Astutusmatka Ruotsiin

Sohvin ja Albinin kuuden pennun tuhistessa pentulaatikossa on korkea aika kertoa tarina astutusreissulta Ruotsiin…

Lähdimme Sohvin omistajan Virpi Laamasen kanssa matkaan keskiviikkona 31.heinäkuuta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan äitin ja minun piti lähteä yhdessä astutusreissulle, mutta äiti oli jo ajat sitten suunnitellut Lapin reissun juuri samalle ajankohdalle. Onneksi Virpillä oli kesäloma menossa ja hän pääsi mukaan Ruotsiin. Porukalla on paljon mukavampi matkustaa ja luvassa oli kuitenkin autolla ajoa, joten kartturiakin tarvittiin vieraalla maalla suunnistaessa.

Tiesimme jo lähtiessä, että lähdemme Sohvin tärppien kannalta vähän liian aikaisiin liikenteeseen, mutta lemmikkieläinhytti Ruotsin laivoilla näytti vähän huolestuttavalta, joten päätimme jo lähteä matkaan keskiviikkona iltalaivalla. Matka alkoi Lappeenrannasta puolen päivän aikoihin, kun kävin hakemassa Virpin ja Sohvin heiltä kotoa kyytiin. Eikun uskollisen Skodan keula kohti Helsinkiä ja Silja Linen terminaalia. Matkalla hoitui vielä minulta parit työpuhelut ja Sohvia pysähdyttiin pissattamaan Pukaron Paronissa. Laivamme lähti klo 17 ja olimme jo hyvissä ajoin Olympiaterminaalin luona, joten Sohvi pääsi vielä pienelle kävelylle ennen laivaan menoa. Täma olikin ihan hyvä asia, koska Sohvi ei ollut kovin innoissaan Silja Symphonyn tarjoamasta koiravessasta. Me ihmiset kävimme menomatkalla nauttimassa Promenaden viinibaarissa lasit aitoa shampanjaa alkavan matkan kunniaksi. Lisäksi kävimme hankkimassa tuliaisia Lena Johanssonille Albinin emännälle. Hankimme Lenalle perheen harrastukseen purjehdukseen sopivat emaliset merihenkiset muumimukit ja Virpin ideoimana lappeenrantalaisia Marianne-karkkeja. Illan ohjelmaan kuului tietenkin ähky buffet-illallisella. Nam sushia 🙂

Sohvi jäi tyytyväisenä hyttiin odottelemaan, kun kaksijalkaiset matkaseuralaiset kiertelivät laivalla. Sohvi oli oikein iloinen ikkunallisesta hytistä. Siitä oli hyvä bongailla lokkeja!

Torstaiaamuna laiva oli Tukholmassa klo 9.30 ja pääsimme laivasta ensimmäisten autojen joukossa pois. Äkkiä taas etsimään koiralle sopivaa pissatuspaikkaa! Pienen ihmettelyn jälkeen meille selvisi myös tiemaksuasiat Ruotsin maalla ja matka kohti Nävekvrania alkoi. Tosin alkumatka oli hyvin hidas, koska Tukholmassa oli paljon tietöitä. Matkalla bongasimme jo ensimmäisen ruotsalaisen walesin! Nävekvarn on pieni alle 800 sadan asukkaan kunta merenlahden rannalla n. 140 kilometriä Tukholmasta.

Iltapäivällä saavuimme Nävekvarniin Johanssonin perheen luokse. Alkutervehdysten ja tulaisten luovutuksen jälkeen Sohvi ja Albin pääsivät tutustumaan toisiinsa ensin pihassa ja sitten hihnalenkillä. Lähes tulkoon heti oli nähtävissä, että vielä ei ole oikea aika astutukselle, joten päätimme Virpin kanssa yöpyä tulevan yön Nävekvarnin leirintäalueella omassa teltassa, koska emme halunneet ”kiusata” Albinia liikaa. Lenan valmistaman maittavan aterian jälkeen lähdimmekin pystyttämään leiriä. Sovimme tulevamme perjantaina iltapäivällä uudestaan käymään, jotta näkisimme miten tilanne kehittyy. Telttamajoitus sopikin meille oikein hyvin, koska sateesta ei ollut tietoakaan ja lämpötilat reilusti yli +25 celsiusta, ja emme halunneet olla vaivaksi isäntäväelle.

