Tapahtumarikas viikonloppu 5.2014

Keväiseen viikonloppuun mahtui monenlaista tapahtumaa ja touhua. Sääkin vaihtui viikonlopun aikana kirpakasta tihkusateesta ja viimasta helteiseen auringonpaisteeseen.

PATIKOIMASSA REPOVEDELLÄ

Perjantaina pidin vapaapäivän että saimme Hartsan kanssa viettää retkipäivän Repoveden kansallispuistossa koirien kanssa. Tarkoituksena oli patikoida Ohtavan jylhässä vuorimaisemassa, mutta etelän kautta puomi sulki suunnitellun ajoreitin, emmekä päässeet riittävän lähelle Ohtavaa. Kävelimme sitten noin 10 km reitin Tervajärveltä käsin Lapinsalmen riippusillalle ja Kuutinkanavan kautta takaisin Tervajärvelle.

 

 

 

 

 

 

 

 

Hieno reitti oli tämäkin: kaunista järvimaisemaa, komeita näköaloja, sammaleista kuusikkoa. Kuusikkometsä oli ilmi selvää peikkometsää, josta löysin myös Mörri-möykyn pesän.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilma oli pirteän viileä niin, että alkuun käsiä paleli. Loppumatkasta alkoi tihuttaa vähän vettäkin,mutta onneksi taukopaikalla lämmitti nuotiomakkara ja lämmin tee.

 

METSÄN ISTUTUSTA SAARESSA

Lauantaina oli kauan suunniteltu talkoopäivä suvun mökin maastossa  Savitaipaleella Saarimiehen saaressa. Silja ja Panu olivat hankkineet meille taimet ja istutusvälineet sekä suunnitelleet työn kulun ammattitaidolla. Urakkana oli istuttaa 3000 kuusentainta myrskytuhojen seurauksena tehdylle aukolle. Paikalla oli hieno porukka; 13 aikuista, 2 lasta ja 4 koiraa. Kaikki muut paitsi Silja ja Panu olivat istutushommissa ensikertalaisia. Hyvän opastuksen ansiosta homma sujui mallikkaasti ( ainakin meidän omasta mielestä) ja päivän kuluessa koko aukko oli istutettu. Silja toimi tarkkana työnjohtajana, ja pääsi välillä itsekin istuttamaan.  Panu tyrkki taimia maahan kuin kone, mutta kyllä me aloittelijatkin olimme itseemme oikein tyytyväisiä. Tuntui aika hienolta ajatella, että 60- luvulla, kun olin pikkutyttö, istuttivat isäni ja hänen veljensä tämän alueen viereen kuusikon ja nyt minä olin mieheni,  veljeni, lapsieni ja heidän serkkujensa kanssa istuttamassa uutta metsää tänne samaan paikkaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Päivä oli lämmin ja aurinkoinen kuten tunnelmakin mökillä. Istutusurakan jälkeen eväät ja kahvi maistuivat porukassa mainiolta.

Koiratkin saivat riittävästi liikuntaa, kun ne seurasivat työtämme monta tuntia hakkuuaukolla ja risukossa. Prinka otti välillä torkut kannon päällä tai risukossa. Kelmi yritti loppupäivästä vinkumalla vihjailla, että voisimme jo lähteä päiväunille mökille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Panu näki hakkuujätteiden seassa pakenevan kyyn, mutta onneksi koirat ja ihmiset säästyivät kyyn puremilta. Saaresta olisikin ollut pitkä matka lähteä hoitamaan kyyn puremaa, kun nyky ohjeiden mukaan koiralle  ei saa antaa kyytabletteja kyyn pureman ensi avuksi.

 

KIRPPISKIERROS

Sunnuntaina Kanavansuun ja Mälkiän alueella oli kirpputoritapahtuma Kirppiskirros. Mälkiän- Kanavansuun asukasyhdistys oli järjestänyt tapahtuman. Asukkaat myivät tavaroitaan omalla pihallaan ja kerrostaloasukkaat koulun pihalla. Yhdistys oli laatinut listan myyntipaikkojen osoitteista ja myytävistä tavaroista sekä merkinnyt karttaan myyntipaikat. Listat ja kartta oli nähtävissä netissä Yhdistyksen kotisivuilla, josta ostajat pystyivät tulostamaan kartan itselleen oppaaksi. Minäkin laitoin autokatokseen esille vaatteita, kenkiä, astioita, kuntoiluvälineitä, kirjoja ym tavaraa, josta olin päättänyt luopua.

