Pikkujoulua ja kiertopalkintoja 25.11.

Eilen vietimme perinteiseen tapaan Kaakkois-Suomen Spanielikerhon pikkujoua Savitaipaleella. Paikalle oli kokoontunut poikkeuksellisen suuri joukko jäseniä. Lasten iloiset äänet toi juhlalle oikean pikkujoulutunnelman. Juhla sujui leppoisissa merkeissä koiramaisia kuulumisia vaihdellessa.

Aluksi nautimme herkullisen jouluaterian. Jouluherkut maistuvat erityisen hyvälle näin ennen joulua, kun niitä ei ole vuoteen saanut maistaa. Sitten viimeisinä joulun pyhinä jouluruokaa tulee jo korvistakin ulos ja kaipaa jotain keveämpää. Jäliruokakahvin ja tortun lomassa jaettiin  valiopokaalit vuoden aikana valioituneille  ja monen kirjava joukko kiertopalkintoja.

Myös Jouko sai käydä pokkaamassa Sohvin (Milfeddyg Organydd) FIN MVA pokaalin.

Jassu (Milfeddyg Geneth) voitti tänä vuonna wss jaettavan Tillin tempaus- pokaalin.

Luonnollisesti ohjelmassa oli myös pikkujoululahjojen jako ja arpajaiset. Jäsenet olivat taas olleet ahkeria ja arvottavana oli valtaisa määrä palkintoja.

 

Viime vuonna Kelmi oli voittanut ”yllättäen” agilitykiertopalkinnon, Kaakon komeimman ja Lentävän Hollantilaisen. Etta puolestaan sai viime vuonna Kauniin Veeran. Pikkujouluun lähtiessä pyyhin pokaaleista pölyt ja pakkasin ne kasseihin.

Tämän vuoden tulosten perusteella sain kantaa kotiin takaisin saman määrän pokaaleja, yksi vaihtui toiseksi.

 

Agilitypalkinnosta kilpaili vain Kelmi ja Etta ja pokaali tuli jo kahdeksannen kerran Kelmin nimiin.

Lentävä Hollantilainen on v 2000 aloitettu  kiertopalkinto, jonka voittaa näyttelytulosten ja koetulosten perusteella parhaiten menestynyt kooikerhondje. Kelmi voitti palkinnon nyt viidennen kerran. Kiertopalkinnon kiertomatka katkesi tänä vuonna ja Kelmi sai sen omakseen suurimmalla pistekertymällä. Lahjoitan ensi vuonna uuden kiertopalkinnon tilalle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nuoren koiran malja on jaettu ensimmäisen kerran vuonna 1980 ja se jaetaan junioriluokan ja nuortenluokan tulosten perusteella parhaalle spanielille. Etta voitti sen tämän vuoden tulosten perusteella. On muuten hauskaa, että vuonna 1996 palkinnon voitti Tipla.

Etta voitti Kaunis Veera- pokaalin jo toisen kerran. Se jaetaan parhaalle spanielinartulle.

 

Olisipa hauska saada jo uusia agilitykoiria antamaan Kelmille vastusta. Ukko- parka ei jaksa enää montaa vuotta asemiaan pitää. Ainakin Etta ja Hilma ovat tulossa kovaa vauhtia uhkaamaan Kelmin mandaattia. Tällä seudulla Tiuhti kisaa maxi 1- luokassa ja Patu maxi 3- luokassa, mutta niistä kumpikaan ei ole seuran jäseniä, joten eivät voi osallistua tähän pokaalijahtiin.

Toko-palkintoa ei tänä vuonna jaettu lainkaan, kun kukaan ei ollut ilmoittanut tokotuloksia. Pitäisiköhän Ettan ja Kelmin kanssa treenata tokon alo-liikkeet kuntoon ja mennä kisoihin?