Kävelyllä Nävekvarnissa

Oli todella mukava huomata, että Albin oli luonnossa vielä komeampi kuin kuvissa ja luonnekin mitä loistavin. Iloinen ja avoin hännänheiluttaja, joka tuli heti meitä tervehtimään ja rapsutettavaksi. Urosvalinta oli tämän perusteella osunut oikeaan.

Albin

Koska olimme sopineet menevämme vasta iltapäivällä takaisin Albinia treffaamaan, meillä oli aikaa leikkiä turistia perjantaipäivä! Päätimme lähteä tutustumaan läheiseen Nyköpingin kaupunkiin. Virpi oli haalinut turisti-infosta esitteitä Nyköpingistä, joten sinne siis! Nyköping sijaitsee 25 kilometrin päässä Nävekvarnista ja siellä on asukkaita n. 30 000. Jätimme auton Nyköpingin linnan luo ja kävelimme joen vartta pitkin satamaan syömään katkarapuvoileivät aamupalaksi.

Sohvikin löysi mielenkiintoista nähtävää, kun ihmiset keskittyivät ihastelemaan linnaa, joen vartta ja satamaa.

Aamupalan jälkeen suuntasimme kaupungin keskustaan, jossa oli meneillään kaupunkifestivaalit. Shoppailimme kojuissa ja Nyköpingin loistavissa second hand-liikkeissä. Kauppakasseihin löytyi täytettä ja Sohvikin pääsi suurimpaan osaan liikkeistä sisään.

Nyköpingiä

Myöhemmin iltapäivällä ajoimme Lenan ja Albinin luo toteamaan, että vielä ei ollut oikea aika. Koirat leikkivät keskenään ja kokeilimme vähän pihassa olevia agilityesteitä. Albin on niin avoin ja luottavainen, että teki agilityä minun, käytännössä vieraan ihmisen, kanssa oikein iloisesti ja reippaasti. Lena oli jälleen loistava emäntä ja hän oli loihtinut nälkäisille matkalaisille ihanan päivällisen. Viihdyimme Lenan luona pitkään ja lähdimme leirintäalueelle telttaan nukkumaan.

Lauantaipäivän vietimme aurinkoisesta kelistä nauttien ja lepäille leirintäalueella. Illalla menimme taas käymään Lenan luona moikkaamaan Albinia. Kaikkina kolmena päivänä, joina Sohvi ja Albin olivat tavanneet, Albin oli ollut kiinnostunut Sohvista ja Sohvin Albinista. Pariskunta leikki keskenään, mutta Albin selvästi tiesi, että vielä ei ole tärppipäivät, koska Albin käyttäytyi kuin herrasmies, eikä yrittänyt liikaa hyppiä Sohvin selkään. Vietimme taas oikein ihanan illan syöden, keskustellen ja toisiimme tutustuen. Kommunikaatio kävi osittain ruotsiksi ja osittain englanniksi. Virpiltä taipui ruotsi alusta lähtien oikein hyvin, minulta vähän kankeammin, vaikka kouluruotsista oli kulunut paljon vähemmän aikaa. Itselläni taisi olla turhaa itsekritiikkiä ruotsin taitojen suhteen, koska saatoin aloittaa lauseen ruotsiksi, mutta ongelman tullessa vaihdoin sujuvasti takaisin englannin kieleen.

Sohvi ja Albin

Sunnuntai aamuna Lena ja Albin tulivat aamulenkillä kävellen leirintäalueelle ja heti, kun koirat kohtasivat huomasimme, että meininki oli aivan erilaista kuin eilen. Albin oli todella innoissaan Sohvista ja Sohvi Albinista. Päätimme lähteä Lenan luo katsomaan kehittyisikö tilanne pitemmälle jo sinä päivänä. Lenalla huomasimme kuitenkin, että kiima oli kyllä edennyt, mutta astuminen ei vielä tapahdu sinä päivänä. Koska päivää oli vielä reilusti jäljellä päätimme Virpin kanssa lähteä käymään läheisessä Söderköpingin kaupungissa. Söderköpin sijaitsee 50 kilometrin päässä Nävekvarnista lahden toisella puolella. Söderköpingin ohi kulkee Götan kanava, jonka kautta kulkee vesireitti Pohjanmerestä Itämereen järvien kautta. Söderköping oli suloinen pikkukaupunki matalinen puurakennuksineen ja putiikkeineen. Kävimme hieman ostoksilla ja jäätelöllä kanavan varrella. Sohvikin oli oikein tyytyväinen, koska kanavassa uiskenteli paljon sorsia. Pois lähtiessä kävimme vielä mukavalla pikku piknikillä metsän siimeksessä, Sohvikin sai osansa piknikherkuista. Illalla istuimme iltaa Johanssonien terassilla ja juttelimme. Täksi yöksi päätimme jäädä heille yöksi, koska uskoimme, että kohta pitäisi astumisen tapahtua.