Lämmin ja aurinkoinen sää suosi tapahtumaa. Ihmisiä kulki kymmenittäin ja kauppojakin syntyi mukavasti. Paljon oli liikkeellä lapsiperheitä. Osa kulki kävellen koko  25 kohdetta käsittävän reitin ja osa tuli autolla. Tapahtuma ja järjestelyt saivat paljon hyvää palautetta. Monen mielestä heistä oli kirpputori löytöjen etsimisen lisäksi hauska päästä tutustumaan Kanavansuun asuntoalueeseen. He kehuivat alueeta viihtyisäksi ja rauhalliseksi. Luonto ja vedenläheisyys on Kanavansuulla  parasta.

Saaren istutustalkoista jäi taimia kaikille halukkaille kotiin vietäväksi. Minäkin istutin kirppistapahtuman jälkeen 4 kuusen tainta eri puolille kotimetsää.

 

Kirpputorin jälkeen viritin riippukeinun kahden koivun väliin ja oikaisin siihen lehteä lukemaan. Aurinko lämmitti ja linnut lauloivat innoissaan. Täydellinen päätös tälle viikonlopulle oli iltalenkki tuomen tuoksuessa, kun hanhiaura lensi pääni yli kaakattaen. Kevät on niin ihanaa aikaa.Kaunis aurinkoinen ilta houkutteli kuvaamaan kotipihan kukkia ja puita. Oli hauska leikkiä laskevan auringon valolla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Milfeddyg welshien näyttelykuulumisia 4.2014

LAPPEENRANTA  kv 19.4.2014

Kasvattitapaamisesta herkkupöytineen on tullut jo perinne Lappeenrannan pääsiäsinäyttelyssä. Sama perinne jatkui tänäkin vuonna vaikka näyttely järjestettiinkin poikkeuksellisesti Imatralla urheiluhallissa. Paikka soveltui oikein hyvin koiranäyttelyyn. Halli oli lämmin ja valoisa ja tekonurmipohja hyvä koirille sekä ihmisille. Minä kyllä kannattaisin ajatusta siirtää Lappeenrannan pääsiäsinäyttely pysyvästi kylmästä ja ahtaasta jäähallista tähän kuplahalliin.

Koirahäkit toimivat hyvin piknik eväiden alustana ja odotteluajat kului rattoisasti rupatellessa ja koiria rapsutellessa.

 

S-pennut eivät vielä tänä vuonna päässeet esiinymään, kun ikä ei vielä riittänyt pentuluokkaankaan.

Milfeddyg koiria oli tänä vuonna esillä 6 kpl kolmesta eri pentueesta. Menestys oli oikein mukiin menevä; paras narttukehässä nähtiin 3 Milfeddyg narttua Kertun sijoittuessa neljänneksi ja Hertta oli VSP veteraani. Milfeddyg ryhmä oli ROP kasvattajaryhmä ja sai kunniapalkinnon.

Vilistä en ehtinyt saada kuvaa, kun heillä oli kiire kotiin arvostelun jälkeen. Vili ei ollut aivan parhaimmillaan ja syykin selvisi kotona; anaalirauhaset olivat vaivanneet ja siksi poika oli vähän alakuloinen ja arka takapäästään. Vili sai laatuarvostelun EH.

Helmi sai myös laatuarvostelun EH ja oli avoimen luokan kolmas.

Käyttöluokassa Kerttu sai laatuarvostelun ERI ja SA, sijoittui luokassa toiseksi ja paras narttukehässä neljänneksi.

Hilma sai käyttöluokassa laatuarvostelun ERI ja SA, sijoittui luokassa kolmanneksi, mutta ei enää paras narttukehässä sijoittunut.

Valioluokassa Sohvi sai laatuarvostelun ERI ja SA ja sijoittui luokassaan toiseksi. Paras narttukehässä ei enää sijoitusta tullut.

