Ettan lonkkalausunto 25.9.2012

Kennelliiton toiminta voi olla nopeaa. Ettan lonkkalausunto tuli viikossa siitä, kun lähetin kuvat arvosteltavaksi. Oma arvio osui kohdalleen ja tulos on B/C.  Kun silmät ja polvet on jo aiemmin todettu terveeksi, on Etta nyt siis terveystulostenkin suhteen jalostukseen kelvollinen. Näyttelyvaatimukset on täyttyneet ja aiemmin.

Kelpaa Ettan siis juosta ja hyppiä ja nauttia elämästä.

Alan vähitellen etsiä Ettalle sopivaa urosta ja suunnittelen astutusta ensi kesänä tai vuoden päästä syksyllä.

 

 

 

 

 

 

 

 

LEMPI 14V 23.9.

Rakas mummo-koirani Lempi  ( Milfeddyg Elaika Bianca) alias Lempo, Lemppa, Lamborzini täyttää tänään komeat 14 vuotta!

Kelmin lempeä emo ja Ettan hieno isomummo nauttii elämästään vielä täysin siemauksin. Vaikka naamasta ovat pilkut hävinneet valkoiseen karvaan ja kuulo huonontunut, on silmissä vielä iloinen pilke ja elämä kiinnostaa. Etenkin ruoka herätää suuria intohimoja. Lenkkeilystä Lempi jaksaa nauttia vielä muiden matkassa ja tunninkin metsälenkki taittuu hyvissä voimin. Aamulla Lempi on ensimmäisenä hereillä ja pitää haukahtelemalla huolen, ettei koiramäen talossa liian pitkää nukuta.

Lempi viettää synttäreitään perhepiirissä kakkua syöden, ulkoillen ja koirapelejä pelaten. Aamupäivällä se pääsi mukaan LAU:n epiksiin, jossa se tarjosi seurakavereille täytekakkua. Lempi kävi pokkaamassa Kelmin kolmannen palkinnon. Etta tuli tällä kertaa neljänneksi nopeimmalla ajalla, mutta 2 ratavirhettä pudotti sijoitusta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lempi toivottelee siskolleen Annille hauskaa syntymäpäivää ja vielä paljon  terveitä elinpäiviä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä koko koiraperhe poseeraa Kotikulmilla

 

MARTTA ON POISSA 13.9.12

Torstaiaamuna 13.9.2012 oli aika jättää jäähyväiset 14 -vuotiaalle wss Martalle ( Milfeddyg Dewino). Martta oli fyysisesti vielä kohtalaisen hyvässä kunnossa vanhan koiran jäykkyyttä lukuunottamatta, mutta dementoituneen vanhan koiran kanssa eläminen oli jo liian vaikeaa. Samaa matkaa Martan kanssa lähti myös Mirvan venäjänvinttikoira Lilja, jolla vastaavasti jalat eivät enää kunnolla kantaneet.

Mirva ja Joonas olivat edellisenä päivänä avioituneet ja Mirvan nimi muuttui Huttusesta Tammeksi. Aivan kuin toukokuussa Tiksun kohdalla, seurasi nytkin ilo ja suru toisiaan lähekkäin. Nyt tuore aviopari on jo Ranskassa häämatkalla.

Martta saavutti Suomen muotovalion arvon ja sillä oli yksi pentue : 3 narttua ja 4 urosta. Kaksi jälkeläisistä on saanut näyttelyissä tuloksen ERI.

 

 

 

 

 

 

Hyvää matkaa Martta!

KERTTU SORSASTAA 9.12

Kaisa lähetti Kertusta muutaman kuvan sorsastusretkiltä. Kuvia saaliin kanssa ei ole ehditty ottamaan, mutta laitan muuten aiheeseen sopivan kuvan mukaan. Kaisa kertoo, että Kerttu osaa jo hyvin noutaa sorsan vedestä ja kantaa niitä maallakin oikeaoppisesti. Maalta nouto vaatii vielä harjoitusta.

Ja metsästetään sitä Joensuussakin. Facebookista huomasin, että Luna ( Milfeddyg Nefolaidd) on mallikkaasti noutanut sorsan.

