Videoita pennuista

Pentujen kasvun tuntuu näkevän ihan silmissä. Joka päivä pennut ovat ketterämpiä ja taitavampia. Pennut täyttivät viime perjantaina kolme viikkoa, joten lauantaina ne saivat ensimmäistä kertaa nappuloita. Koko edellisen viikon oli totuteltu kiinteään ravintoon, koska annoin niille joka päivä pieniä jauhelihanökkösiä maisteltavaksi. Selvästi pennut muistivat, että tältä tädiltä saa herkkuja, koska kuhina ja hännän vipata alkoi aina kun jauhelihaa sai.

Nappuloita pikkuiset saavat ihan pehmeäksi turvotettuina ja lisäksi seassa on äidinmaidonvastiketta. Lauantain ruokailu oli aikamoista sotkemista, mutta nopeasti taidot kehittyvät. Maanantaina kiinteän ruokinnan kertoja lisättiin kahteen ja näillä näkymin kolmeen kertaan päivässä siirrytään torstaina.

Lauantaina laajeni ruokavalion lisäksi pentujen reviiri. pentujen ollessa hereillä olin nostanut niitä jo tutustumaan pentulaatikkoon ulkopuoliseen maailmaan, mutta lauantaina kävin hakemassa äitiltä metallisen pentuaitauksen, jolla saa rajattua sopivan alueen laatikon ulkopuolelta. Loppuviikolla tätä reviiriä taas laajennetaan pikkuhiljaa.

Pennut ovat jo niin vilkkaita, etten meinaa saada tarkkaa kuvaa kuin videolle tai nukkuessa, niin tässä vähän kumpaakin 🙂

trim.4B0D00C6-2AF6-43A3-A958-3DF0C45257D8

yllä on linkki videoon pentujen ruokailuvideoon.

trim.40FD5C88-85C9-4EF6-82C7-FEC41CFC82D4

yllä linkki videoon pentujen touhuilusta.

trim.9C22C355-BA64-4882-8E12-3C6243D40DF6

yllä linkki Blondin ja Timon leikkivideoon.

t. Silja

Agilitykoulutuksia Hilman kanssa

Olin Hilman kanssa eilen agilityhallilla Harri Kataisen pitämässä koulutuksessa. Koulutuksen teemana oli koiran koulutus ja etenkin estenopeus. Koulutus oli tosi hyvä ja Harrin antamat ohjeet alkoivat toimia heti käytännössä. Hilmalla on laajat karrokset täyskäännöksissä lähinnä sen vuoksi, että minä ohjaan ne huonosti. Harri neuvoi näyttämään Hilmalle ponnistuskohdan, niin Hilma ei hyppää niin pitkää laakahyppyä vaan lyhyemmän hypyn, jolloin käännös tulee nopeammaksi. Tosi hyvä neuvo, jota täytyy muistaa käyttää ja ennen kaikkea minun ohjata se oikein.

Muutenkin hyppääminen on ollut teemana ja mielessä agilityyn liittyen. Hilma on pieni maksi (säkä 46 cm), joten haluan saada Hilmalle mahdollisimman hyvän hyppytekniikan, jotta hyppääminen ei ole niin fyysisesti rasittavaa. Hyvä hyppytekniikka voi myös parantaa vauhtia ja vauhdissa annamme Hilman kanssa jo paljon tasoitusta suuremmille makseille. Tästä syystä halusin päästä hyppytekniikka koulutukseen Hilman kanssa. Lappeenrannassa ei tänä vuonna järjestetty hyppytekniikka kurssia, mutta onneksi naapuriseura Imatralla järjesti syyskuun viimeisenä viikonloppuna Ulla Kaukosen pitämän kurssin aiheesta.

Kurssilla saatiin selvät ohjeet erilaisiin harjoitteisiin, joilla hyppytekniikkaa kehitetään. Lisäksi katsottiin jokaiselta koiralta ne ongelmakohdat ja sopivat harjoitteet, joilla näitä ongelmia päästään työstämään. Hilmalla ei ole mikään surkea hyppytekniikka, mutta siinä on ehdottomasti parannettavaa. Uskon, että hyppytekniikkaharjoitteet ovat todella erinomaisia meille, koska ne ovat lyhyitä ja palkka tulee nopeasti, mikä on erinomainen asia koiralle, joka tarvitsee kaiken mahdollisen itseluottamuksen radalle. Näitä tullaan tekemään ehdottomasti. Harjoituksia on nyt mukavampi alkaa tehdä, kun on selvät ohjeet, eikä tarvitse pelätä, että tekee väärin ja aiheuttaa sitä kautta lisä vaikeuksia. Lisäksi Ulla antoi hyvää tietoa agilitykoiran kunnon hoitoon esim. lämmittelyt, jäähdyttelyt, joka päiväinen liikunta ja lihashuolto. Insinöörille on aina mukava, kun on tarkat ohjeet 😉 Lopuksi linkki Mynttisen Tiinan kuvaamaan videoon, jossa Hilma suorittaa perussarjaa.

