Kaisa ja Kerttu tokokokeessa 22.3.2014

Kaisa ja Kerttu jatkoivat hyvin alkanutta kisauraansa tokokokeiden puolella viime viikonloppuna Kotkassa. Tällä kertaa pisteitä kertyi 177 ja sillä irtosi toinen sija.

Vielä yksi ykköstulos, niin koossa on koulutustunnus TK1 vaadittavat tulokset!

Paljon onnea Kaisa ja Kerttu. Hienoa työtä 🙂

t. Silja

Tähän on ihan pakko liittää Kaisan lähettämä kuva, jossa Kerttu poseeraa palkintoruusukkeen kanssa.

Liisa

 

Maakuntamatka Keski-Suomeen 22.-23.3.2014

Viime viikonloppu vierähti sujuvasti Keski-Suomessa Jyväskylä seudulla. Lauantaina oli agikisat Jyväskylän Agility Teamin hallilla Killerillä ja sunnuntaina ryhmänäyttely Korpilahdella. Lisäksi kävin kyläilemässä Pellen omistajien eli Pesosten luona.

Kerrankin kisa-aikataulu suosi vähän pitemmältä matkalta tulevaa kisailijaa. JATin kisat alkoivat 2-luokilla, mikä tarkoitti sitä, että 1-luokan ensimmäisen radan rataantutustuminen alkoi vasta klo 14. Lähdin ajelemaan Lappeenrannasta siinä yhdeksän aikaan ja ehdin sopivasti kirjaamaan itseni hotelliin sisään ennen kisapaikalle siirtymistä.

Olin ilmoittanut Hilman kahdelle agiradalle, joilla tuomaroi Jari Suomalainen. Tarjolla olisi ollut vielä hyppyrata, mutta seuraavan päivän näyttelyä ajatellen, en halunnut ”jäykistää” Hilmaa liikaa. Agiradoilla oli tavoitteena puhtaat kontaktit ja sitä myöten 0-tulos.

Ensimmäisellä radalla 0-tulos kariutui keppien aloitukseen. Keppien aloitus oli näennäisen helppo. Suora lähestyminen putken ja hypyn kautta, mutta tämä osoittautui ongelmaksi monelle muullekin, koska koirat tulivat kepeille kovaa vauhtia ja moni pujahti väärään väliin tai kokonaan ohi. Hilma ajautui ohi, vaikka olin tajunnut tämän riskin rataantutustumisessa ja ottanut huomioon. Keppien jälkeen rata jatkui sujuvasti kolmanneksi viimeiselle esteelle, joka oli A-este. A-esteellä Hilma teki hurjan loikan yli kontaktin käskyistä huolimatta. Tässä kohtaa laitoin radan seis ja otin A:n uudestaan ja samalla väärän radan. Tuloksena siis HYL. Sen jälkeen suorinta reittiä pois radalta. Tulipahan muistutettua Hilmalle miten kontakti pitää suorittaa.

Seuraava rata menikin tosi hyvin. Puhdas puomin kontakti, hyvät kepit, puhdas keinun kontakti ja taas oltiinkin kolmanneksi viimeisellä esteellä eli A:lla. Tällä kertaa jättäydyin vähän jälkeen, jotta Hilma vähän hidastaisi ja saataisin tehtyä kontakti hallitusti. Mutta Hilmalla oli eri suunnitelmat, viuh vaan ja se oli jo tehnyt A:n ja jatkoi rataa loppuun. Minulla ei ollut tässä kohtaa mitään tietoa tuliko siitä virhe vai ei. Pellen emäntä Elviira oli lapsineen katsomassa meidän kisoja ja heidän mielestään Hilmalla osui ainakin kaksi tassua kontaktille. Tässä kohtaa minä lähdin Hilma kanssa jäähdyttelylenkille odottelemaan tuloksien valmistumista. Ja voi sitä riemun määrää, kun lenkin jälkeen selvisi, että me voitettiin se rata nopeimmalla 0-tuloksella 🙂 Se oli siis meidän toinen LUVA!

