KELMI 9V 29.8.12

Rakas pikku- ukko Kelmi täyttää huomenna 29.8.2012  9 vuotta! Vuodet ovat hurahtaneet pikakelauksella ja monenlaista hauskaa ja jännittävää on yhdessä koettu matkan varrella.

Ikä ei vielä veteraania paina. Agility ja muu hauska jatkuu täydellä innolla, tosin kisapäivät ovat entistä harvemmassa. Mennään Kelmin ehdoilla niin, että muullekin mukavalle jää tilaa.

Kuten kuvista näkee, puutarhassa myllääminen on kivaa sillä aikaa, kun emäntä kerää herukoita pensaista.

Syntymäpäivänä Kelmi ei tarjoa herkkuja kavereille, vaan lähtee Ettan ja koiraystävänsä Unnan kanssa matkalle pohjoiseen. Emännät on tietysti pakko ottaa mukaan autokuskiksi. Lähdemme Pohjois-Norjaan Tromssaan näyttely- ja agimatkalle. Matkan varrella teemme pieniä patikkaretkiä sekä Suomen että Norjan lapissa. Niistä retkistä lisää viikon päästä.

Kelmi lähettää onnittelut myös pentuesisaruksilleen Ellalle, Dinolle, Remulle ja Vipille. Pitäkää hännät heilumassa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

TAIPPARI 25.8.12

Viime lauantaina oli sitten näytön paikka ja suuntasimme Siljan kanssa aikaisin aamulla Ylämaalle taippariin Etta ja Hilma takakontissa. Ilmassa oli vähän jännitystä ja ehkä vähän pientä kireyttäkin, vaikka kumpikin väitti luottavansa oman koiransa osaamiseen. Hilman veli Vilikin tuli paikalle Joensuusta asti. Mikolla ja Tanjalla oli ollut aikainen herätys ja matkaan oli lähdetty jo kolmelta aamuyöstä.

 

Metsästysmajalle kokoontui 16 koiraa ohjaajineen Kaakkois-Suomen Spanielikerhon järjestämään spanielien taipumuskokeeseen. Ylituomarina toimi Veli Nurminen ja toinen tuomari oli Heli Rummukainen. Aamukahvin jälkeen arvottiin kilpailunumerot ja jaettiin porukka kahtia eli 8 koiraa kummallekin tuomarille.

Koe alkoi sosiaalisen käyttäytymisen arvioinnilla. Koirat asettuivat ohjaajan kanssa puolikaareen ja jokainen koira vietiin  vuorollaan tervehtimään tuomaria ja käveltiin sitten muiden koirien ohi omalle paikalleen takaisin.

Seuraavaksi ajoimme parin kilometrin päähän jäljestysosuudelle. Maastovastava Kari Falkenberg veti jokaiselle koiralle vuorollaan laahausjäljen ammutulla kanilla. Jälki oli noin 100m pitkä ja siinä oli yksi 90 asteen kulma. Kaadolla oli kani. Koirat haistelivat jäljen tuoreeltaan ja 6 m jälkinarun päässä kulki ohjaaja luottaen koiran nenään.Aikaa on käytettävissä enintään 10 min/ koira.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kahvitauon jälkeen ajoimme taas muutaman kilometrin päähän hakumaastoihin. Hakuosuudella on koiralle varattu maksimissaan 20 min aikaa näyttää riistanhakutaitonsa. Koira kulkee vapaana ja sen on tarkoitus kulkea ohjaajan edellä risteillen noin 15-25 m päässä ohjaajasta ja etsiä riistaa. Ja jos riistaa löytyy, on koiran tehtävä nostaa linnut ylös. Kun haku on riittävän hyvää tuomari ( tai ampuja ) ampuu  ja tuomari arvioi laukauksen vaikutuksen koiran työskentelyyn. Lopuksi tuomari pyytää ohjaajaa kutsumaan koiran luo ja kytkemään koiran. Tällä osuudella siis arvioidaan paitsi koiran hakutyöskentelyä, myös laukauksen sietoa ja tottelevaisuutta sekä ohjaajan ja koiran yhteistyötä.

Hakuosuuden jälkeen maistui herkullinen nakkikeitto. Viimeistä eli vesityöosuutta odotellessa keskustelu kävi vilkaana itse kunkin kokemuksista kokeen aikana ja arvailua siitä, oliko mikäkin osuus hyväksytty vai ei. Tuomari ei nimittäin kokeen kuluessa kerro ohjaajalle, onko kukin osa-alue hyväksytty. Sen kuulemme vasta tuomarin loppupuhuttelussa, jossa tulokset julkaistaan.

Vesityössä koiralla on aikaa 5 min mennä käskystä veteen, uida innokkaasti ja noutaa veteen heitetty riistapukki ja luovuttaa se ohjaajalle niin, ettei ohjaajan tarvitse kastella jalkojaan.

 

Taipumuskokeen tarkoituksena on testata spanielirotuisten koirien metsästystaipumuksia. Useilla spanieliroduilla, kuten walesinspringereillä taipumuskokeen hyväksytty suoritus on yhtenä vaatimuksena Suomen  muotovalion arvon saavuttamiseen. Näyttelyssä taipparin hyväksytysti suorittanut tai spanielin metsästyskokeessa palkittu koira voi osallistua käyttöluokkaan. Kooikerhondjelta ei vaadita taipparin hyväksyttyä suorittamista muotovalion arvoon, mutta niillä on oikeus osallistua kokeeseen.