Hilma ja perussarja 28.9.2013 Ulla Kaukosen kurssi

T: Silja

Pennut 16 vrk

Pennuille kuuluu oikein hyvää. Kaikki kasvavat ja kehittyvät hyvää vauhtia. Painot huitelivat eilisessä mittauksessa 1075 gramman ja 1215 gramman välillä. Kaikilla pennuilla on silmät auki ja kävely alkaa sujua koko ajan paremmin.Otettiin hovikuvaaja Panun kanssa pennuista pääkuvat, ensin tytöt Blondi, Madde, Monica ja Peppi ja sitten pojat Timppa ja Ässä.

 

Sohvi on edelleen mukavan rauhallinen emo. Kun pennuilla on kaikki hyvin, Sohvi lähtee mielellään lenkille ja pihaan ulkoilemaan.  Eilen käytiin Haukilahden kotimaastoissa rapsakan syksyisessä säässä melkein tunnin lenkki. Kauempaa en vielä raaski pitää Sohvia erossa pennuista kerrallaan ja Hilmakin oli aamulla jo ollut agitreeneissä. Sohvi ja Hilma olivat vapaana koko lenkin ja hajuja riitti paljon… huomioliivit vaan vilkkuivat pusikoissa!

T: Silja

Jokainen tyylillään.

Tässä Ässän tyylinäyte mukavasta ruokailutuokiosta!

Pennut kasvavat hurjaa vauhtia. Tänään pennut ovat 10 päivää vanhoja ja kaikki ovat nyt tuplanneet syntymäpainonsa. Isoin pennuista on Madde-tyttö. Madde painoi tämän päivän punnituksessa 929 grammaa. Pienin pennuista on Ässä. Ässä painaa 828 grammaa. Eli kaikki pennut mahtuvat painoltaan 100 gramman sisään – tasainen porukka siis.

Leikkasin tänään pentujen kynnet ensimmäisen kerran. Kynnet olivat kasvaneet jo sen verran pitkiksi ja vähän jo kaartuneet, että ne tarttuivat ikävästi alusena oleviin teddy-karvoihin. Jos oikein tarkkaan katsoo, silmät eivät ole ehkä enään niin hirveän kiinni… ainakaan hyvällä mielikuvituksella. Mielikuvitusta ei tarvitse käyttää, kun katsoo pentujen liikkumisen kehitystä. Pennut käyttävät jo todella hanakasti takajalkojaa. Hapuilevaa seisomisen tapaista jo havaittavissa 🙂

t: Silja

 

 

 

 

Pennut 6 päivää vanhoja

Pennut kasvavat ja kehittyvät hyvää vauhtia. Pennut punnitaan joka päivä ja päiväkasvut ovat vaihdelleet 35-75 gramman välillä. Huomenna ainakin kaksi pentua pääsee jo tuplaamaan syntymäpainonsa. Kaikki kuusi varmasti tuplaavat syntymäpainonsa suositellun 7-10 päivän haarukassa. Oikein tasainen poppoo tämä S-pentue!

Pentujen neniin on tullut jo mukavasti pigmenttiä.

Sohville maistuu ruoka oikein hyvin ja tässä vaiheessa Sohvi saa ruokaa neljä kertaa päivässä. Sohvi on edelleenkin mukavan rauhallinen ja huolehtivainen emo. Sohvi ei juurikaan huolestu, kun pentuja käsitellään punnitusta varten tai tehdään 3 päivän iässä aloitettua Bio Sensor-ohjelmaa.

Tässä kuvat kaikista pennuista 6 päivän iässä.