Palkintojen jaon jälkeen lähdin kyläilemään Pesosilla. He asuivat ihan Killerin lähettyvillä rivarissa. Tosi kivat ulkoilumaastot Pellellä! Pesosilla minua odotti lämmin vastaanotto ja Pellekin muisti vielä kasvattajan ja siitä hyvästä sain märät pusut ja iloiset hännänheilutukset. Pellestä oli kasvanut hieno ja reipas poika. Pelle oli samanlaista mallia kuin sisaruksensa eli vielä aika hontelo ja kapea, mutta kyllähän ne raamit ehtivät nuorella miehellä vielä täyttyä. Kahviteltiin ja vaihdettiin kuulumisia. Lapset esittelivät Pellen oppimia taitoja. Taitava ja tottelevainen poika.

Lopuksi yritettiin saada Pellestä seisomakuvaa, mutta Pelle ei tästä pitänyt ja yritti luikkia emännän ja isännän luo turvaan, kun kasvattaja kiusasi. Totesimme yhdessä, että näyttelyesiintyminen kaipaa pientä harjoittelua ennen toukokuun näyttelyä Kouvolassa. Alla pari kuvaa Pellestä:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lauantai-illan ohjelmaan kuului vielä iltalenkki Hilman kanssa ja kuraisen koiran pesu. Sitten tyytyväisenä ja väsyneenä unten maille.

Aamulla lenkin ja aamupalan jälkeen kamat kantoon ja autolla kohti Korpilahtea. Näyttelypaikka oli kurainen ja auton joutui jättämään todella kauas maneesista, jossa walesikehä oli. Kuin ihmeen kaupalla sain koiran perille suhteellisen kuravapaana. Näyttelyyn oli ilmoitettu kuusi walesia, joista kolme urosta ja kolme narttua. Hilma oli ainut käyttöluokan narttu. Tuomarina waleseilla oli Paula Heikkinen-Lehkonen. Hilma esiintyi oikein hyvin ja kauniisti. Tuomarin kirjoittaessa arvostelua Hilma seisoi kuin tatti paikallaan, tosin häntä jaksoi heilua koko arvostelun ajan 🙂 Tuloksena EH. Ei ollut siis meidän päivä.

Kaiken kaikkiaan oikein mukava viikonloppu, josta hyvät tulokset. Näyttelyssäkin törmäsi yllättävän moneen tuttuun, vaikka oltiin ”kaukana kotoa”. Pelleä oli myös tosi kiva nähdä. Tänä vuonna täytyy uudestaankin ajella Jyväskylään, kun agikisoista oli palkintona ilmainen startti virallisiin kisoihin.

T: Silja

Agikisat Kotkassa lauantaina 15.3.2014

Kävimme Hilman kanssa pienellä kyläreissulla Kaisan luona Kotkassa maaliskuun puolessa välissä. Reissulla hoitui monta kärpästä yhdellä iskulla: Kertun palautus Kaisalle ja Teemulle hoitoreissun jälkeen, kyläilyä ystävän luona ja agilitykisat. Menin Kaisalle ja Teemulle jo perjantaina töiden jälkeen, niin sain lauantaina nukkua hieman pidempään, kun Kaisa ja Teemu asustelevat ihan kisanpaikan lähellä. Perjantai iltana syötiin, lenkitettiin koirat, saunottiin ja puhuttiin koirista 🙂

Lauantai alkoi keskittyneessä tunnelmassa, mutta pian se vaihtui pienoiseksi paniikiksi! Tajusin yhtäkkiä, että olin unohtanut Hilman rekkarin, rokotustodituksen ja kilpailukirjan kotiin Lappeenrantaan! Äkkiä soittoa Panulle ja Liisalle, niin asiat saatiinkin järjestykseen jo ennen kisapaikalle saapumista puhelimen ja sähköpostin avustuksella. Huh huh.

Luvassa oli kaksi starttia: ensimmäisenä hyppyrata ikäänkuin lämmittelyksi ja sitten agilityrata. Meidän päätavoite oli tuolla agilityradalla, koska hyppyradalta meillä on jo yksi LUVA eli luokanvaihtoon oikeuttava 0-tulos. 2-luokkaan siirtymistä varten tarvitsee 3 LUVaa ja niistä yksi saa olla hyppyradalta. Lisäksi LUVAt tulee olla kahdelta eri tuomarilta. Tuomarina näissä kisoissa toimi Anne Savioja.