Veteraaniluokassa Hertta sai laatuarvostelun ERI ja SA , ja oli VSP veteraani

 

Kasvattajaryhmässä esiintyi kasvatteja kolmesta eri yhdistelmästä.  Hertta, Sohvi, Kerttu ja Hilma . Tuloksena ROP ryhmä ja kunniapalkinto. Isossa kehässä emme enää sijoittuneet.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä vielä kuva Sohvi-äidistä ja pennuistaan. Vili puuttuu kuvasta.

 

VALKEALA  RN 4.5.2014

Valkealan ryhmänäyttelyynkin mentiin suurella joukolla. Tällä kertaa pääosassa olivat S-pennut, joilla oli edessään ensimmäinen pentunäyttely. Esillä oli 5 S-pentua, 3 R-pentueesta sekä kaikkien emo Sohvi. Hertta ei päässyt paikalle,vaikka oli ilmoitettu mukaan. Sillä oli tärkeämpää tekemistä kotona hoivatessaan leikkauksesta toipuvaa emäntäänsä Katria.

Näyttely alkoi aikamoisella tohinalla. Matka näyttelypaikalle olikin ennakoitua pitempi ja muutamalla oli ollut vaikeuksia löytää perille, kun navigaattori ei tunnistanut näyttelyjärjestäjän antamaa osoitetietoa. Ennen kähään menoa viimeistelimme vielä Siljan kanssa muutaman koiran trimmauksen ja pentujen kanssa piti vähän harjoitella kehässä käyttäytymistä. Lopulta lähes jokainen esitti itse oman koiransa ja hyvin siinä pärjäsivätkin.

Viime kesänä Peten koiratarvikkeesta ostamamme näyttelyteltta oli hyvä hankinta. Se antoi suojaa sadekuurojen sattuessa. Piknikeväille ja koirien häkeille se antoi hyvän suojan. Teltta on erittäin helppo  ja nopea pystyttää ja purkaa vaikka yksinkin.

Keskustelu kävi vilkkaana ja pennut peuhasivat keskenään. Uskon että etenkin ensimmäisen pennun omistajille päivä oli antoisa ja mieleen painuva. Pentujen omistajat saivat toivottavasti eväitä näyttelytreeniä varten kotiinkin vietäväksi. Toki jokainen oli jo tehnyt hyvää pohjatyötä kehäkäyttäytymistä ajatellen. Kaikki pentuset olivat erittäin avoimia ja iloisia tuomaria kohtaan. Ne suorastaan tunkivat tuomarin syliin ja esittäjällä oli tekemistä, että saivat koiransa pysymään riittävän kauan aloillaan. Juokseminen meni kaikilla oikein mukavasti ; kaikki neljä tassua pysyivät suurimman osan matkaa kauniissa ravissa omistajan rinnalla.

Menestyskin oli hieno: Pelle ( Milfeddyg Sinsir) oli paras urospentu, sai kunniapalkinnon  ja oli VSP-pentu.

Ace ( Milfeddyg Syrcs) oli urospennuista toinen.

Peppi  ( Milfeddyg Smotyn) voitti narttupennut ja sai kunniapalkinnon ja siitä tuli myös ROP-pentu

Myös toiseksi tullut Maisa ( Milfeddyg Serech) ja kolmanneksi sijoittunut Blondi ( Milfeddyg Siriol) saivat kunniapalkinnon.

Pennut olivat niin vilkkaita, ettei niistä ehtinyt saada poseerauskuvia.

Urosten avoimessa luokassa Dobi liikkui  hyvin ja seisoi ryhdikkäänä Annin esittämänä. Ikävä kyllä se ei tällä kertaa suostunut tuomarin tutkittavaksi ja laatuarvostelussa se sai EVAn.

 

Hilma sai käyttöluokassa arvostelun EH

Helmi voitti avoimen luokan laatuarvostelulla ERI ja SA

Sohvi sai valioluokassa laatuarvostelun ERI, mutta jäi ilman SAta.

