Prinka 10 kk
7.4.2014 Prinka ( Czuprynka Bursztynowy Zakatek) täyttää 10 kk.
Prinkasta on kasvanut sievä teinikoira ja ensimmäinen juoksukin on parhaillaan menossa. Tähän asti on selvitty melko hyvin juoksuajasta. Välillä Kelmin valtaa haikea levottomuus, mutta tähän asti on pärjätty ilman evakkoreissua. Varmuuden vuoksi on Inkun kanssa sovittu hoitopaikasta, jos elämä menee liian levottomaksi.
Kevään kuluessa Prinka on kehittynyt edukseen. Kallo ja runko on saanut vahvuutta lisää ja jalkojen asento on parantunut. Se on tyypiltään hyvin feminiininen ja sopivan kokoinen nartuksi ( noin 38cm säkä). Luonne Prinkalla on parasta. Se on hellyttävän ystävällinen ja avoin. Se on perusluonteeltaan iloinen ja toimelias.
Prinka 10 kk
Prinkan kaunis katse
Prinka hiihtoretkellä
Ikävä kyllä tuo toimeliaisuus ilmenee liian usein kenkien pureskeluna. 😉
Agilitytreenit on hyvällä alulla. Treenaamme kolmen sheltin ja Neve-kooikerin kanssa samassa penturyhmässä ja lisäksi käymme noin kerran viikossa omissa treeneissä Hilman ja Kelmin kanssa yhdessä Siljan kanssa. Prinka menee jo hypyistä ja putkista tehtyjä ratapätkiä. Puomin kontakti on hyvin hallussa. Keinun opettelu on hyvällä alulla. Siinä on harjoiteltu reipasta menoa päähän asti, kun avustaja pitää keinia ylhäällä ja sitten on varovasti keinuteltu. Vuorotellen on myös opetettu keinun kontaktin paukuttelua. Keppejä harjoitellaan ohjureiden avulla. Nyt olemme siinä vaiheessa, että Prinka osaa itsenäisesti hakea erilaisia lähestymiskulmia noin 2 m päästä ja menee kepit reippaasti. Pari kertaa on jo kokeiltu poistaa 1-2 ohjuria, eikä se ole aiheuttantu ongelmaa. Omissa treeneissä harjoitellaan usein hyppytekniikkaa jumppahyppysarjalla.
Välillä oli vaihe, ettei Prinka halunnut leikkiä leluilla hallilla, vaikka kotona se on innokas leikkijä. Nykyisin se jo palkkautuu myös liikkuvalla pallolla. Monessa harjoituksessa kuitenkin käytetään namikippoa/alustaa.
Pian päästään jatkamaan syksyllä aloitettua jäljestystä. Syksyinen alku vaikutti lupaavalta. Saa nähdä, mitä talvi on tehnyt.
Remu ( Milfeddyg Inhalig Elaika)
Leviltä palatessa poikkesimme Nurmeksessa tervehtimässä Kelmin täysveljeä Remua ja sen omistajia Annea ja Jaria. Olin viimeksi tavannut Remun sen ollessa 1-vuotias.
Remu otti meidät innokkaasti vastaan ja erityisesti siksi,että Prinka-neidillä oli alkanut juoksu muutama päivä sitten. Veljekset tervehtivät miehekkään ärhäkästi toisiaan, mutta yhteisellä lenkillä välit lämpenivät ja mahduttiin samaan kuvaankin.
Isoveli Remu ja pikkuveli Kelmi. Kuva Anne Kokkonen
Remu ja Kelmi. kuva Anne Kokkonen
Remu, Prinka ja Kelmi
Remu on komea ja muistuttaa kovasti veljeään Kelmiä. Se on kuin suurennettu painos Kelmistä. Se on säilynyt nuorekkaana, eikä harmaata ole kuin nimeksi silmien ympärillä. Remu on todella kookas kooikeriherra. Omistajien mukaan säkäkorkeus on jopa 50cm.
Remu on kunnostautunut kanalintujen metsästyksessä isäntänsä Jarin kanssa. Vähemmässä määrin he ovat myös käyneet sorsastamassa. Remu kuulema aivan sekoaa, kun metsästysvaatteet puetaan päälle ja kaivetaan aseet esille. Emäntänsä Annen kanssa Remu on harrastanut tokoa ja vähän myös agilitya. Kerran se on käynyt näyttelyssä. Se sai muuten hyvän arvostelun, mutta tuomari oli kuiskannut Annen korvaan: älä tuo enää tätä koiraa näyttelyyn,koska se on aivan liian suuri.
komea Remu
Remu
Remun suuri koko on omistajien mielestä pelkästään hyvä asia. Eipähän ole ukko kompastellut metsässä risuihin ja hyvin se on jaksanut päivän metsässä kulkea.