Hyppyrata sujui oikein hyvin ja vauhdikkaasti. Pystyin ohjaamaan radan niin kuin olin sen rataantutustumisessa suunnitellut. Hypyt sujuivat Hilmalta oikein hyvin, ilman mitään steppailuja. Tuloksena puhdas rata ja sijoitus 5. Etenemä radalla oli 4,2 m/s. Alla linkki Kaisan kuvaamaan videoon hyppyradalta:

https://drive.google.com/file/d/0B5llY5fYqjK1Q1VXZWRKbUFqUmpKNktWTGZlU3dQR1lQN3NN/edit?usp=sharing

Agilityradalla tavoitteena oli saada onnistuneet kontaktit ja jos siinä sivussa olisi 0-tulos irronnut, niin olisin ollut oikein tyytyväinen. Kontaktit sujuivat niin kuin piti, tuloksena oli kuitenkin 10,11. Virheet tulivat pituudelta ja keppien aloituksesta. Pituudelle oli lyhyt lähestyminen ja Hilman loikka taisi jäädä vähän lyhyeksi ja toiseksi viimeinen palikka kaatui. Toinen virhe tuli keppien aloituksessa, jossa häiritsin pujottelun oikein aloittanutta Hilmaa ja se keskeytti pujottelun ja jouduttiin ottamaan aloitus uusiksi. Keppejä korjatessa meni aikaa sen verran, että ihanneaika ylittyi 0,11 sekunnilla. Sijoitus 11 ja etenemä 3,18 m/s. Alla linkki Kaisan kuvaamaan videoon:

https://drive.google.com/file/d/0B5llY5fYqjK1TFUxMllsVlUwNDFJTUV0S25XM1MzMWpoZ1pF/edit?usp=sharing

T: Silja

 

Näyttelytreenit 16.3.2014

Sunnuntaina 16.3.2014 kokoonnuttiin porukalla Lappeenrannan Agilityurheilijat Ry:n hallille ja pidettiin yhteiset näyttelytreenit. Paikalle saapuivat S-pentueen pentuja ja Laamaset Sohvi-mamman ja Helmin kanssa. Koska Sohvi ja Helmi osaavat jo näyttelyesiintymisen salat oikein mallikelpoisesti, eivät he osallistuneet kuin yhteiselle metsäkävelylle läheisessä Mattilan metsässä. Yhteislenkillä pääsivät koirat juoksemaan vapaana ja näin suurimmat energiat jätettiin metsän siimekseen. Kaksijalkaisetkin ehtivät vaihtamaan mukavasti kuulumisia metsämarsin aikana. Mukana treeneissä ja lenkillä olivat myös Maija ja Sirpa ja Maijan cockeripoika. Lenkillä kaikki kulkivat oikein sopuisasti, eikä ärinöitä kuulunut. Olosuhteet olivat inhottavan liukkaat ja pystyssä pysyminen oli haastavaa ainakin ihmisillä. Pieniä yhteentörmäyksiä hippaleikkien yhteydessä tuli, mutta niistä selvittiin onneksi vain säikähdyksellä.

Tässä yhteiskuva kaikista lenkin jälkeen:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvausten jälkeen päästiin päivän pääagendan eli näyttelyharjoitusten kimppuun. Ensimmäisenä käytiin läpi näyttelyasennossa seisomista ja sen harjoittelua. Hilma toimi vähän mallikoirana, jotta vähemmän kokeneet saivat käsityksen, miltä seisomisen olisi tarkoitus näyttää.

Seisomaharjoituksia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Välissä piti aina muistaa pitää taukoja, koska pennut eivät pitkään jaksa keskittyä kerrallaan.

Seisomisen jälkeen harjoiteltiin juoksemista. Tämä osio sujui kaikilta oikein hienosti 🙂

Lopuksi vielä harjoiteltiin hampaiden katsomista ja muutenkin käsittelyä ja tutkimista.