Marraskuun kuulumisia

Eletään vuoden pimeitä aikaa. Silti ei ole syytä synkkyyteen, kun kaikenlaista kivaa tapahtuu koko ajan. Viime viikonloppuna sain viettää aikaa kummankin tyttäreni seurassa Helsingissä. Osallistuimme Siljan kanssa Springerspanielit ry:n  40-vuotisjuhlaan ja springereiden rotuneuvotteluun. Tilaisuus alkoi Juha Kareksen mielenkiintoisella luennolla ”kaunis koira”, joka perehdytti meidät perin pohjin koiran rakenteeseen ja siihen, mistä kaunis/ rodunomainen koira rakentuu. Juha on erinomainen ja luennoitsija. Esitys oli elävää, selkeää ja mukaansa tempaavaa. Seuraavalla kasvattitapaamisella sitten mittaillaan rintalastan, lapaluun, lantion ja muiden luiden pituuksia ja suhteita. Tilaisuuden jälkeen mittailin Ettan ja totesin, että se on rakenteeltaan erinomaisen tasapainoinen ja terverakenteinen koira.

Rotuneuvotteluun osallistui kymmenkunta welshikasvattajaa/omistajaa ja kävimme läpi tekeillä olevaa uutta jalostuksen tavoiteohjelmaa. Mitään radikaalia muutosta ei ole tulossa ohjelmaan. DLA-tutkimuksia odotetaan lisää ja pohdimme, millä tavalla rotujärjestö tukee tutkimusta. Tuli myös ilmi, että meidän Helmi edustaa yksin harvinaista DLA-tyyppiä 8!

Juhlaillalliselle oli kokoontunut salin täydeltä nuorta ja vanhempaa springeriväkeä. Ruoka oli hyvää ja tunnelma iloisen loppoisa. Esityksissä muisteltiin yhdistyksen historiaa 1970- luvulta lähtien tähän päivään asti. Sunnuntaina meille jäi Sallan ja Siljan kanssa aikaa Stocmannilla shoppailuun. Stokkalta ostimme myös shusi tarpeita, joista tyttäret näpräsivät maittavan aterian ennen kotiin lähtöä. Oli kiva viikonloppu pitkästä aikaa ilman kisoja tai näyttelyitä. Tosin koiriin liittyi tämänkin viikonlopun ohjelma.

Etta on ollut kiimaevakossa Siljan luona noin viikon ajan. Yhteiselämä meni taas liian vaikeaksi, kun Kelmi vaan ravasi edestakaisin ja piipitti Ettan perään. Viikonloppuna Etta oli meillä mukana Helsingissä ja Kelmi ja Lempi Inkun luona hoidossa. Sielläkään Kelmi ei osannut rauhoittua kiimahuurusta, vaan yritti ensin astua siskonsa Ellan ja Nette-sheltin. Nämä osasivat kertoa Kelmille suorat sanat, jonka jälkeen pappa yritti astua Lempi-emoaan. Tämä tiesi Kelmille välillä jäähyä häkissä. Nyt Kelmi alkaa olla jo normaali  ja Etta palaa illalla takaisin kotiin.

Kelmin Ruotsin pennut täyttivät jo 3 vuotta! Alla Yasperin synttäriposeeraus.

 

Saman pentueen Hyalmar osallistui 17.11. Hollannin kooikeriyhdistyksen club-show:n Hollannissa. Erikoisnäyttelyssä oli esillä 175 kooikeria. Hyalmar sai laatuarvostelussa erinomaisen ja sijoittui kasvattajaluokassa toiseksi. Rotunsa parhaaksi selvitti komeasti tiensä suomalainen Tuija Marienbergin kasvatti ja Henna Palmusen omistama ”Shanti” Callitris Girello Erminia!!! Se oli upea suoritus noin kovassa joukossa rodun kotimaassa.

Tämä viikko on nimipäivien rypäs. Maanantina aloitettiin Liisan päivällä, tänään on vuorossa Hilma ja huomenna Silja. Lauantaina Lempi lopettaa nimipäiväryppään. Olen joka ilta tunnelmoinut kynttilöiden valossa ja kuunnellut musiikkia. Tänään ajattelin mennä kuuntelemaan kaupunginorkesterin ja rakuunasoittokunnan kaamoksen katkaisu-konserttia . Eilen virittelin jo ulkovalot tuomaan valoa pimeään iltaan. Kaikkia nimppareita vietetään perjantaina Party Lite- kynttiläkutsujen merkeissä.

