KUVIA TAPAAMISESTA

Sain Katrilta mainioita kuvia viime viikonlopun  R-pentujen tapaamisesta terveystutkimusten merkeissä. Tässä muutama herkkupala.

Ennen silmätutkimuksia Hertta pääsi kirmailemaan jäälle Helmin ja Sohvin kanssa. Siitä pari kuvaa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ennen silmätarkastusta otettiin potretti koko joukosta:

Dobi, Sohvi, Hertta, Helmi, Hilma ja Kerttu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Silmätarkastusten jälkeen kuvattiin vielä Dobin ja Hertan lonkat ja trimmailtiin karvakorvia Siljan opastuksella.

Kertun lonkkatulokset näkyvät jo koiranetissä ja ne ovat odotetusti A/A ! Hyvin alkoi R-pentueen lonkkatilasto.

 

 

 

 

 

 

 

 

EPÄVIRALLISET KISAT 24.2.2013

Hilma, Etta ja Kelmi osallistuivat taas LAU:n epävirallisiin agikisoihin omassa hallissa. Epikset on hyvä tilaisuus testata osaamisen tasoa kilpailun omaisissa olosuhteissa. Ilahduttavaa oli huomata, että talven harjoittelu ryhmä-ja omissa treeneissä on tuottanut tulosta. Tammikuun alusta lähtien olemme Siljan kanssa käyneet lähes joka perjantai treenaamassa kahdestaan. Sen lisäksi Silja treenaa omassa ryhmässään sunnuntaina ja minä Ettan ja Kelmin kanssa maanantaina ja torstaina. Omissa treeneissä on hiottu perustekniikoita ja kannustettu koiria irtoamaan ja itsenäiseen tekemiseen. Joka treenissä on tehty hauskaa ja helppoa juoksupätkää. Hilman ja Ettan kehittymisen huomaa jo selvästi radalla.

Hilma juoksi epiksissä kaksi rataa medikorkuisilla hypyillä. Mölliradalla tuli yksi virhe, mutta muuten meno oli sujuvaa ja vauhdikasta. Hilma hakee jo hyvin esteitä ja etenee radalla mallikkaasti. Ykkösluokan radalla Hilma juoksi nollatuloksen nopeimmalla ajalla ja voitti mediluokan! Pari läheltä piti tilannetta mahtui matkalle, mutta Silja sai tilanteet pelastettua nopeasti. Meno näyttää jo kilpailuvalmiilta ja toukokuuhun on vielä aikaa.

2-3 luokan radalla Etta juoksi nopean nollan ja tuli luokassaan toiseksi kooikeri Inkan/Arin voitettua luokan. Ettan aika oli 10s alle ihanneajan 39,9s ( etenemä 4m/s). Ettaa oli hauska ohjata, kun se seki töitä koko ajan täysillä. Tarkkana sen kanssa pitää olla, kun neiti helposti voi sinkoutua uloimmalle kiitoradalle, jos ei ole ajoissa ja tarkkana mutkissa. Tällä kertaa olin tilanteen tasalla, enkä laskenut sitä hetkeksikään silmistä. Kun laajat kaarrokset saadaan ajan kanssa tiukemmiksi, on meillä puhtalla radalla mahdollisuuksia kärkisijoillekin virallisissa kisoissa. Töitä vielä riittää.

Kelmi teki tasaisen varmaa työtä ja tuli viidenneksi ajalla 47,07. Matkalla tuli yksi hidastava kieltovirhe. Aivan radan alkumatkalla minun lenkkarin pohjasta lensi lumipaakkuja, joita Kelmi jäi tutkimaan – luuli varmaan namipaloiksi.

Kun kisoissa ei tullut otettua kuvia, laitan mausteeksi pari kuvaa Savitaipaleen retkiluistelutapahtuman yhteydessä järjestetystä tulinäytöksestä lauantai-iltana. Innostuin sitten kokeilemaan retkiluisimia soihduilla valaistulla  radalla. Kokemus oli tosi hieno. Alun otin varovasti ja lykin vauhtia vain sauvoilla tasatyöntöä. Railoja piti varoa, ettei luistimen terä uppoa niihin. Vähitellen kokeilin potkujakin ja puolessa välissä 5 km rataa alkoi rytmi löytyä. Vauhti tuntui myötätuuliosuudella päätä huimaavalta. Luistimien vuokraaja oli antanut aikaa vain puoli tuntia, joten pidin vähän kiirettä matkalla ja ihan turhaan. Aikaa tuohon 5 km matkaan meni vain 20 min. Tätä pitää saada lisää!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