 

Iso kiitos kaikille osallistuneille, oli mukava, kun tulitte. Erityiskiitos Sirpalle, kun jaksoit Kouvolasta ajella harjoituksiin. Nyt jatketaan harjoituksia ja lähdetään porukalla näyttelyyn keväällä 🙂

 

 

Kevät keikkuen tulevi

16.3.2014

Helmikuu oli ennätysmäisen lauha ja vähäluminen. Aurinko ei näyttäytynyt monenakaan päivänä ja polut ja pikkutiet olivat ikävän jäisiä monta viikkoa. Järven jäiltäkin lumet sulivat nopeasti. Emme ehtineet käydä jäällä hiihtämässä kuin pari kertaa. Sen jälkeen ei tehnyt mieli mennä kävelemäänkään  jäälle liukkauden vuoksi. Itse olisi toki voinut mennä potkurilla tai luistimilla, mutta pelkäsin, että koirat liukastuvat ja loukkaavat itsensä tai vähintään saavat lihaksensa jumiin jäkittämällä liukkaalla alustalla. Sen sijann metsissä on ollut helppo kulkea tänä talvena, kun hankea ei ole ollut missään vaiheessa haitaksi asti. Juuri kun ensimmäiset krookukset alkoivat pilkistää maan päälle ja linnut virittelivät kevätlaulujaan, tuli eilen koko päivän kestänyt lumisade. Lunta tuli elisen aikana 5-7cm ja lämpötila laski lievästi pakkasen puolelle. Nyt aurinko pilkistää pilvien takaa ja puhdas lumi hohtaa puissa ja maassa.

Tuntuu oikeastaan mukavalta saada talvi vielä vähäksi aikaa takaisin tänne eteläänkin ennen kevään oikeaa tuloa. Eihän tämä niin kovin poikkeavaa ole maaliskuun puolivälissä. Luminen maisema virittää loman odotukseen. Vajaan viikon päästä suuntaamme taas Levin maisemiin viikoksi. Sama mökki, sama viikko, lähes sama  porukka. Ettan tilalla vaan on Prinka. Mietin pitkään pystynkö kohtaamaan vuoden takaiset muistot samassa paikassa. Mutta sitten päätin, että paha karma on voitettava ja selätettävä pahat muistot.

Mukaan lomalle siis lähtee Kelmi ja Prinka ( ja tietysti Harri). Silja ja Panu tulevat Koiramäentaloon huolehtimaan loppulaumasta. Tällä viikolla pihalla pyörii 5 koiraa, kun Kelmin, Lempin ja Prinkan lisäksi Fanni mäyris asustaa täällä toukokuun alkuun asti ja Kuillokin tuli pariksi viikoksi mummolaan lomalle. Salla ja Roope lentävät tänään kahdeksi viikoksi Malesian lämpöön rentoutumaan.

 

Prinkalla ja Kuillolla on tosi hauskaa yhdessä. Sisällä ja ulkona riittää painia ja hippaa. Välillä sentään otetaan nokoset leikin välissä.

Alla on muutama kuva Päihänniemestä, jossa kävimme retkellä viikko sitten. Harri istui pilkillä ja minä kävelin koirien kanssa niemen ympäri. Ohjelmaan kuului tietysti myös evästely nuotiolla. Saalista tuli vain yksi pieni ahven, jonka kanssa Prinka teki lähempää tuttavuutta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

S-pennut 5 kk

15.3.2014

Sohvin S-pennut ovat jo yli 5 kk ikäisiä. Kaikilla on elämä sujunut mukavasti uusissa kodeissa. Parilla pennulla on ollut virtsatieinfektio, mikä ei ole kovin ihmeellistä, kun koko helmikuu oli kovin märkää ja sateista. Pentujen lähes paljas vatsa ei kunnolla suojaa märältä ja kylmältä. Kaikki pennut ovat olleet reippaita ja rohkeita. Peppi, Madde ja Ace  kävivät koirakoulu Nuuskun pentukurssin ja saivat Sarilta paljon kehuja hyvästä kontaktista omistajan kanssa sekä hyvästä keskittymiskyvystä.

Huomenna kokoonnumme Siljan johdolla LAU:n hallille näyttelykoulutuksen merkeissä. Ensin käymme lenkillä, että suurimmat höyryt saadaan purettua sisarusten välillä ja sen jälkeen harjotellaan näyttelykäyttäytymistä. Jatkossakin on tavoite tavata porukalla silloin tällöin ja treenata kaikenlaista spanielille tarpeellista tai käydä vaikka metsälenkillä.