T: Silja

 

Astutusmatka Ruotsiin

Sohvin ja Albinin kuuden pennun tuhistessa pentulaatikossa on korkea aika kertoa tarina astutusreissulta Ruotsiin…

Lähdimme Sohvin omistajan Virpi Laamasen kanssa matkaan keskiviikkona 31.heinäkuuta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan äitin ja minun piti lähteä yhdessä astutusreissulle, mutta äiti oli jo ajat sitten suunnitellut Lapin reissun juuri samalle ajankohdalle. Onneksi Virpillä oli kesäloma menossa ja hän pääsi mukaan Ruotsiin. Porukalla on paljon mukavampi matkustaa ja luvassa oli kuitenkin autolla ajoa, joten kartturiakin tarvittiin vieraalla maalla suunnistaessa.

Tiesimme jo lähtiessä, että lähdemme Sohvin tärppien kannalta vähän liian aikaisiin liikenteeseen, mutta lemmikkieläinhytti Ruotsin laivoilla näytti vähän huolestuttavalta, joten päätimme jo lähteä matkaan keskiviikkona iltalaivalla. Matka alkoi Lappeenrannasta puolen päivän aikoihin, kun kävin hakemassa Virpin ja Sohvin heiltä kotoa kyytiin. Eikun uskollisen Skodan keula kohti Helsinkiä ja Silja Linen terminaalia. Matkalla hoitui vielä minulta parit työpuhelut ja Sohvia pysähdyttiin pissattamaan Pukaron Paronissa. Laivamme lähti klo 17 ja olimme jo hyvissä ajoin Olympiaterminaalin luona, joten Sohvi pääsi vielä pienelle kävelylle ennen laivaan menoa. Täma olikin ihan hyvä asia, koska Sohvi ei ollut kovin innoissaan Silja Symphonyn tarjoamasta koiravessasta. Me ihmiset kävimme menomatkalla nauttimassa Promenaden viinibaarissa lasit aitoa shampanjaa alkavan matkan kunniaksi. Lisäksi kävimme hankkimassa tuliaisia Lena Johanssonille Albinin emännälle. Hankimme Lenalle perheen harrastukseen purjehdukseen sopivat emaliset merihenkiset muumimukit ja Virpin ideoimana lappeenrantalaisia Marianne-karkkeja. Illan ohjelmaan kuului tietenkin ähky buffet-illallisella. Nam sushia 🙂

Sohvi jäi tyytyväisenä hyttiin odottelemaan, kun kaksijalkaiset matkaseuralaiset kiertelivät laivalla. Sohvi oli oikein iloinen ikkunallisesta hytistä. Siitä oli hyvä bongailla lokkeja!

Torstaiaamuna laiva oli Tukholmassa klo 9.30 ja pääsimme laivasta ensimmäisten autojen joukossa pois. Äkkiä taas etsimään koiralle sopivaa pissatuspaikkaa! Pienen ihmettelyn jälkeen meille selvisi myös tiemaksuasiat Ruotsin maalla ja matka kohti Nävekvrania alkoi. Tosin alkumatka oli hyvin hidas, koska Tukholmassa oli paljon tietöitä. Matkalla bongasimme jo ensimmäisen ruotsalaisen walesin! Nävekvarn on pieni alle 800 sadan asukkaan kunta merenlahden rannalla n. 140 kilometriä Tukholmasta.

Iltapäivällä saavuimme Nävekvarniin Johanssonin perheen luokse. Alkutervehdysten ja tulaisten luovutuksen jälkeen Sohvi ja Albin pääsivät tutustumaan toisiinsa ensin pihassa ja sitten hihnalenkillä. Lähes tulkoon heti oli nähtävissä, että vielä ei ole oikea aika astutukselle, joten päätimme Virpin kanssa yöpyä tulevan yön Nävekvarnin leirintäalueella omassa teltassa, koska emme halunneet ”kiusata” Albinia liikaa. Lenan valmistaman maittavan aterian jälkeen lähdimmekin pystyttämään leiriä. Sovimme tulevamme perjantaina iltapäivällä uudestaan käymään, jotta näkisimme miten tilanne kehittyy. Telttamajoitus sopikin meille oikein hyvin, koska sateesta ei ollut tietoakaan ja lämpötilat reilusti yli +25 celsiusta, ja emme halunneet olla vaivaksi isäntäväelle.

Kävelyllä Nävekvarnissa

Oli todella mukava huomata, että Albin oli luonnossa vielä komeampi kuin kuvissa ja luonnekin mitä loistavin. Iloinen ja avoin hännänheiluttaja, joka tuli heti meitä tervehtimään ja rapsutettavaksi. Urosvalinta oli tämän perusteella osunut oikeaan.