Remun profiili
Remun veikeä ilme
Liisa
Mörön selätysloma Levillä 22.-29.3.2014
24.3.2014 tuli vuosi siitä, kun menetin koirien koiran Ettan Levillä lomaillessamme. Tänä keväänä päätimme kuitenkin mennä samaan mökkiin samaan aikaan ja lähes samalla porukallakin kuin viime vuonna. Vain Ettan tilalla mukana oli teinikoira Prinka. Olin empinyt koko lomalle lähtöä viime tinkaan, mutta lopulta päätin, että paha karma on voitettava ja kohdattava tuo paikka uudelleen. Muistokynttilä Ettan muistoksi paloi tien penkalla mökin edustalla lähes koko viikon. Alkuun oli tietysti haikea mieli, kun ikävä tapahtuma tuli mieleen kaikissa yksityiskohdissaan. Vuoden aikana asiaa oli käyty perusteellisesti läpi omassa mielessä, Harrin ja ystävien kanssa keskustellen ja varmaan sen ansiosta ilokseni huomasinkin, että kipeät arvet sydämessä olivat lähes parantuneet ja pystyin muistelemaan Ettasta niitä iloisia asioita, joita se lyhyen elämänsä aikana tarjosi.
kynttilä Ettan muistolle
Sää suosi lomaamme. Aurinko paistoi lähes joka päivä ja lämpötila vaihteli nollan kahta puolta. Ladut olivat loistavassa kunnossa. Parina viimeisenä päivänä ladut alkoivat pinnastaan jäätyä ja voitelun kanssa oli vähän tekemistä, kun kumpikin hiidämme perinteisellä tyylillä.
Liisa ja Prinka mäkeä alas
Herri ja Kelmi ladulla
Entisen Kätkäjärven laavulle johtavan koiraladun lisäksi Leville oli tänä talvena avattu toinenkin koiralatu Könkäälle. Sille reitillä pystyi lähtemään Tonttulasta tai esim Rautuskylän kaupalta. Vaihtoehtoina oli 6 km, 14km tai 20 km reitit. Myös valorakan 6 km latua sai hiihtää koiran kanssa iltaisin klo 21 jälkeen. Tälle valaistulle ladulle pääsi mökiltä suoraan. Tosin myöhään illalla ei enää tehnyt mieli hiihtämään, kun päivällä oli hiihdellyt auringonpaisteessa muutaman tunnin. Koirien kanssa hiihdimme kolmena päivänä. Kaksi kertaa Kätkäjärven ladun 13 km ja kerran Könkäällä 14 km. Yhteensä hiihdimme viikon aikana noin 90 km ja yhtenä päivänä laskettelimme Etelä-rinteillä. Sinä päivänä tuuli niin kovaa, että monta hissiä oli tuulen takia suljettu.
Tuikun rinteet
On kyllä tosi hyvä, että koirienkin kanssa pääsee hiihtämään. Muuten on aika tylsää pitkän hiihtopäivän jälkeen lähteä koirien kanssa hihnalenkeille katuja mittaamaan, kun Levillä ei juuri missään voi pitää koiria vapaana: laduilla ei luonnollisestikaan saa kävellä, eikä moottorikelkkaurillakaan katsota suopeasti ja jos sinne eksyy, kannattaa pitää koira kiinni, ettei jää kelkan alle. Lunta on niin paljon, ettei umpihangessa voi kävellä.
Tauko laavulla
Prinka nauttii juoksemisesta
Ei loma ihan pelkkää urheilua ollut. Kyllä siihen mahtui tanssia, herkuttelua ja leppoisaa oleilua tunnelmallisessa mökissä. Välillä maistui olut tai minttukaakao hiihtolenkin jälkeen terassilla taivaallisen hyvälle. Perinteen mukaan käytiin myös Vinkkarin after-skissä jammailemassa pöydällä.
lepoa hiihtolenkin jälkeen
Tulipa varattua mökki ensi vuodeksikin.
ulkoasu ja tekniikka (c) by Janne Rautakannel :: sisältö (c) Kennel Milfeddyg