Paras narttuluokkaan selvisi vain kaksi narttua ja Helmi oli niistä kaunein! Helmille napsahti siis elämänsä ensimmäinen SERT ja rop-kehässä siitä tuli VSP. Onnea vielä Helmille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kelmin ja Prinkan kevätkuulumisia

Aika Helmikuusta toukokuuhun meni yhdessä hujauksessa. Etämies Harri oli vuorotteluvapaalla luonani kolme kuukautta. Lomailtiin etelässä ja Lapissa, tehtiin puutarha- ja metsätöitä, kuntoiltiin ja ulkoiltiin. Ja minä tietysti ahkeroin vastaanotolla. Oli aika ihanaa tulla töistä kotiin, kun lämmin ruoka oli odottamassa ja kodin siivoukseenkin sai apua pyytämättä. Lumitöitä tänä talvena ei montaa kertaa tarvinnut tehdä. Nyt kun Harri on taas Rovaniemellä, huomaan, että koiraharrastukset jäivät tuona aikana normaalia vähemmälle. Yhtäkkiä Prinka oli kasvanut pennusta teiniksi ja lopettanut kenkien pureskelun ja Kelmi oli saanut muutaman harmaan karvan lisää. Lempi on tullut entistä äänekkäämmäksi ja hitaammaksi, mutta kulkee kuitenkin vielä joukon jatkona.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä yhteenvetoa huhtikuulta.

KELMI

agility

Huhtikuussa juostiin pari agilitykisaa Lappeenrannassa omassa hallissa. 5.4.  LAU:n omat kisat, jossa Kelmi juoksi 2 rataa. Hyppyradalta tuloksena virheetön rata 5,91s yliajalla. Agiradalta samoin yliaikanolla 10,14s ihanneajan ylityksellä. Seuraavana viikonloppuna LAU:n hallissa oli Imatralaisten kisa, jossa Kelmi juoksi vain yhden radan ja tuloksena taas yliaikanolla 8,12s ihanneajan ylityksellä. Kelmi on siis edelleen varma agilitykoira, mutta vauhti on jo entisestään hidastunut. Alku käynnistyy kovin hitaasti, mutta loppusuoralla ukkeli kiitää parin esteen päähän minusta edelle.

Tämä vuosi on varmaan Kelmin viimeinen kisavuosi. Käymme hyvin maltillisesti kisan silloin tällöin 1-2 rataa / pv. Tämä sen vuoksi, että oma tuntuma kisoihin säilyy  Prinkan kisavalmiutta odotellessa vielä ainakin vuosi. Ja kyllähän Kelmikin näyttää nauttivan, vaikka vauhti ei päätä huimaakaan.

rally-toko

Rally-tokossa on ollut hiljaiseloa sitten mestariluokkaan siirtymisen helmikuussa. Kevään mittaan aloitetaan mestariluokan liikkeiden opettelu ja entisten liikkeiden hiominen mestariluokan tasolle. Tavoitteena olisi mennä kisaamaan loppukesästä.

näyttelyt

Pari näyttelyä tuli huhtikuussa käytyä. Muuten ei multichampionia kai tulisi vietyä enää näytelmiin, mutta Prinkan siivellä voi Kelmikin tulla veteraanitaistoihin mukaan, kun vielä yleensä pääsee ilmaiseksi mukaan. Kelmi nauttii edelleen esiintymisestä, joten mieluummin  sen mukaan ottaa, kuin jättäisi kotimieheksi.

Lappeenrannan ( Imatralla) pääsiäsinäyttelyssä 19.4. Kelmi oli ROP-veteraani ja PU2. Veteraaniryhmässä se sijoittui hienosti neljänneksi!

Arvostelu: tuomari Sinko Stefan Slovenia

10,5 years old, very nice type, very good body construction, nice upperline, correct highquarters with angulation, exellent coat, moved and presented well.

 

 

Valkealan ryhmänäyttelyssä 4.5. Kelmi oli PU2 häviten Timille.

Tuomari Janna Hartus arvostelu:

Erinomaisessa kunnossa ( ihasteli Kelmin lihaksia), erittäin hyvä, erinomaista tyyppiä oleva hyvin tasapainoinen ja kompakti veteraaniuros, jolla kaunis ylälinja, erinomainen pää, hyvät korvakorut, erinomaiset joustavat liikkeet, hyvä väri, hieman pilkkuja.

 

PRINKA

Näyttelyt

Prinkan kanssa käytiin samat näyttelyt kuin Kelminkin.

Lappeenrannassa tuloksena oli ERI ilman  SA:ta ja jun 2 häviten Nevelle hännän mitalla.

Arvostelu: 10 kk ikäinen, good head, nice body proportions, good neck and topline, correct high quarters, good tailset but carriage a bit excalerated, moves exellent.