Albin

Koska olimme sopineet menevämme vasta iltapäivällä takaisin Albinia treffaamaan, meillä oli aikaa leikkiä turistia perjantaipäivä! Päätimme lähteä tutustumaan läheiseen Nyköpingin kaupunkiin. Virpi oli haalinut turisti-infosta esitteitä Nyköpingistä, joten sinne siis! Nyköping sijaitsee 25 kilometrin päässä Nävekvarnista ja siellä on asukkaita n. 30 000. Jätimme auton Nyköpingin linnan luo ja kävelimme joen vartta pitkin satamaan syömään katkarapuvoileivät aamupalaksi.

Sohvikin löysi mielenkiintoista nähtävää, kun ihmiset keskittyivät ihastelemaan linnaa, joen vartta ja satamaa.

Aamupalan jälkeen suuntasimme kaupungin keskustaan, jossa oli meneillään kaupunkifestivaalit. Shoppailimme kojuissa ja Nyköpingin loistavissa second hand-liikkeissä. Kauppakasseihin löytyi täytettä ja Sohvikin pääsi suurimpaan osaan liikkeistä sisään.

Nyköpingiä

Myöhemmin iltapäivällä ajoimme Lenan ja Albinin luo toteamaan, että vielä ei ollut oikea aika. Koirat leikkivät keskenään ja kokeilimme vähän pihassa olevia agilityesteitä. Albin on niin avoin ja luottavainen, että teki agilityä minun, käytännössä vieraan ihmisen, kanssa oikein iloisesti ja reippaasti. Lena oli jälleen loistava emäntä ja hän oli loihtinut nälkäisille matkalaisille ihanan päivällisen. Viihdyimme Lenan luona pitkään ja lähdimme leirintäalueelle telttaan nukkumaan.

Lauantaipäivän vietimme aurinkoisesta kelistä nauttien ja lepäille leirintäalueella. Illalla menimme taas käymään Lenan luona moikkaamaan Albinia. Kaikkina kolmena päivänä, joina Sohvi ja Albin olivat tavanneet, Albin oli ollut kiinnostunut Sohvista ja Sohvin Albinista. Pariskunta leikki keskenään, mutta Albin selvästi tiesi, että vielä ei ole tärppipäivät, koska Albin käyttäytyi kuin herrasmies, eikä yrittänyt liikaa hyppiä Sohvin selkään. Vietimme taas oikein ihanan illan syöden, keskustellen ja toisiimme tutustuen. Kommunikaatio kävi osittain ruotsiksi ja osittain englanniksi. Virpiltä taipui ruotsi alusta lähtien oikein hyvin, minulta vähän kankeammin, vaikka kouluruotsista oli kulunut paljon vähemmän aikaa. Itselläni taisi olla turhaa itsekritiikkiä ruotsin taitojen suhteen, koska saatoin aloittaa lauseen ruotsiksi, mutta ongelman tullessa vaihdoin sujuvasti takaisin englannin kieleen.

Sohvi ja Albin

Sunnuntai aamuna Lena ja Albin tulivat aamulenkillä kävellen leirintäalueelle ja heti, kun koirat kohtasivat huomasimme, että meininki oli aivan erilaista kuin eilen. Albin oli todella innoissaan Sohvista ja Sohvi Albinista. Päätimme lähteä Lenan luo katsomaan kehittyisikö tilanne pitemmälle jo sinä päivänä. Lenalla huomasimme kuitenkin, että kiima oli kyllä edennyt, mutta astuminen ei vielä tapahdu sinä päivänä. Koska päivää oli vielä reilusti jäljellä päätimme Virpin kanssa lähteä käymään läheisessä Söderköpingin kaupungissa. Söderköpin sijaitsee 50 kilometrin päässä Nävekvarnista lahden toisella puolella. Söderköpingin ohi kulkee Götan kanava, jonka kautta kulkee vesireitti Pohjanmerestä Itämereen järvien kautta. Söderköping oli suloinen pikkukaupunki matalinen puurakennuksineen ja putiikkeineen. Kävimme hieman ostoksilla ja jäätelöllä kanavan varrella. Sohvikin oli oikein tyytyväinen, koska kanavassa uiskenteli paljon sorsia. Pois lähtiessä kävimme vielä mukavalla pikku piknikillä metsän siimeksessä, Sohvikin sai osansa piknikherkuista. Illalla istuimme iltaa Johanssonien terassilla ja juttelimme. Täksi yöksi päätimme jäädä heille yöksi, koska uskoimme, että kohta pitäisi astumisen tapahtua.