Näistä tapaamisista myöhemmin lisää.

Tähän on pakko laittaa Mirvan lähettämä kuva Blondista, jossa se makaa kissan kiipelytelineellä. Siitä on hyvä tarkkailla pihan tapahtumia.

 

Jyväskylän KV-näyttely ja rallytokokisa

22.-23.2.2014 vietimme Harrin kanssa koiramaisen viikonlopun Jyväskylässä. Jyväskylän paviljongissa pidettävän kaksipäiväisen koiranäyttelyn yhteydessä järjestettiin myös rally-tokokisa. Lauantaina oli vuorossa alokas- avo- ja voittajaluokat ja sunnuntaina alokas- avo- ja mestarilukka. Kelmi kilpaili lauantaina viimeistä kertaa voittajaluokassa, koska kävi niin hauskasti, että se ansaitsi kolmannen hyväksytyn tuloksen 78/100 pisteellä ja tuli luokassaan kolmanneksi. Saimme siis kolmannen rally-toko koulutustunnuksen RTK3. Kelmi sai voittajaluokassa tuomarin suosikkipalkinnon, koska sillä oli päivän paras peruutus. Alla voittajaluokan ratapiirros.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun rally-toko toukokuun alussa virallistetaan, on Kelmi siis valmiiksi mestariluokassa. Yksi etappi on taas saavutettu mainion Kelpo-koiran kanssa. Kilpajuoksu Kelmin ikävuosien kanssa kannustaa harjoittelemaan mestariluokan liikkeitä. Niissä onkin taas haasteita kummallekin. Entistä enemmän pitää koiran oppia tekemään liikkeet oikealla puolella seuraten. Myös aivan uusia liikkeitä pitää opetella, kuten merkille lähettäminen ja ohjaajasta pois päin peruuttaminen ohjaajan seistessä paikallaan. Vartalolla ei enää  saa ohjata ja käsimerkkienkin pitää olla paljon hillitympiä, lähinnä ranneliikkeitä. RTK 4 tuntuu mahdolliselta vuoden tähtäimellä, mutta rally-tokovalion arvo tuntuu aika epätoivoiselta saavuttaa. RTK4 koulutustunnuksen saavuttaa, kun mestariluokassa saa kolme hyväksyttyä tulosta eli vähintään 70/100 pistettä. Rally-tokovalion arvoon vaaditaan mestariluokassa kolme kertaa vähintään 95/100 pisteen tulos! Eipä silti, saavutamme sitten mitään tai olemme saavuttamatta, on tämä rally-tokomatka vaivansa väärti. Laji sopii Kelmille hyvin. Vanha kehäkettu saa käyttää päätään, tehdä töitä, liikkuvuus ja lihaskoordinaatio kehittyy ilman, että vanhenevan koiran tarvii kiitää tuhatta ja sataa ja rasittaa kroppaansa rajuilla liikkeillä. Ja on tämä vanhenevalle ohjaajallekin dementian ehkäisyä, kun pitää keskittyä ohjaukseen ja nopeassa tahdissa tuleviin liikkeisiin ja joutuu keksimään uusia vihjesanoja ja merkkejä koiralle.

Sunnuntaina kävimme harjoituksen vuoksi kokeilemassa mestariluokan rataa kylmiltään. Saimme kasaan 34 pistettä, joten opettelemista tosiaan riittää. Positiivista oli tuomarin maininta: entiset liikkeet hyvin hallinnassa! Alla mestariluokan ratapiirros.

Näyttelyn jälkeen kävimme syömässä ja veimme koirat lepäämään hotelliin. Sillä aikaa kävimme Palokassa tapaamassa Sailaa ja Vesaa ja Huiskuliinan cottoneja. Muutaman viikon ikäinen Helmi-pentu oli kuin pieni pehmokoiralelu. Oli tosi mukava saada pitkästä aikaa jutella Sailan kanssa.

