Prinkan astutusmatka Ruotsiin

Prinka aloitti juoksun päivälleen 7 kk edellisestä juoksusta niin kuin pitikin 20.2. Kelmi toimi tarkkana kiimakontrollina ja oikea ajankohta varmistettiin progesteronimäärityksellä.

 

Astutusmatkalle Ruotsiin lähdettiin tiistaina 1.3. iltalautalla Siljan toimiessa kuskina ja henkisenä tukena ( tulkkina).

 

Ennen laivaan menoa kävelytin Prinkaa hyvän aikaa ja se sai tehtyä tarpeensa, mikä oli hyvä, sillä oli vahva epäilys, ettei se osaisi laivan hiekkalaatikkoon tai kannelle mitään tehdä. Epäilys osoittautui oikeaksi ja Prinka pidätteli molemmat hätänsä, kunnes seuraavana aamuna kymmenen jälkeen pääsimme Tukholman satamaan. Menomatka meni leppoisasti ja Prinka rentoutui laivan hytissä lepäillen.

Aamulla ajoimme heti Pia Cederbergin luo, jonne Lena Adefjäll toi sulhasen Prinkaa tapaamaan. Yasper ja Prinka tutustuivat pihamaalla leikkien ja pitivät kovasti toisistaan.

 

Kosiohommia jatkettiin sitten Pian autotallissa. Prinkan kiima näytti olevan kypsässä vaiheessa, mutta Yasper jatkoi enemmän esileikkien parissa. Pidimme välillä parin tunnin tauon ja jatkoimme sitten uudelleen. Levättyään ja mietittyään asiaa Yaper oli jo paljon innokkaampi ja yritti jo hypätäkin. Hypyt jäivät kuitenkin kokeiluksi. Lenan lähdettyä töihin lähdimme me välillä hotelliin lepäämään ja jatkoimme taas illalla astutusyritystä. Yasper oli taas vähän taitavampi ja Prinka seisoi hyvin paikallaan. Se rohkaisi välillä Yasperia etutassulla tönimällä ja hyppäämällä itse Yaperin selkään. Siitä sulho kyllä innostuikin yrittämään, mutta valmista ei saatu edelleenkään. Molemmat alkoivat väsyä ja päätimme lähteä hotelliin lepäämään ja sovimme tapaamisesta seuraavana aamuna. Epäilys alkoi hiipiä mieleen, että onnistuuko astutus lainkaan. Tosin progesteronin perusteella seuraava päiväkään ei olisi vielä huono.

 

 

Aamulla Yasper ja Prinka  tapasivat iloisesti tervehtien ja sama touhu jatkui taas astetta innokkaampana. Lena lähti töihin ja jätti Yasperin Pian ja meidän kanssa jatkamaan urakkaansa. Nyt hyppy-yritykset olivat jo vähän sinne päin, mutta poika luovutti aina kesken kaiken. Kävimme eläinlääkärillä määrittämässä progesteroninkin vielä kertaalleen ja sen mukaan tämä päivä ( torstai 3.3.) olisi täydellinen astutuspäivä. Kun Yasperin taidot eivät enää sen kummemmin karttuneet eikä astutus onnistunut, päätin ottaa Yvonneen yhteyttä, josko voisimme tulla Hyalmaria – Yasperin veljeä tapaamaan. Harmi sinänsä, koska olisin halunnut Kelmin pojalle Yasperillekin pentuja, joita sillä ei vielä ennestään ole. Poika on jo kuitenkin 6- vuotias, eikä ole päässyt kertaakaan harjoittelemaan aiemmin astumista. Sillä on hyvin vahva suhde emäntäänsä Lenaan, mikä voi olla syynä siihen, ettei se osannut viedä astusta loppuun vaikka halua kuinka olisi ollut.

Yvonne ja Hyalmar olivat onneksi kotona ja Yvonne toivotti meidät tervetulleeksi. Mattssons-kennelissä oli myös 5 vk ikäiset pennut. Hyalmar ja Prinka tapasivat toisensa takapihalla ja Hyalmar nappasi heti tukevan otteen Prinka  vyötäisiltä. Prinka ei oikein pysynyt tässä muutoksessa mukana, vaan lähti leikkisään juoksuun ympäri pihaa ja hyppäsi välillä turvaan puutarhapöydälle. Voisi kuvitella että se oli ihmeissään kun ensin se oli niin rakastunut Yasperiin ja nyt yhtäkkiä pitäisikin lennosta vaihtaa urosta. Se halusi ensin tutustua ja leikkiä Hyalmarin kanssa. Reilun puolen tunnin juupas eipäs- leikin jälkeen astutus lopulta onnistui Mattssonssien olohuoneessa pentulauman katsoessa pentuaidan takana. Minulta pääsi helpotuksen itku ja nauru yhtä aikaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hyvin nukutun yön jälkeen ajoimme taas Freija- lautalla Ekeröhön Hyalmaria tapaamaan.

 

Prinka oli kuitenkin  sitä mieltä, että yksi kerta riitti kiitos ja Hylmariltakin oli paras terä ohi, joten jätimme uusinta astutuksen siihen. Hyalmarilla on kaksi hyvän kokoista pentuetta aiemmin ja silloinkin narttu oli astutettu vain kerran, joten luotimme, että yksi kerta riittä, kun ajankohta oli paras mahdollinen ja uros hedelmällinen. Harmi sinänsä, koska olisin suonut myös Yasperille jälkeläisiä. Toivottavasti sillä vielä onnistaa.

Lopulta ajateltuna Hyalmar oli hyvä valinta, johon kohtalo meidä johdatti. Se on erittäin sosiaalinen ja avoin. Rakenteeltaan se sopi ehkä paremmin pitkälekäiselle Prinkalle kuin veljensä. Ja kun se on oikein komea ja näyttelyissä menestynyt ja terve niin ei ole mitään valittamista tästä ratkaisusta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Palasimme Tukoholmaan Drottinghålmin kautta, jossa kävimme kävelemässä kuninkaallisessa puistossa ja lounaalla viehättävässä pikku kahvilassa. Samana päivänä kuulimme, että uusi Ruotsin prinssi on syntynyt ja sai nimekseen Oscar. Siinäkö olisi nimi urospennulle?

 

 

 

 

 

 

 

 

Vietimme vielä aikaa vanhassa kaupungissa kävellen ja kahvilassa istuen. Sää oli kovin sateinen, joten Prinka odotteli autossa lepäillen paksu loimi päällään. Iltapäivällä pääsimme vihdoin Viking Mariella- laivaan ja kotimatkalle.

 

 

 

 

 

 

 

 

Illallisella kohtimme kuohuvat lasit tulevan pentueen, Prinkan ja Hyalmarin onneksi. Prinka otti tapansa mukaan matkustamisen rennosti. Kotimatkalla se jopa osasi tehdä pissat hiekkalaatikkoon sekä illalla että aamulla ja kakatkin onnistuivat kannelle. Oppivainen tytteli.

Nyt on kulunut kaksi viikkoa astutuksesta. Prinka on vähän tavallista rauhallisempi, sen vyötärön seutu tuntuu tavallista täyteläisemmältä, nisät ovat vähän reagoineet, painoa on tullut 500g lisää ja vyötäron ympärys kasvanut pari senttiä. Vaikuttaa siis lupaavalta, mutta tiineys selviää  reilun viikon kuluttua kun teen ultraäänitutkimuksen.

Pentukyselyitä on tullut mukavasti, mutta vielä odotan, että löytyisi sopiva sijoituskoti läheltä Lappeenrantaa.