Jyväskylän kv- näyttely 10.11.

Huikea näyttelyvuosi alkaa olla lopuillaan. Lauantaina oli vuorossa Jyväskylän kv- näyttely. Kelmi oli taas elementissään näyttelykehässä. Se osaa ottaa ilon irti niistä muutamasta minuutista, kun se saa patsastella ja olla ihailtavana. Se juoksee hienolla draivilla hihna suorana ja hymyilee koko naamallaan.

Hollantilainen tuomari Jo Schepers valitsi Kelmin 16 kooikerein joukosta  rotunsa parhaaksi veteraaniksi  ja rotunsa parhaaksi.

 

 

 

Kelmin  arvostelu Suomennettuna: 9 vuotias, erittäin tyypillinen uros, erittäin hyvää tyyppiä, erittäin hyvät mittasuhteet, erittäin kaunis pää ja hyvä alaleuka, tummat silmät, vahvat hampaat, hyvä niska, erittäin hyvä ylälinja ja hännän kiinnittyminen, hyvä lihaksikas ja hyvin kulmautunut takaosa, erittäin tyypillinen hännän liike, hyvät raajat, tiiviit tassut, hyvä turkki ja väri, erittäin hyvät liikkeet. Ihastuttava kehätemperamentti.

 

Ettalla olisi ollut ensimmäinen mahdollisuus valioitua sen täytettyä 2 vuotta lokakuun lopussa. Etta esiintyi kauniisti ja liikkui tapansa mukaan kauniilla reippaalla askeleella. Viimeinen serti jäi kuitenkin vielä odottamaan.

Tulos avo eri 1, SA, pn3, vara-cacib.

Arvostelu suomennettuna: 2 vuotias kaunis narttu, hyvät mittasuhteet, hyvät korvakorut, tummat silmät, mutta niissä näkyy paljon valkoista, hyvä niska ja ylälinja, vahvat hampaat, erittäin hyvä eturinta ja kylkiluut, erittäin hyvä turkki, lämmin väri, hyvät liikkeet, edestä vähän löysä kyynärpäistä, hyvä  hännän liike.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

welshien juhlaa Tartossa 3.-4.11.

Perjantaiaamuna pakkasimme Laamasten pikkubussiin kolme welshityttöä ja Ettan ja suuntasimme Helsingin Länsisatamaan määränpäänä Viron Tartto. Jouko ja Virpi ajoivat vuorotellen ja me Siljan kanssa saimme nauttia kyydistä Siljan toimiessa myös kartturina. Viikonloppuna oli ohjelmassa kaksi KV näyttelyä Sohvin, Helmin, Hilman ja Ettan kanssa. Matka sujui ongelmitta huolimatta sateisesta ja pimeästä ajokelistä. Matkalla onnistuimme tosin valitsemaan mahdollisimman kuraisen jaloittelupaikan, joten illalla oli odotettavissa koirien uudelleen pesu ennen lauantain näyttelyä. Olimme valinneet kaupungin laidalla sijaitsevan Rehe hotellin, koska siellä näytti olevan hyvät ulkoilumahdollisuudet koirille. Koirat saikin ulkoilutettua siististi nurmikentällä sateisella kelillä. Muuten hotelli oli melko vaatimaton eikä ruoka  tarjonnut kulinaristista nautintoa.

Lauantaina oli kehässä 5 kooikeria, kaikki Suomesta. Hollantilainen tuomari Jos Dekker valitsi rotunsa parhaaksi Rommin; Muskettikoiran Unituuli. Kaksi muuta urosta saivat laatuarvostelun EH. Nartuista tuomarille ei kelvannut kumpikaan. Etta oli tuomarin mielestä liian suuri ja sai laatuarvostelun EH. Parasta narttua ei siis valittu.

welshikehässä meni paremmin. Ruotsalaisen tuomarin Patric Ragnarssonin arvosteltavana oli kaikkiaan 9 weshiä. Helmi oli ilmoitettu junioriluokkaan. Pienen pakittelun vuoksi tuli laatuarvostelussa H. Lopuksi Helmi kiskaisi itsensä itri näyttelyhihnasta ja sai näyttävän kehästä poistumisen Virpin sylissä. Hilmalla meni vähän paremmin. Vallaton liikkuminen alensi laatuarvostelua ja tuloksena EH.