 

Söderköpingiä ja piknik

Maanantaina Sohvilla ja Albinilla oli samanlaiset elkeet kuin edellisenä päivänä eli Albin yritti hypätä Sohvin selkään, mutta Sohvi väisti juuri ennen kuin astuminen oikeasti tapahtuisi. Albin oli kuitenkin taas kunnon herrasmies, eikä yrittänyt väkisin. Koska kiima edistyminen tuntui meistä niin hitaalta päätimme yrittää saada Sohvin progesteronitestiin varmistaaksemme, että kaikki on kunnossa. Lena onnistui järjestää meille aika klinikalle Nyköpingiin lyhyellä varoitusajalla. Kävimme otattamassa pikaprogesteroni testin ja vähän yli tunnin päästä saimme jo tuloksen puhelimitse. Eläinlääkärin mukaan tärpit olisivat tiistaina. Jäimme siis sitä odotellessa lepäilemään ja yöpymään Johanssoneille, koska tässä vaiheessa reissun rasitukset alkoivat jo vähän tuntua.

Tiistaina annoimme koirien välillä levätä ja kokeilimme aina välillä mitä mieltä he olivat toisistaan. Emme halunneet väsyttää rakastavaisia turhilla yrityksillä. Kumpikin koira oli edelleenkin iloinen ja reipas ja leikkivät keskenään, vaikka onnistumista ei ollut vielä tullut. Tämä oli osoitus meille ihmisille, että luonto ottaa oman aikansa. Kävimme lounaalla Nävekvarnin satamassa yhdessä Kjellin ja Lenan kanssa, koska halusimme jotenkin yrittää korvata Johanssonien vieraanvaraisuutta ja aikakin täytyi saada odotellessa kulumaan. Iltapäivällä kävimme Virpin kanssa tutustumassa Nävekvarnin nähtävyksiin ja tuliaisostoksilla.

Illalla se sitten onnistui! Onnistunut astutus tuli ilman mitään apuja ihmisiltä, itseasiassa seisoskelimme Lenan kanssa niin kaukana Sohvista ja Albinista, että meille meinasi tulla kiire pitämään kiinni nalkkiin jääneitä koiria. Illalla poksautimme pullon kuohuvaa ja nautimme juhlaillallisen onnistuneen astutuksen kunniaksi! Tässä vaiheessa uskalsin jo varata meille laivan paluumatkalle.

Poseeraus

Keskiviikkoaamuna tapahtui vielä toinen onnistunut astutus taas ihan luonnollisesti ilman apuja. Tämän jälkeen me Virpin kanssa pakkasimme kimpsut ja kampsut ja suuntasimme kohti Tukholmaa. Tätä ennen hyvästelimme loistavan isäntäperheemme ja hurmaavan Albinin. Laivamme Viking Mariella lähti klo 16.30 ja olimme taas hyvissä ajoin satamassa. Kartturi oli oikein hyvä, niin oli helppo suunnistaa isossa kaupungissa. Laivalla meitä odottikin yllätys. Olin varannut meille toiseksi viimeisen lemmikkihytin ja se oli aivan valtava A-luokan hytti ihan pilkkahintaan. Unet oli makoisat valtavan tuliaismäärän ostamisen jälkeen!

Kotimatkalla

Jälkikäteen voi sanoa, että meidän olisi kannattanut lähteä reissuun jopa pari päivää myöhemmin, mutta astutushommissa ei haittaa, jos on etuajassa, mutta jos on myöhässä, niin silloin ei auta kuin odottaa seuraavaan juoksuun. Pitkässä vierailussa oli hyvää se, että ehdimme tutustua paremmin Lenaan ja hänen perheensä ja tietysti Albiniin.

Pentulaatikon ääreltä on mukava muistella kesäistä Ruotsin reissua!

Syysterveisin, Silja

 

 

Pennut ovat syntyneet

Hei!

Pikainen päivitys pentulaatikon äärestä. Sohvi eli Milfeddyg Organydd synnytti tänään kuusi tervettä ja hyvänkokoista pentua. Pentujen isä on komea Albin eli Smörsoppens Ardbeg Ruotsista.

Pentueesta neljä on tyttöjä ja kaksi poikia. Emo ja pennut voivat kaikki hvyin ja Sohvilta tulee hyvin maitoa. Sohvi on oikein hyvä emo pennuilleen, putsailee ja huolehtii kaikista rauhallisesti ja varmin ottein.

Lisää kuulumisia luvassa, kunhan pennut kasvavat.

T: Silja