TERVEYSTUTKIMUKSET

Lauantaina 23.2. kokoontui suuri osa R-pentueen welsheistä terveystutkimusten merkeissä. Vain Vili ja Albert puuttuivat joukosta. Ne käyvät aikanaan tutkimuksissa lähempänä kotia. Aluksi eläinlääkäri Marjukka Sarkanen tarkasti viiden kasvatin silmät Lauritsalassa Saimaan Eläinklinikan tiloissa. Marjukan rauhallisuuden ja hyvin käyttäyttyvien koiruuksien ansiosta tarkastus sujui vaivattomasti ja nopeasti. Kaikkien silmänpohjat ja linssit olivat terveet. Lähes kaikilla löytyi trickiasista ainakin toisen silmän alaluomessa. Alaluomen ollessa hiukan liian tiukka luomen reunan ihokarvat lepäävät silmän päällä ja aiheuttavat ajoittain ärsytystä. Onneksi tästä ei ole ilmennyt jatkuvia oireita millään näistä koirista. Yhdellä löytyi lisäksi distichiasis  eli väärässä paikassa  kasvavia ripsiä  ja yhdellä PPM ( persistoiva pupillaarimembraani/ sikiökautinen jäänne, josta ei haittaa koiralle). Löydökset sinänsä ovat aina ikäviä, mutta onneksi eivät juurikaan vaivaa koiria näissä tapauksissa. Jalostuksessa löydökset on otettava huomioon ja etsittävä sellainen vastapari, jolla ei kyseisiä löydöksiä ole. Ripsiongelmat ovat voimakkaasti periytyviä, kuten tästäkin yhdistelmästä voi päätellä. Sohvilla on todettu trichiasis ja distichiasis. Vaikka pentujen isän,  Onnin silmät ovat terveet, on ripsilöydökset periytyneet näinkin monelle.

Jo ennen tapaamista olen kuvannut Helmin ja Kertun lonkat. Molemmat lähtivät terveen lausunnon toivossa Kennelliittoon. Tällä kertaa kuvausvuorossa oli Dobi ja Hertta. Kummankin lonkat näyttivät terveeltä ja jäämme odottelemaan tuloksia. Maaliskuun lopulla kuvataan vielä Hilman lonkat, kun valeraskausaika on mennyt ohi. Kuvauksen jälkeen Hilma saa alkaa hypätä agitreeneissä maxi-korkuisia hyppyjä, jos lonkat osoittautuu hyviksi. Toki jatkuvasti pikkuinen maxikoira ei treeneissä 60 cm korkuisia hyppyjä hyppää, mutta kisauran aloitusta silmällä pitäen, on korkeatkin hypyt opetettava Hilmalle. Siljalla on tavoitteena aloittaa kisaaminen toukokuun lopulla.

Lonkkakuvausten lomassa vastaanotolla kävi kova kuhina, kun Kerttu, Dobi ja Hertta trimmattiin Siljan opastuksella. Siinä sivussa putsattiin vielä hampaista alkavat hammaskivet ja tyhjennettiin anaaleita. Kivaa. Muistoksi tapaamisesta jäi kasa karvoja ja anaalien tuoksu.

 

Lopuksi kävi vilkas jutustelu kahvipöydän ääressä ja otettiin potrettikuvia ulkona. Suunniteltiin nättelyihin menoa ja kevään pentutapaamista toukokuussa.

 

Olipa taas kiva tavata porukalla maailman parhaiden kasvatin omistajien kanssa. R-pentueenkin kohdalla saa olla vakuuttunut, että jokainen koira on saanut rakastavan ja huolehtivan kodin, jossa koira saa viettää onnellista koiran elämää.

 

Dobo 20.2.2013

Dobo on Suomessa kehitetty koiran ja ihmisen yhteinen kuntoilumuoto. Lajin kehitti pariskunta, joista toinen on ihmisten personal trainer ja toinen koirakouluttaja. Laji on kehitetty koiraharrastajien tarpeeseen. Kun kaikki liikenevä aika menee koirien kanssa harrastamiseen, ei omistajalle tahdo jäädä aikaa omaan kuntoiluun. Ja koirakin kaipaisi lihashuoltoa. Dobossa  koira ja omistaja jumppaavat yhdessä ja erikseen. Dobossa käytetään apuna kookasta ja soikeaa dobopalloa ja tasapainotyynyä. Laji kehittää molempien lihaskuntoa ja tasapainoa. Se kehittää erityisesti vartalon syviä lihaksia ja kehon hallintaa. Tämä on tärkeää sekä ihmisen hyvinvoinnille ja parantaa koiran suorituskykyä esim agilityssa. Hyvä kehonhallinta suojaa koiraa vammautumiselta rajuissa ja nopeissa liikkeissä.