Sohvi pelasti päivän valioluokassa. Se esiintyi tyylikkäästi ja liikkui reippaasti. Kiharaan taipuvainen selkäturkkikin pysyi huolellisten litistystoimenpiteiden ansiosta mallikkaasti sileänä. Sain ottaa vastaan serti ja cacib-ruusukkeet ja VSP. Rotunsa parhaaksi tuomari valitsi veteraaniuroksen Benchmark Jest Gymro.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näyttelyn jälkeen koirat saivat palkaksi mukavan lenkin läheisessä puistossa. Etta pääsi welshien harmiksi ajamaan lokkilauman lentoon.  Tarton vanhassa kaupungissa nautimme erinomaisen päivällisen Moka ravintolassa. Ruoka oli taidolla valmistettu ja erinomaisen herkullista. Annokset antoivat myös esteettisen nautinnon. Myös palvelu oli ystävällistä. Iltaa varten ostimme mukaan vielä pieniä suklaaleivoksia. Tämä ravintola täytyy muistaa – se ei suinkaan ollut mikään moka.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aterian jälkeen kävimme shoppailemassa Lounakeskus ostoskeskuksessa ja ostimme sieltä iltapalaksi hotellille sushia. Illalla juhlistimme Sohvin cacibia ja sertiä oikean shampanjan ja sushin kera.

Sunnuntaina kooikerit  eli viron kielellä hollandi väike veelinnukoer tuomaroi Marie – Josee Melchior Luxemburgista. Rommi jäi pois kehästä ja urosten cacib ja ROP meni Orsonille/ Oorbellen Kurt. Etta esiintyi taas loistavasti ja sai laatuarvostelussa ERI:n. Paras narttukehässä se kuitenkin jäi toiseksi ja sai tyytyä vara-cacibiin. Paras narttu  ja VSP oli Tipi/Muskettikoiran Unilintu.

Tässä Ettan arvostelu vapaasti suomennettuna: 2- vuotias kookas narttu, suuret silmät, joissa kolmas silmäluomi näkyvissä, hyvä kaula- ja selkälinja, hyvä rintakehä, hyvät kulmaukset, vahva luusto, ystävällinen olemus, hyvin esitetty, terveet liikkeet.

Myös weshikehässä meni paremmin kuin lauantaina. Molemmat nuoret nartut esiintyivät reippaasti, liikkuivat kauniisti  ja brittiläinen tuomari Patsy Hollings piti kovasti sekä Hilmasta että Helmistä. Helmi voitti junioriluokan ja tuloksena  ERI, jun sert ja rop-juniori. Nuortenluokassa Hilma sai ERI:n. Sohvi ei lähtenyt kilpailemaan tytärtään vastaan, joten Hilma sai vastaanottaa myös sertin ja cacibin! Paras narttukisassa Helmi oli ensimmäinen ja Hilma toinen. Helmi oli  VSP ja ROP lauantain tapaan Jest Gymro.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viikonlpun tulokset olivat siis welshien kohdalla täydelliset: Sohville Eestin valioarvo ja cacib. Helmille Eestin juniorisert ja Hilmalle sert ja cacib. Ettan vara-cacib ja vähän kaivelemaan, mutta aina ei voi voittaa.

Kotimatkalle pääsimme ajoissa valoisan aikaan ja saimme katsella Viron maalaismaisemaa. Paljon tasaista peltomaisemaa, jokia  ja haikaran pesiä. Siljan joululahjasukatkin valmistuivat matkalla hyvää vauhtia. Ennen lautalle ajoa kävimme vielä Piritassa hakemassa matkaevästä ja tuliaisia.

Kiitos Virpille ja Joukolle turvallisesta kuljetuksesta ja kaikille mukavasta matkaseurasta. Porukalla on aina hauskempaa ja helpompaa matkata  maailmalla.