ETTA KOLMOSEEN 8.9.2012

 

Kauaa ei Etta ehtinyt vanheta kakkosluokassa. Lauantaina 8.9. Kotkan kisoissa Etta otti taas nollavoiton Risto Ojanperän tuomaroimalla agiradalla. Radalla oli pari läheltäpititilannetta, mutta tyylipisteitä ei anneta. Kolmas nollavoitto tiesi agilitysertiä ja menolippu kolmosluokkaan. Etta ehti siis kisata kakkosluokassa 5 starttia ja viihtyi kakkosessa kokonaista viikon ajan.

Ensimmäiset kisat kolmosluokassa juostiin jo seuraavana päivänä Kotkassa samoin Risto Ojanperän radoilla. Palasimme maanpinnalle kahdella hyllyllä ja harjoittelemme lisää agilityn saloja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

NÄYTTELY- JA AGIMATKA NORJAAN 29.8-4.9.

16.9.

Norjan reissun jälkeen meno on ollut senverran vauhdikasta, ettei ole ehtinyt juuri blogia päivittämään. Mutta parempi myöhään kun ei silloinkaan, kun on niin hyvää kerrottavaa. Matka oli joka suhteessa erittäin onnistunut ja muistelemme sitä Railin kanssa vielä pitkään tyytyväisin mielin.

Lähdimme siis matkaan Kelmin syntymäpäivänä 29.8. määränpäänä Tromso Pohjois-Norjassa. Matkan aiheena  oli Kansainvälinen näyttely sunnuntaina 2.9. ja agilitya sekä lauantaina että sunnuntaina- kaksi rataa kumpanakin päivänä. Villeimmissä toiveissamme oli Kelmille ja Railin Unna irlanninterrierille  tavoitteena Norjan valion arvo ja Ettalle pari nollaa agilityn kakkosluokassa. Olimme varanneet matkaan aikaa kokonaisen viikon, että voimme kävellä välillä Lapin maisemissa ja ottaa reissun myös loman kannalta. Menomatkalla kävelimme Aavasaksan historiallisella polulla. Upeissa vaaramaisemissa aloimme päästä lapin tunnelmaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Iltaa kohti puoliaurinkoisessa säässä maisemat vain paranivat ja torstai-iltana majoituimme Kilpisjärvelle. Iltalenkillä osuimme kohti jännittävää kohtausta. Takaamme alkoi kuulua kiihkeää koiran haukuntaa ja kiivasta sorkkien kopinaa. Mäkeä alas meitä kohti kiiti poro täyttä laukkaa suu auki läähättäen ja vähän sen takana laukkasi irlanninsetteri innosta haukkuen. Ehdimme juuri hypätä tien sivuun ja vetää koiratkin alta, kun poro ja setteri kiihdyttivät ohitsemme kohti Kilpisjärven rantaa. Poro lähti samantien uimaan ja taisi uida aina Ruotsin puolelle asti. Setteri kävi kastautumassa, mutta luovutti pian ja kääntyi pois. Hetken aikaa se katseli meitä nolona ja jolkki sitten tiehensä. Toivottavasti se osasi takaisin sinne, mistä oli karannutkin eikä tällä kertaa tullut poromiesten ampumaksi. Unna ja Etta olivat porojen perään sen verran innokkaita, että ne oli pidettävä kiinni, jos poroja oli lähimailla. Kelmi kulki kuuliasesti lähellä minua.

Perjantaiaamuna matka jatkui Norjan puolelle ja maisemat muuttuivat saman tien jylhemmiksi. Suomen pyöreälakiset tunturit vaihtuivat Norjan terävähuippuisiin vuoriin.

 

 

 

 

 

 

Ruska oli jo värjännyt varvikot ja tunturikoivut iloisiin keltaisen, oranssin ja punaisen väreihin, jota kauniit vihreän sävyt elävöittivät. Vuorien päällä roikkuvat tummat pilvet tekivät maisemasta upean. Skibottenin jälkeen kävelimme pienen patikkapolun ja ihailimme ympärillä kohoavia vuoria. Pieni vesisade ei haitannut nautintoa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alkuillasta saavuimme Tromson kauniiseen kaupunkiin ja majoituimme Quality Saga hotelliin lähelle satamaa. Koiralenkin jälkeen nautimme kolmen ruokalajin illallisen  Emmas Under- ravintolassa lähellä hotellia. Ruoka oli paitsi herkullista niin tarjosi myös esteettisen nautinnon.