Lappeenrannassa tätä hauskaa kuntoilulajia voi harrastaa urheilukoirahieroja Suvi Miettisen ohjauksessa.

Olemme Kelmin kanssa parhaillaan dobon alkeiskurssilla, joka käsittää 5 harjoituskertaa. Sen jälkeen on valmiudet jatkaa lajia itsenäisesti tai osallistua ohjatuille tunneille.

Kelmi nauttii pallon kanssa taiteilusta tosi paljon ja tunnin jälkeen on mukavan rento olo, kun ensin on käyty palauttavalla lenkillä ja juotu hyvin. Uni maistuu dobo iltana mainiosti.

Tunti alkaa aina yhteisellä lämmittelylenkillä ulkona ja sitten siirrytään siätiloihin tosi toimiin. Tutustumistunnilla opetettiin koira kiipeämään pallon päälle ja pysymään siinä rauhallisesti. Alkeiskurssin ensimmäisellä kerralla koira harjoitteli asennon vaihtoja pallon päällä. Maahan, istu, seiso. Seisomasta suoraan maahan ja maasta suoraan seisomaan. Kokeiltiin myös pyörimistä pallon päällä. Välillä koirat joivat ja lepäsivät sillä aikaa, kun ohjaajat kuntoilivat vastaavia liikkeitä. Välillä temppuiltiin yhdessä. Ihmisen seisoessa tasapainotyynyllä, pyydettiin koiraa kiertämään ohjaajan  ympäri ym. Lopuksi tietysti venyteltiin sekä koira että ohjaaja. Tuntuu todella mukavalta, kun saa kaksi kärpästä samalla iskulla; itselle jumppaa ja koiralle hyödyllistä ja hauskaa harjoitusta. Ensi maanantaina taas uudestaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

RALLY-TOKO

© Su

 

HARRASTUKSEN ALKU

Noin vuoden ajan Kelmi ja Etta ovat harjoitelleet satunnaisesti koirakoulu Nuuskun treeneissä rally-tokoa. Molemmat ovat olleet innoissaan lajista. Ettalla oli alkuun vaikeuksia keskittyä seuraamiseen koko radan mittaa, mutta muuten se teki hommia iloisesti ja innokkaasti. Kelmi on koko ajan ollut hyvä keskittymään ja tekee hommia iloisesti, kun namia ja kehuja tulee koko ajan. Viime syksynä kouluttaja Sari Immosen mielestä Kelmi oli kisavalmis ja kannusti ilmoittautumaan kisoihin. Tammikuussa agility-seurakaveri Päivi Ovaska kertoi saaneensa joululahjaksi rally-toko kyltit ja telineet ja tarjosi mahdollisuutta treenata yhdessä kisoja varten LAU:n hallissa. Joukkoon liittyi myös avoimessa luokassa kisaava Tiina Mynttinenkolmen kelpien kanssa ja yhtä tulosta vaille avoimeen siirtyvä Sonja Meuronen bordercollie Ruusan kanssa. Kerran viikossa treenasimme tähtäimessä Lahden kisat 16.2.  Tässä vaiheessa aloimme tutustua vähän tarkemmin rally-tokon sääntöihin ja hienouksiin. Ikävä kyllä Päivi joutui perumaan osallistumisensa  kisaan, kun  hänen Romi koiransa sairastuessa. Toivotaan, että Romi toipuu kevään kisoihin.

Sonjan kanssa matkasimme kisoihin ja loppumatkasta kumpikin alkoi vähän jännittää tulevaa koetta. Sonjalla ja Ruusalla oli luokan vaihtomahdollisuus avoimeen luokkaan hyväksytyllä tuloksella.

Hallin näkeminen veti vähän aikaa vakavaksi. Halli oli tosi ahdas. Siihen mahtui vain kehä ja kapeat käytävät kahdella sivulla. Käytävät oli täynnä koiria ja ihmisä ja meteli oli aikamoinen.Ensi reaktio oli, että koirat ei pysty täällä keskittymään. Mutta hetken katseltua ajattelin, että onhan nuo monenlaisissa näyttelypakoissakin olleet ja pysyneet rauhallisena ja keskittyneet tehtäväänsä.

Vähän ulkoilua hallin pihalla ja  sitten totuttelemaan hallin sisätiloihin. Ennen alokasluokan alkua halli tyhjenikin aika mukavasti, kun voittaja- ja avoimen luokan koirat lähtivät pois.

