Hilma Vuoden Tulokas 2014

Eilen oli agilityseuramme eli Lappeenrannan Agilityurheilijoiden kevätkokous. Kokouksessa käytiin läpi normaalit kevätkokoukseen kuuluvat asiat ja jaettiin palkinnot seuran parhaille koirille vuonna 2014.

Hilmalla ja minulla oli loistava agivuosi 2014 ja se näkyi myös tuloksissa, koska Hilma palkittiin Vuoden Agility tulokkaana 2014. Tästä kiertopalkinnosta kisasivat kaikki koirat, jotka ovat edustaneet LAU:ta menneenä vuonna ja startanneet vähintään kerran 1-luokassa. Kisassa huomioitiin viisi parasta suoritusta. Vuoden maxi-koira kisassa Hilma sijoittui sijalle 5. Loistava pikku-walesi 🙂

 

Kuvia ja Hilman kuulumisia

Lauantaina piti päästä jonnekin pienelle retkelle ja makkaranpaistoon hienon kelin kunniaksi. Kun mietittiin sopivaa kotaa tai laavua minne suunnata tajuttiin, että onhan meillä mökkikin. Eikun koirat autoon ja auton nokka kohti Ruokolahtea!

Mökillä paistoi ihana ilta-aurinko ja hienon valon inspiroimana tuli räpsittyä koirista uusia kuvia.

 

Koirat nuuhkivat innoissaan lumen alta paljastuneita hajuja ja innostuivat hippaleikkiin. Vähän piti menoa rauhoittaa, kun vauhti oli aika hurjaa ja Hilma alkaa olla melko möhömahainen tiineysmahansa kanssa.

 

Kuten kuvista näkyy Hilman tiineys alkaa näkyä. Kyljet ovat jo mukavasti täyttyneet ja muutenkin maha on selvästi pyöristynyt. Viikonlopun mittauksessa vyötärön ympärys oli 54 cm, kun se pari viikkoa sitten oli 46 cm. Vauhti on lenkeillä hidastunut suurimmaksi osaksi raviksi, mutta sitkeästi Hilma maahansa ulkoiluttaa pitkin metsiä. Perrin ja Hilman hurjat hippastelut ovat kyllä jääneet selvästi jo vähemmälle. Ruoka maistuu Hilmalle hyvin eli pahoinvointi on onneksi historiaa. Vaihdettiin jo viime viikolla Hilman ruuaksi Specificn Medium Breed Puppy, jotta energiaa, vitamiineja ja hivenaineita tulee kantavalle koiralle oikeissa suhteissa. Eli mamma-koiralla kaikki hyvin!

t. Silja

 

Hilma on kantavana!!

Hilma kävi tänään ultrattavana ja pentujahan siellä mahassa pötkötteli. Pentujen määrää ei ultrasta varmasti pysty sanomaan, mutta vähintään neljä siellä näkyi. Kantavuus ei ollut suuren suuri yllätys, koska Hilman nisät ovat olleet selvästi turvonneet ja pennut pystyy jo tuntemaan käsin tunnustellessa. Lisäksi Hilma on kärsinyt lievästä pahoinvoinnista viimeisen viikon ajan. Oireena on ollut pientä ruokahaluttomuutta aamuisin, tämä on onneksi jo helpottamaan päin.

Alla pari kuvaa Hilman ultrasta.

 

Astutusreissu Ahvenanmaalle 3.-5.2.2015

Hilman astutusreissu starttasi pienellä kiireellä höystettynä tiistaina 3. helmikuuta. Olimme ottaneet Hilmasta progesteronitestin edellisenä päivänä ja saimme vastauksen Vetlabista puolen päivän aikaan. Testin tulos oli sen mukainen, että päätimme lähteä matkaan. Laukut oli pakattu varmuuden vuoksi jo edellisenä iltana, joten onneksi olimme lähtövalmiina. Liput laivaan ja autopaikka tilattiin matkalla puhelimella ja saavuimme hyvissä ajoin n. klo 17 Helsingin Katajanokalle. Laiva lähti satamasta klo 17.30.

Äiti ja minä lähdimme laivan buffettiin syömään ja ostoksille. Hilma jäi kiltisti hyttiin lepäämään ja syömään herkkuluuta. Illalla vielä koiran pissatus kannen hiekkalaatikkoon, Hilma katsoi laatikkoa vähän ihmetellen, mutta teki tarpeensa sinne, kun muutakaan ei ollut tarjolla. Sitten yöunille koira kainalossa.

Aamulla laiva oli Maarianhaminassa klo 4.45. Silmät sikkuralla etsimään autiosta kaupungista auki oleva huoltamo, josta saimme haaleaa kahvia ja sämpylät aamupalaksi. Aamiaisen ja koiran ulkoilutuksen jälkeen lähdimme ajamaan lähemmäksi Bossen kotia Kasteholmissa, jonne olimme sopineet treffit puoleksi kymmneksi. Löysimme matkan varrelta matkustajakodin, josta ajattelimme ottaa huoneen varmuuden vuoksi. Harmillisesti matkustajakodin vastaanotto ei ollut vielä auennut, mutta ei hätää… voihan sitä autossakin nukkua odotellessa 🙂

Pienen virkistäytymisen jälkeen lähdimme Bossen luo. Bosse asui ihanissa maisemissa lähellä meren rantaa. Nuoripari oli toisistaan hyvin kiinostuneita ja eihän siinä mennyt kuin vajaa 10 minuuttia autolla pihaan saapumisesta, kun ensimmäinen astuminen oli tapahtunut. Bosse oli eniskertalaiseksi todella varma ja rauhallinen herrasmies. Me ihmiset olisimme tosin arvostaneet, jos astuminen olisi tapahtunut sisätiloissa lumisen pellon sijaan. Onneksi ei ollut kovin kylmä.