Lauantaina pääsimme itse asiaan. Kelmillä ja Ettalla oli edessä agilitykisa. Kisat järjestettiin näyttelyn yhteydessä kaupungin laidalla lähellä leirintäaluetta. Lauantain näyttelyyn emme osallistuneet, kun kyseessä oli ”pikkusertinäyttely”, jonka serteillä ei olisi tullut Norjan valioksi. Etta ja Kelmi juoksivat kumpikin sekä agi-että hyppyradan ja Raili ja Unna viettivät päivän kaupungissa. Kelmi sai agiradalta vitosen ( luultavasti kontaktivirhe) ja hyppyradalta nollan niukalla yliajalla. Molemmilla radoilla se sijoittui toiseksi. Etta sai agiradalta nollavoiton ja hyppyradalta hylyn. Hyvin siis alkoi Ettan kakkosluokka. Norjan agilitykisat ovat suomalaisittain ajatellen kovin pieniä. Luokissa oli keskimäärin vain 5 osallistujaa ja järjestäjäporukkaa oli vain kourallinen. Yksi ja sama henkilö toimi tuomarinsihteerinä, kuuluttajana, tulosten laskijana ja pöytäkirjojen laatijana sekä jakoi palkinnot. Tuomari itse osallistui radan rakentamiseen. Tunnelma oli leppoisa ja huumoripitoinen. Tuomari Per Eigil oli laatinut vauhdikkaat, väljät ja vähän vanhanaikaiset radat. Etenkin Etta pääsi niillä oikeuksiinsa, kun oli tilaa juosta ja mahdollisuus lähettää se parinkin esteen päähän suorittamaan itse esteitä.

Sunnuntain näyttelypäivä vähän jännitti etukäteen, kun aikataulun mukaan näyttely- ja agility uhkasi mennä päällekkäin. Agilitykenttä  oli näyttelyalueen ulkopuolella ja noin 5 min kävelymatkan päässä. Kaikki meni kuitenkin hyvin, kun näyttely oli aikataulussaan ja agility yli tunnin myöhässä. Unnalla oli kehässä vastassaan toinen suomalainen irskinarttu. Raili ja Unna hoitivat tehtävän kunnialla ja tuloksena val ERI1, SA, PN1, SERT, CACIB, ROP ja Norjan valio! Heti perään oli meidän vuoro tuulettaa. Kooikerikehässä oli Igor Selimovicin arvosteltavana 9 kooikeria, joista 8 suomalasita ja yksi Ruotsissa asuva suomalainen kasvatti. Kelmi päihitti nuorempansa ja tuloslista oli komea: vet ERI1, SA, PU1, SERT, ROP-vet, ROP, Norjan valio. Cacibia ei veteraani voinut ottaa vastaan, vaan se meni valioluokan urokselle Maricosan´s Querulus Orion. Paras narttu oli Maricosan´s Orion Duenna. Hyvin meni Ettallakin: nuo ERI1, SA, PN2, vara-SERT, vara-CACIB.

Sunnuntain agility oli lähes lauantain toisinto. Kelmille kaksi yliaikanollaa; 2. ja 3 sija. Ettalle toinen nollavoitto ja hyl. Hyppyrata oli aivan mahtava. Siinä oli vauhtia, Etta irtosi varmasti lähetetyille esteille, mutta oli silti hallinnassa ansapaikoissa ja käännöksissä. Keppien lähestyminen onnistui nappiin, vaikka kepeille tultiin vauhdinoton jälkeen putkesta. Pieni jarrutus juuri ennen keppejä auttoi asiaa. Ettalla uhkaa kakkosluokan kisat jäädä vähiin. Seuraava luva-nolla merkitsee siirtoa kolmosluokkaan!