Alokasluokan koiria oli niin paljon, että ne oli jaettu kahdelle tuomarille. Etta oli ensimmäisessä ryhmässä ja Kelmi toisessa, joten rataan tutustumisen jälkeen ehdin hyvin harjoitella kummankin kanssa erikseen radan liikkeet ulkona hallin pihalla.

Ettan rata

Toinen liike oli: koira istu, maahan , kierrä koiran ympäri. Tätä harjoitellessa Etta nousi joka kerran istumaan minun kiertäessä sen ympäri. Ulkona se kyllä meni jo mukavasti kun muistin Sarin neuvon olla katsomatta koiraa, vaan pitää katse eteen päin ja selkä suorana. Sisällä ahtaassa tilassa Etta taas nousi istumaan. Tämä aiheutti pientä jännitysmomenttia ennen starttia. Jännitys kuitenkin unohtui, kun päästiin alkuu. Maahanmenossa vain päätin, että Etta pysyy maassa, kiersin sen riittävän kaukaa enkä katsonut siihen ollenkaan. Ja kas, se meni aivan nappiin. Kolme pientä yhden pisteen arvoista virhettä tuli matkalla: käännöksessä Etta oli aavistuksen vinossa, spiraalissa hihna oli mutkassa hetkellisesti kiristynyt ja täyskäännöksessä en mennyt riittävän lähelle kylttiä. Tuloksena 97/100 ja kirkkaasti hyväksytty tulos! Kommenttina: iloista menoa, hyvä!

alokasluokan rata

oli kokonaisuudessaan seuraavanlainen:

Lähtö – koira istuu sivulla vasemmalla puolella, lähdetään liikkeelle ja koira seuraa

1. istu, maahan, kierrä koiran ympäri ( kooira makaa paikallaan)

2. käännös vasempaan

3. juoksuun

4. spiraali oikealle ( kierretään juosten ensin 3 kartiota, sitten 2 ja vielä 1 ja matka jatkuu juosten)

5. normaali vauhti

6. täyskäännös oikeaan

7. koira eteen, istu, koira vasemmalta sivulle

8. 360 asteen käännös oikeaan

9. koira eteen istu, peruuta 1 askel, 2 askelta, 3 askelta ( ohjaaja peruuttaa ja koira tulee aina eteen istumaan), sivulle ja saman tien liikkeelle

10. 270 asteen käännös vasempaan

11. istumasta juosten

Maali.

Kelmin rata

Kelmi pääsi radalle toisen tuomarin ryhmässä. Vuoroa odottaessa Kelmi oli sitä mieltä, että hallissa on joku kiimainen narttu. Se vilkutteli ja flirttaili kaikille pikkukoirille. Etenkin se ihastui erääseen Kuilloa muistuttavaan narttuun. Ratasuoritusta tuo mieli ei kovin paljon haitannut. Pappa meni radan hienolla draivilla häntä heiluen hyvässä kontaktissa. Peruutuksessa kyltillä 9 tuo mieliala teki tepposet; Jokaisessa välissä Kelmi istui takatassuilleen ja vilkutti minulle. En kuitenkaan uusinut tehtävää tällä kyltillä, kun rata muuten oli mennyt niin hyvin ja päättelin, että olisi tulossa hyväksytty tulos. Tuo virhe aiheutti 10 pisteen vähennyksen; väärin suoritettu tehtävä. Lisäksi kyltillä 11 Kelmi jäi minun taakse istumaan eikä tullut heti sivulle. Tästä tuli yhden pisteen vähennys. Tuloksena kuitenkin komeat 89 pistettä ja hyväksytty tulos. Tuomarin lisäkommentti: reipas iloinen suoritus.

Seurakavereilla Tiinalla ja Sonjalla meni loistavasti. Ruusa sai täydet 100 pistettä ja sijoittui toiseksi alokasluokassa. Samalla tuli siirto avoimeen luokkaan. Tiinan vanhin koira Woitto sai myös täydet 100 pistettä ja voitti avoimen luokan. Hyvähän tässä seurassa on siis treenata tulevia kisoja ajatellen!

Harrastus varmaan jatkuu tälläkin saralla. Seuraavat kisat ehkä toukokuussa. Harmi vaan, että täällä lähialueella ei järjestetä kisoja. Lähimmät löytyy Nastolasta.  Suurin keskittymä näyttäisi olevan pääkaupunkiseudulla ja Tampereen ympäristössä.

Kun rally-tokosta ei ole tullut otettua kuvia, laitan tähän loppuun pari kuvaa lisää eiliseltä hiihtoretkeltä. Todistettavasti täälläkin päin Suomea aurinko pilkahti vähän aikaa.