Valkealassa sitten tärppäsi; tuloksena VSP ja ensimmäinen SERT!

Arvostelu: Erinomaista tyypiä oleva erittäin tasapainoinen, linjakas nuori narttu, hyvä ylälinja, erittäin lupaava, selkeälinjainen pää, hyvät kulmaukset, aavistuksen pitkä lanneosa, kevyet joustavat liikkeet, hieman kaartuva häntä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

agility

Agilitytreeneissä on käyty läpi talven 1-2 kertaa viikossa. Viikottain käymme penturyhmässä ja lähes joka viikko on käyty lisäksi omissa treeneissä välillä kahdestaan Kelmi ja Prinka ja välillä myös Hilma on ollut Siljan kanssa mukana. Prinka on erittäin nopea oppimaan kaikki uudet asiat ja tekee tarkasti hommia. Vauhtia ja räväkkyyttä kaipaisin neitikoiraan enemmän. Etenkin kepit se menee kovin rauhallisesti, vaikka taitavasti. Se hakee hyvin kepit ja ohjureita on jo poistettu useampikin. Putket ja kontaktiesteet ovat sen lemppareita. Keinukin alkaa olla melkein valmis ja A-este meni kerralla oikein.

Olenkin alkanut panostaa omissa treeneissä enemmän leikkiin ja lelun perässä / kanssa juoksemiseen hallissa. Välillä juostaan putkeen tai ohjataan lähes maassa olevien hyppysiivekkeiden välistä. Prinka lukee ohjausta kuin luonnostaan. Keppeihin yhdistetään jo hyppy tai putki, ettei se mene hinkkaamiseksi ja keppejä ei oteta montaa kertaa  kerrallaan.

Aika näyttää, tuleeko Prinkasta oikea agikoira, vai jääkö agility sivulajiksi.

jäljestys

Jälkikoiraksi Prinkalla näyttää olevan lahjoja. Harvakseltaan on käyty jäljestämässä ja joka kerran olen nähnyt mallikelpoista ja varmaa jäljestämistä. Jälkeä on vähitellen pidennetty, maastoa vaikeutettu ja jäljen ikääkin kasvatettu. Savitaipaleella Prinka selvisi nappisuorituksella 4 tuntia vanhasta , noin 250m pitkästä jäljestä, joka pakoitellen oli risukkoista, mäkistä maastoa ja yhdessä kohdassa jälki meni suoraan tuoreiden hirven kakkojen yli. Prinka eteni reipasta kävelyvauhtia maavainulla, tutki tarkkaan makaukset ( nuoli verta), jatkoi ongelmitta kulmien jälkeen ja oli erittäin kiinnostunut kaadosta.

Vapun tienoissa tehtiin kuivaan kangasmaastoon noin 400m pitkä ja noin 7 h vanha jälki. Nytkin suoritus oli kiitettävä. Puolen välin jälkeen taisi tulla vähän uskon puute, kun jälki oli tuplaten niin pitkä kuin edelliset jäljet. Prinka pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. En kuitenkaan sanonut mitään ja pian Prinka jatkoikin tarkkaa jäljestystä. Toista kulmaa se jäi tutkimaan pitkän aikaa ja maisteli veristä turvetta. Juuri kun se oli lähtemäisillään jatkamaan matkaa aivan oikeaan suuntaan, olin minä malttamaton ja kehoitin sitä. Se häiritsi Prinkaa sen verran, että se kääntyi ympäri, teki pienen tarkistuskierroksen ja jatkoi sitten oikeaan suuntaan.

Seuraavaksi tehdään  taas vähän helpompia jälkiä, että varmuus ja into säilyy.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kiiman jälkeen Prinka on selvästi aikuistunut pentuajoista. Se on ottanut kodinhoitohuoneen omaksi huoneekseen. Suurelle patjalle ( jonka se peri Fannilta) se kerää lelujaan. Siellä se makailee välillä itsekseen tai  pureskelee puruluuta. Enää ei meno ole jatkuvaa hillumista ja pahantekoa kuin pentusena. Leikkikaverin Prinkasta kuitenkin saa heti kun vähänkin vinkaa. Se on innokas tarjoamaan taitojaan ja tekemään temppuja. Uskon, että siitäkin saan aikanaan innokkaan rally-tokokaverin.