

Harjoittelu todellakin kannattaa myös rally-tokossa. Koko syksyn ajan olen Kelmin kanssa harjoitellut mestariluokan tehtäviä järjestelmällisesti. Etenkin peruutuksia ja merkille lähettämistä sekä käännöksiä oikealla ja vasemmalla puolella istuen. Askel askeleelta pois päin peruuttamiseen tuli pituutta lisää ja varmuutta suoritukseen. Aluksi Kelmi peruutti ehkä 1,5 kertaa oman mittansa. Siihen matka tyssäsi vaikka kuinka sitä kehoitin. Se vain alkoi tarjota muita liikkeitä jos vaadin enemmän. Noudatin kouluttaja Sari Immosen neuvoa, että odota vain, että Kelmi ottaa yhdenkin askeleen lisää ja klikkaa heti ja palkkaa. Näin toimien sain kasvatettua peruutusmatkan  vähitellen riittävän pitkäksi kolmen koiran mitan matkaksi.

Enimmäkseen harjoittelin vain muutamia liikkeitä kerrallaan ja palkkasin epäsäännöllisin välein. Kokonaista rataa harjoittelin harvoin. Ratatreenit olivat enimmäkseen avoimen luokan tasoisia, joita harjoittelin myös Prinkan kanssa. Näillä konsteilla Kelminkin motivaatio pysyi korkealla ja sitä myöten suoritukseen palasi taas iloisuus ja oikea draivi.

Prinkan kanssa harjoittelin avoimen luokan liikkeitä ensin yksittäin ja sitten välillä ratojakin. Viime aikoina olen harjoitellut myös ylempien luokkien liikkeitä ja seuraamista myös oikealla puolella. Nuori koira oppii todella nopeasti uusia asioita.

Onnisuin saamaan paikan Lahden kisaan 1.11. kummallekin koiralle. Prinkalla oli vuorossa ensimmäinen kisa avoimessa luokassa ja Kelmillä viides mestariluokassa. Yhtään tulosta ei Kelmillä vielä ollut mestariluokasta.

Kisat menivät kummallakin koiralla yli odotusten.

Kisa alkoi aamulla mestariluokalla. Ratapiittoksen nähdessäni ajattelin, että kyllä tuosta pitäisi kunnialla selvitä ja niin selvittiinkin. Yksi liike piti uusia, siitä 3 miinuspistettä  ja muutamassa liikkeessä oli pieniä epätarkkuuksia – yhden pisteen joko ohjaajavirheitä tai tehtävävirheitä. Tuloksena komeat 91 pistettä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alla linkki videoon, josta löytyy myös Kelmin ratasuoritus. Videolla on kooikerhondje Kodan alokasluokan ratasuorituksia ja soittolistalta voit valita myös Kelmin radan.

 

 

Tämä valoi uskoa, että RTK4 – koulutustunnuksen saaminen ei sittenkään ole mahdotonta, vaikka se jo alkoi siltä tuntua neljän hylätyn kisan jälkeen. Eikä kovin kaukana ole 95 pisteen haamurajakaan. Rally-tokovalion arvoonhan vaaditaan kolme kertaa vähintään 95 pistettä 100 maksimista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Myös Prinka selvitti ensimmäisen avoimen luokan  kisan varmasti ja iloisesti. Yhdestä tehtävästä tuli 10 miinuspistettä ja lisäksi muutama pienempi virhe. Tuloksena 80/100 ja kirkkaasti  hyväksytty tulos. Tästä on hyvä jatkaa kohti korkeampia luokkia, kunhan vaan päästäisiin kisaamaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kisoihin on nykyisin valtava tungos. Yritin ilmoittautua Riihimäellä 29.11. pidettäviin kisoihin. Ilmoittautumisaika alkoi aamulla klo 9.00. Lähetin heti klo 9  Kelmin ilmoittautumisen ja täytin heti perään Prinkan ilmoittautumislomakkeen. Sen lähettäminen ei enää onnistunut, koska linkki oli jo sulkeutunut kisan täytyttyä!  . Kumpikaan koira ei mahtunut kisaan. 🙁 Kelmi mahtui varalle, mutta Prinka ei edes mahtunut jonotuslistalle. Onneksi tuomareita ja koetoimitsijoita koulutetaan koko ajan lisää. Lappeenrannastakin on jo muutama henkilö käynyt koetoimitsijakurssin. Olen itse menossa viikon kuluttua pidettävälle peruskurssille. Toivottavasti ensi vuonna saisimme jo järjestettyä oman seuran kokeita, jolloin osallistumismahdollisuudet paranevat, koska oman seuran jäsenillä on aina etuoikeus kisapaikkaan.

S-pentueen tapaaminen 4.10.2014

Lauantaina 4.10.2014 S-pennut täyttivät 1 vuoden. Tämän kunniaksi vietimme pentuetapaamista Joutsenossa Haukilahden kyläyhdistyksen majalla. Sääkin suosi meitä, kun saimme viettää aamupäivän kauniissa kirpakassa syyskelissä. Päivä kului mukavan yhteisen toiminnan merkeissä. Ehdimme käydä kävelyllä, harjoitella rallytokoa ja näyttelyesiintymistä, paistaa makkaraa ja juoda kakkukahvit, vaihtaa kuulumiset ja tietysti koiratkin pääsivät vähän leikkimään keskenään.

Paikalla olivat S-pentueesta viisi kuudesta pennusta: Blondi ja Mirva, Madde ja Jenna, Maisa ja Sirpa, Peppi ja Pekka ja Elina, Ace ja Tiina ja lapset. Lisäksi saimme vahvistusta joukkoon R-pentueesta: Kerttu ja Kaisa, Hilma ja minä, Helmi ja Laamaset. Mukana tietysti kaikkien näiden hutaleiden äiti Sohvi-mamma. Joukkoon kummaan mahtui vielä muutama ”väärän rotuinen” yksilö: Liisan koikkerit Kelmi ja Prinka ja minun kelpien pentuni Perri. Koolla oli siis parhaimmillaan 12 koiraa ja 14 ihmistä!

Oli mukava huomata kuinka hyvin kaikki tulivat toimeen keskenään. Ei ollut mitään turhia kyräilyjä ja murinoita. Mitä nyt Hilma ja Kerttu kulkivat välillä hännät pystyssä yrittäen ottaa jonkinlaista isosiskon roolia.

Joku totesi, että walesit näyttivät ihan laitumella kirmaavilta lehmiltä vihreää nurmea vasten. Siinähän niitä sitten on onnellisia lehmiä laitumella 🙂

Kiitos paljon kaikille osallistujille ja otetaan taas uusiksi ensi keväänä tai kesänä 🙂