Söderköpingiä ja piknik

Maanantaina Sohvilla ja Albinilla oli samanlaiset elkeet kuin edellisenä päivänä eli Albin yritti hypätä Sohvin selkään, mutta Sohvi väisti juuri ennen kuin astuminen oikeasti tapahtuisi. Albin oli kuitenkin taas kunnon herrasmies, eikä yrittänyt väkisin. Koska kiima edistyminen tuntui meistä niin hitaalta päätimme yrittää saada Sohvin progesteronitestiin varmistaaksemme, että kaikki on kunnossa. Lena onnistui järjestää meille aika klinikalle Nyköpingiin lyhyellä varoitusajalla. Kävimme otattamassa pikaprogesteroni testin ja vähän yli tunnin päästä saimme jo tuloksen puhelimitse. Eläinlääkärin mukaan tärpit olisivat tiistaina. Jäimme siis sitä odotellessa lepäilemään ja yöpymään Johanssoneille, koska tässä vaiheessa reissun rasitukset alkoivat jo vähän tuntua.

Tiistaina annoimme koirien välillä levätä ja kokeilimme aina välillä mitä mieltä he olivat toisistaan. Emme halunneet väsyttää rakastavaisia turhilla yrityksillä. Kumpikin koira oli edelleenkin iloinen ja reipas ja leikkivät keskenään, vaikka onnistumista ei ollut vielä tullut. Tämä oli osoitus meille ihmisille, että luonto ottaa oman aikansa. Kävimme lounaalla Nävekvarnin satamassa yhdessä Kjellin ja Lenan kanssa, koska halusimme jotenkin yrittää korvata Johanssonien vieraanvaraisuutta ja aikakin täytyi saada odotellessa kulumaan. Iltapäivällä kävimme Virpin kanssa tutustumassa Nävekvarnin nähtävyksiin ja tuliaisostoksilla.

Illalla se sitten onnistui! Onnistunut astutus tuli ilman mitään apuja ihmisiltä, itseasiassa seisoskelimme Lenan kanssa niin kaukana Sohvista ja Albinista, että meille meinasi tulla kiire pitämään kiinni nalkkiin jääneitä koiria. Illalla poksautimme pullon kuohuvaa ja nautimme juhlaillallisen onnistuneen astutuksen kunniaksi! Tässä vaiheessa uskalsin jo varata meille laivan paluumatkalle.

Poseeraus

Keskiviikkoaamuna tapahtui vielä toinen onnistunut astutus taas ihan luonnollisesti ilman apuja. Tämän jälkeen me Virpin kanssa pakkasimme kimpsut ja kampsut ja suuntasimme kohti Tukholmaa. Tätä ennen hyvästelimme loistavan isäntäperheemme ja hurmaavan Albinin. Laivamme Viking Mariella lähti klo 16.30 ja olimme taas hyvissä ajoin satamassa. Kartturi oli oikein hyvä, niin oli helppo suunnistaa isossa kaupungissa. Laivalla meitä odottikin yllätys. Olin varannut meille toiseksi viimeisen lemmikkihytin ja se oli aivan valtava A-luokan hytti ihan pilkkahintaan. Unet oli makoisat valtavan tuliaismäärän ostamisen jälkeen!

Kotimatkalla

Jälkikäteen voi sanoa, että meidän olisi kannattanut lähteä reissuun jopa pari päivää myöhemmin, mutta astutushommissa ei haittaa, jos on etuajassa, mutta jos on myöhässä, niin silloin ei auta kuin odottaa seuraavaan juoksuun. Pitkässä vierailussa oli hyvää se, että ehdimme tutustua paremmin Lenaan ja hänen perheensä ja tietysti Albiniin.

Pentulaatikon ääreltä on mukava muistella kesäistä Ruotsin reissua!

Syysterveisin, Silja

Yksi kommentti “Astutusmatka Ruotsiin”

1. Liisa sanoo:
   8.10.2013 klo 21.22

   Oli varmasti mieliinpainuva astutusmatka. Eikä mennyt reissu hukkaan, kun tuloksena on mainio tasainen pentue.

Kommentoi