EPÄVIRALLISET KISAT 24.2.2013

Hilma, Etta ja Kelmi osallistuivat taas LAU:n epävirallisiin agikisoihin omassa hallissa. Epikset on hyvä tilaisuus testata osaamisen tasoa kilpailun omaisissa olosuhteissa. Ilahduttavaa oli huomata, että talven harjoittelu ryhmä-ja omissa treeneissä on tuottanut tulosta. Tammikuun alusta lähtien olemme Siljan kanssa käyneet lähes joka perjantai treenaamassa kahdestaan. Sen lisäksi Silja treenaa omassa ryhmässään sunnuntaina ja minä Ettan ja Kelmin kanssa maanantaina ja torstaina. Omissa treeneissä on hiottu perustekniikoita ja kannustettu koiria irtoamaan ja itsenäiseen tekemiseen. Joka treenissä on tehty hauskaa ja helppoa juoksupätkää. Hilman ja Ettan kehittymisen huomaa jo selvästi radalla.

Hilma juoksi epiksissä kaksi rataa medikorkuisilla hypyillä. Mölliradalla tuli yksi virhe, mutta muuten meno oli sujuvaa ja vauhdikasta. Hilma hakee jo hyvin esteitä ja etenee radalla mallikkaasti. Ykkösluokan radalla Hilma juoksi nollatuloksen nopeimmalla ajalla ja voitti mediluokan! Pari läheltä piti tilannetta mahtui matkalle, mutta Silja sai tilanteet pelastettua nopeasti. Meno näyttää jo kilpailuvalmiilta ja toukokuuhun on vielä aikaa.

2-3 luokan radalla Etta juoksi nopean nollan ja tuli luokassaan toiseksi kooikeri Inkan/Arin voitettua luokan. Ettan aika oli 10s alle ihanneajan 39,9s ( etenemä 4m/s). Ettaa oli hauska ohjata, kun se seki töitä koko ajan täysillä. Tarkkana sen kanssa pitää olla, kun neiti helposti voi sinkoutua uloimmalle kiitoradalle, jos ei ole ajoissa ja tarkkana mutkissa. Tällä kertaa olin tilanteen tasalla, enkä laskenut sitä hetkeksikään silmistä. Kun laajat kaarrokset saadaan ajan kanssa tiukemmiksi, on meillä puhtalla radalla mahdollisuuksia kärkisijoillekin virallisissa kisoissa. Töitä vielä riittää.

Kelmi teki tasaisen varmaa työtä ja tuli viidenneksi ajalla 47,07. Matkalla tuli yksi hidastava kieltovirhe. Aivan radan alkumatkalla minun lenkkarin pohjasta lensi lumipaakkuja, joita Kelmi jäi tutkimaan – luuli varmaan namipaloiksi.

Kun kisoissa ei tullut otettua kuvia, laitan mausteeksi pari kuvaa Savitaipaleen retkiluistelutapahtuman yhteydessä järjestetystä tulinäytöksestä lauantai-iltana. Innostuin sitten kokeilemaan retkiluisimia soihduilla valaistulla  radalla. Kokemus oli tosi hieno. Alun otin varovasti ja lykin vauhtia vain sauvoilla tasatyöntöä. Railoja piti varoa, ettei luistimen terä uppoa niihin. Vähitellen kokeilin potkujakin ja puolessa välissä 5 km rataa alkoi rytmi löytyä. Vauhti tuntui myötätuuliosuudella päätä huimaavalta. Luistimien vuokraaja oli antanut aikaa vain puoli tuntia, joten pidin vähän kiirettä matkalla ja ihan turhaan. Aikaa tuohon 5 km matkaan meni vain 20 min. Tätä pitää saada lisää!

Kommentoi