Astutuksen jälkeen sovimme uudet treffit illalle ja me lähdimme tutustutaan Kastelholmin linnaan ja lounaalle.

Linnan luona oli todella kauniit maisemat ja mukava lounaspaikka, jossa söimme lounaan idyllisessä miljöössä.

Loppupäivä meni lepäillessä ja lueskellessä matkustajakodin huoneessa, jota emme nyt tosin olisi tarvinneet, koska päätimme varata paluumatkan jo hieman ennen keskiyötä lähtevään laivaan.

Kahdeksan aikaan olimme taas takaisin Bossen luona ja toinenkin astutus sujui oikein mallikkaasti. Hyvästien jälkeen käänsimme auton keulan kohti Maarienhaminaa, josta matka jatkui kohti Helsinkiä, jossa laiva oli kymmenen aikaan aamulla. Paluumatkalla saimme onneksi ruhtinaalliset 8 tunnin yöunet, kun edellisen yön unet olivat hieman lyhyenlaiset aikaisesta maihinnoususta johtuen. Aamulla ehdimme hyvin syödä juhla-aamiaisen shampanjan kera Food Gardenissa ja shoppailla tuliaiset kotiin koiravahdille.

Kiitos äitille matkaseurasta! Olisi ollut aika raskas reissu yksin matkustaa. Nyt toivotaan Ahvenanmaan tuliaisia huhtikuun alussa 🙂

Champion of champions & Veteran of veterans 2015

Kelmi sai vuoden 2014 näyttelytulosten perusteella kutsun osallistua Helsingin seudun kennelpiirin järjestämään Champion of champions & Veteran of veterans-  kutsunäyttelyyn Vantaan Fur centerissä 21. helmikuuta. Tämä juhlallinen näyttely ja gaalaillallinen järjestetään vuosittain ja tänä vuonna näyttelyyn oli kutsuttu 125  parhaiten menestynyttä valiota ja 75 veteraania. Kutsua noudatti 71 valiota ja 43 veteraania. Näyttelykutsussa oli pukukoodina juhlapuku ja Royal Caninin sponsoroimat puitteet olivat juhlan hengen mukaiset.

 

 

 

 

 

 

 

 

Silja lupautui seurakseni gaalaillalliselle. Matkaan lähdettiin kampaamon kautta ja mukaan pakattiin tietysti iltapuvut juhlaa varten. Tilaisuus alkoi  veteraanien esiarvostelulla. Kaikki koirat arvosteltiin pareittain ja Kelmi esiintyi mallikkaasti ja hyvällä draivilla. Kelmin parina oli 9- vuotias ryhdikäs länsi-göötanmaan pystykorvauros, joka näyttelyiden lisäksi on kunnostautunut agilityradoilla ja kisaa edelleen kolmosluokassa.

Veteraanien jälkeen esiarvosteltiin valiot samalla tavalla pareittain. Sen jälkeen oli aikaa vaihtaa juhlavaatteet ja valmistautua illan gaalaan. Tässä välissä oli mahdollista käydä kuvauttamassa itsensä ja koiransa Royal Caninin kuvauspaikalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

Gaalaillallinen eteni ensin veteraanien semifinaaliin asti parikilpailuna. Voittajapari jatkoi seuraavalle kierrokselle ja näin jatkettiin, kunnes jäljellä oli enää kaksi parasta koiraa. Kelmi putosi ensimmäisellä kierroksella ja saimme muistoksi ruusukkeen ja RC lahjan. Mutta eipä Kelpo huonolle koiralle hävinnyt, kun sen parina ollut länsigöötanmaan pystykorva selvisi kisassa kahdeksan parhaan veteraanin joukkoon.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Veteraanien semifinaalin jälkeen pääsimme syömään pääruokaa ja sen jälkeen oli valioiden semifinaalin vuoro. Ruokailun jälkeen ilta huipentui vetraanien ja valioiden finaaliin, jossa kaksi parasta veteraania ja valiota kilpailivat voitosta. Voittajat kyllä erottuivat joukosta. Veteraanit voitti iloisesti esiintynyt ja erittäin nuorekas 9- vuotias sileäkarvainen noutaja ja valioiden voittajaksi selvisi tyylikkäästi esitetty muhkea pyreneittenkoira.

Uskoisin, että tämä kutsunäyttely oli meidän kohdalla sellainen ”kerran elämässä”- tapahtuma. Mielestäni se oli enemmänkin juhla kuin näyttely. Ja kyllä se oli hieno tapa juhlistaa hienosti  mennyttä näyttelyvuotta ja juhlia upeaa koiraa – Kelmiä.