Näyttelypäivään toi ikävän käänteen äkäiset ampiaiset. Meitä kumpaakin pisti ampiainen aivan yllättäen.Ensin minua niskaan, mistä tuli ilkeä kirvelevä patti. Ja kohta sen jälkeen Railia, joka on kovin allerginen ampiaisen pistoille. Reaktio oli melkoinen. Koko nainen oli turvoksissa ja punaisilla paukamilla. Myöhemmin turposi myös huulet ja kieli, mikä tietysti säikäytti aika lailla. Onneksi Raililla oli antihistamiinia mukanaan ja kolmannen tabletin jälkeen oireet alkoivat helpottaa. Vastaisuuden varalle Raili on nyt hankkinut adrenaliinikynän tulevia retkiä ajatellen.

 

 

 

 

 

 

Näyttelyn jälkeen alkoi kotimatka ja yövyimme taas Kilpisjärvellä. Maanantaiaamuna ehdimme kävellä pari tuntia Kilpisjärven upeissa maisemissa: tunturikoivuja, vaivaiskoivuja ruskan väreissä, pieniä järviä, puroja, poroja, kivirakkaa, taustalla Saanatunturi ja päällämme aurinkoa ja pilviä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Matka jatkui Pyhä-Luoston kautta kohti etelää. Pisin ajomatka taitettiin viimeisenä matkapäivänä tiistaina. Alkumatkasta Luostolta lähdettyä näimme vielä poroja tiellä.

 

 

 

 

 

 

Matkalla pysähdyimme ”Hiljaisen kansan”  kahvilalle ottamaan koirista kuvat palkintoruusukkeiden kera. Kyllä kelpasi poseerata noin komeiden koirien. Matkan tavoitteet siis täyttyivät täydellisesti. Tulokset täyttivät toiveemme, seura oli hyvää, maisemat upeat ja meillä oli hauskaa. Kiitos Railille ja rakkaille pikkuystäville matkaseurasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

HERTTA TAIPPARISSA 1.9.12

Norjan reissun aikaan sain iloisen puhelun keskellä agilityn tiimellystä. Katri soitti, että Hertta oli läpäissyt taipparin kunniamaininnoin.

Tässä Hertan arvostelu: 1.9.2012

Pöytyä, Raasi. Lounais-Suomen Spanielikerho. Tuomarina toimi Ville Lahtinen

Sosiaalinen käyttäytyminen: Hertta on mukava koira, joka on kovin kiinnostunut muista koirista. Tästä huolimatta myös tuomari saa hieman huomiota.Hyväksytty

haku ja laukaus: Hertta lähtee hieman vaisusti liikkeelle, mutta päästyään reilun miehen mittaista taimea kasvavalle suolle, niin Hertta intoutuu ihan kelpo hakuun. Herttaa näyttää häntä heliuen kiinnostavan metsän hajut ja kun laukauskaan ei pelota, niin hyvä suoritus tältä koirakolta. Herttä käyttää pääosin ilmavainua. Hyväksytty

jäljestys: Herttä lähtee inota puhkuen jäljelle, jota seuraa pääsääntöisesti jäljen päällä. Muutaman kerran ilmasta otettu haju vie jäljen sivuun. Kaadon Hertta nuuhkii.Hyväksytty

Vesityö: Empien veteen,mutta noutaa pukin ohjaajalle.Hyväksytty

Tottelevaisuus: Hertta on erinomaisesti ohjaajansa hallinnassa.Hyväksytty

Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Pari jolla tuntuu oikeasti olevan hauskaa yhdessä. Yhteistyö on ihan mallikasta ja tämän päivän suorituksen perusteella tällä parilla voisi olla tulevaisuutta käyttöpuolen lajeissa.

kokonaisarvostelu Hyväksytty

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

NIILO-PAPPA PARTURISSA 9.12

Ritva Pirhonen lähetti hauskan kuvaparin Niilosta ( Milfeddyg Ffawd) ennen ja jälkeen trimmauksen. Niilolla on ikää jo kunnioitettavat 13 vuotta. F-pentueesta on elossa Niilon lisäksi myös Mimmi. Molemmat vanhukset voivat hyvin, vaikka kuulo onkin jo heikentynyt.