Sunnuntaina näyttelyssä oli aikamoinen kiirus, kun kooikerikehä ja welshikehä arvosteltiin samaan aikaan ja juuri ennen kooikerikehää oli mestariluokan rally-tokorata. Sain juoksennella edestakaisin kahden hallin väliä, että ehdin käyttää Kelmin rt-radalla, kuvata Siljalle welshiuroksia ja esittää vielä Kelmi ja Prinka kooikerikehässä. Olin värvännyt varmuuden vuoksi Mariannen esittämään Prinkaa siltä varalta etten ehdi rt-kehästä Prinkaa itse esittämään. Mutta ehdin kuin ehdinkin juuri ja juuri. Marianne seisoi jo Prinkan kanssa kehässä odottamassa arvostelun alkua, kun tulin paikalle.

Prinkan näyttely meni oikein mukavasti. Prinkasta tuli rotunsa paras pentu ja Antjen poika Frisian Gem Chris Cenhelm oli VSP pentu. Prinkan arvostelu suomennettuna: 8 kk ikäinen hyvän kokoinen , vähän pitkärunkoinen. Kaunis feminiininen pää ja kaunis ilme. Hyvät korvat, silmät ja hampaisto. Erinomaiset kulmaukset. Pitkä häntä, jota kantaa oikein. Ikä huomioiden liikkeet vielä vähän löysät. Turkki vielä vähän pehmeä, kaunis väritys. Mukava temperamentti. Rodunomainen lähestyttäessä.

Tämä olikin Prinkan viimeinen pentunäyttely. Seuraava esiintyminen on pääsiäisenä Lappeenrannan näyttelyssä junioriluokassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kelmillä meni myös mukavasti veteraaniluokassa. Se sai laatuarvostelussa ERI ja SA ja oli paras veteraaniuros. ROP-veteraanikisassa Kelmi hävisi yllättäen parhaalle narttuveteraanille Lucky Nana´s Belladonnalle, vaikka tuomari De Wit-Bazelmans Godelieve ei sille antanutkaan SA:ta? Jäimme Mariannen kanssa molemmat sitä ihmettelemään, mutta sydämellisesti kuitenkin onnea Mariannelle ja Oonalle.

Kelmin arvostelu suomennettuna: 10,5 vuotias, erinomainen tyyppi, koko ja mittasuhteet. ihastuttava pää, hyvän leveä kallo, kaunis korvien kiinnitys, kauniit korvakorut,pyöreät ja vähän ulkonevat silmät. erinomaisesti kulmautunut, hyvä purenta. Vahva ja hyvin rakentunut lantio. Erinomaiset liikkeet ja tyypillinen hännänkanto. Hyvä karvapeite, toivoisin enemmän läiskiä. Mukava temperamentti. Rodunomainen lähestyttäessä

 

 

 

Kertun ensimmäinen tokokisa

Kerttu ja Kaisa aloittivat tokouran vakuuttavasti 1.2. 2014. Ensimmäisessä kisassa  saaliina alokasluokan ykköstulos pisteillä 168/200 ja neljäs sija! Lähes täydellisiä suorituksia: seuraaminen ilman hihnaa 9/10, luoksetulo 10/10, liikkeestä maahanmeno 9/10, liikkeestä seisominen 9,5/10. Videopätkistä näkee, että Kerttu tekee tarkkaa työtä, mutta liikkuminen on silti reipasta ja iloista. Häntä heiluu koko ajan ja kontakti Kaisaan on esimerkillinen. Myös Kaisan ohjaaminen on hallittua ja selkeää.

Hyviä tuloksia on varmasti odotettavissa jatkossakin. Kaisa on suunnitellut keväälle lisää kisoja.

Kerttu ehti käydä myös Valkealan näyttelyssä 1.3.2014, josta tuloksena oli tällä kertaa EH. Vaikka serti ei täältä napsahtanutkaan, oli Kaisa erittäin tyytyväinen Kertun reipaaseen esiintmiseen.

 

Pääsiäisenä on taas odotettavissa Milfeddyg walesien näyttelyryntäys Lappeenrannan näyttelyyn, joka tänä vuonna pidetään Imatralla. R-pennuista on tulossa ainakin Hilma, Helmi, Kerttu, Vili ja toivottavasti Dobi. Myös Sohvi -mamma on ilmoitettu näyttelyyn. S-pentuset eivät vielä pääse näyttelyyn, kun KV-näyttelyssä ei ole luokkaa pikkupennuille.

Kelmi ja Prinka lähtevät tietysti myös näytelmiin.