Vaikka koira ”normaaleissa” oloissa hakisi, jäljestäisi ja noutaisi kuinka varmasti, saattaa outo koetilanne aiheuttaa yllätyksiä. Esim Vili on enimmäkseen liikkunut maastossa perheen tollerin seurassa, eikä nyt kokeessa irronnut riittävän laajaan hakuun toisen koiran tuen puuttuessa. Samoin kanin  laahausjälki oli Vilille uusi kokemus, eikä se oikein tiennyt, mitä siltä odotettiin. Uimaan Vili meni mielellään, mutta jätti riistapukin veteen muutaman kunniakierroksen jälkeen. Pientä harjoittelua ja ensi kesänä Vili varmasti läpäisee taipparin.

Tuomiota odotellessa koirilla oli vielä virtaa leikkiä keskenään. Hilman ja Vilin paini oli raisua ja riemukasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hilmalla ja Ettalla koe meni hyvin ja saimme iloita reippaista metsäkoiristamme. Siljan riemu oli pursuavaa. Erityisesti Ettan kohdalla arvostan suorituksen kovin korkealle, sillä kovin moni kooikeri ei ole vielä taipparia läpäissyt.

Tässä Ettan koearvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Avoimesti ja reippasti tutustuen toisiin koiriin ja ihmisiin. hyväksytty.

Haku ja laukaus: Sopivan laajaa ilmavainuista hakua ohjaajan molemmin puolin. Laukauksesta säpsähtää ja haku muuttuu ohjaajaan tukeutuvaksi. Lopussa irtoaa hyvään hakuun. Hyväksytty

jäljestys: reipasvauhtista, varmaa maavainuista jäljestystä. Kulma ulkokautta kaarroksella ja kaatoa jää nuuhkimaan. Hyväksytty

vesityö: ui innokkaasti. Tuo pukin rantaan, josta ohjaaja ottaa sen.Hyväksytty

tottelevaisuus: Etta on tettelevainen koira. Hyväksytty

yhteistyö ja yleisvaikutelma: Luottavasita yhteistyötä ja Etta on varma jäljestäjä.

kokonaisarvostelu: hyväksytty

 

 Hilman arvostelu

Sosiaalinen käyttäytyminen: Tunnustelevasti tutustuen ihmisiin ja uteliaasti tutustuen toisiin koiriin.Hyväksytty

Haku ja laukaus: sopivan laajaa ilmavainuista pistomaista hakua. Innostuu hajuista. Laukauksesta ihmettelee ja tulee ohjaajan luokse. Jatkaa vähän ajan päästä riittävää hakua. Kutsusta kytketty. Hyväksytty

Jäljestys: Hilma nuuhkii lähtömakauksen tarkkaan, josta aloitetaan jälkitarkka maavainuinen jäljestys. Välillä Hilma käyttää ilmavainua nuuhkien nenä korkealla ilmaa. Kulmasta jatkaa eteen ja joudutaan palauttamaan. Loppuosuus jälkitarkasti. Kaatoa jää nuuhkimaan. Hyväksytty.

Vesityö: Leppoisasti uiden tuo riistapukin rantaveteen, josta ohjaaja ottaa sen. Hyväksytty.

Tottelevaisuus: toimivaa työskentelyä. Hyväksytty.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Leppoisan mukavaa yhteistyötä.

Kokonaisarvostelu: hyväksytty

 

METSÄSTYSTÄ JA SYNTTÄREITÄ 22.8.12

Sorsastus on alkanut ja muutama Milfeddyg- koirakin on päässyt taas mielipuuhaan.

Kannonkoskelta sain terveisiä, että Hugo ( Milfddyg Godidog) on saanut isäntänsä Toni Leppäsen kanssa kanadanhanhen  ja Hugon veli Oivakin  ( Milfeddyg Gogoneddus) on edelleen täydessä metsästyskunnossa kertoo Oivan isäntä Usko Leppänen. Pojat täyttivät 22.8. 11 vuotta, mutta ovat vielä kovia metsäkoiria.

Myös Tipe  ( Milfeddyg Ofer) on käynyt sorsastamassa flättikavereiden kanssa ja saalista on tullut runsaasti. Ohessa kuva pojista saaliin kanssa. Kuvan on ottanut Oskari Tattari.

 

Nuorempi polvikin on jo päässyt näyttämään taitojaan. Kerttu on käynyt pari kertaa sorsalla ja on osoittanut  hyvin metsästyskoiran kykynsä. Ensimmäisellä kerralla se nouti veteen pudonneen sorsan ja löysi  toisen sorsan kaislikosta. Eilen Kerttu kävi myös sorsalla ja merkkasi hyvin maalle pudonneen sorsan.

Sohvi ja Helmi pääsevät luultavimmin myös metsälle, kunhan Jouko ehtii. Ja Hilmallakin on toiveita päästä kokeilemaan sorsastusta.

Ja löytyy noita metsästäjiä kooikereistakin. Anne Kokkonen Nurmeksesta kertoili Remun ( Milfeddyg Inhalig Elaika) kuulumisia. Remu on jo käynyt isännän kanssa sorsametsällä ja innokas se on edelleen lintujen perään. Remu viihtyy metsällä ja vesillä. Metsäkanalintuja odottelevat sillä siinä on Remun bravuurilaji.

 

 

 

TAIPPARIHARJOITTELUA 8.12

Hilma kävi 18.8. kokeilemassa taipparia Mikkelissä. Jälki, sosiaalisuus, tottelevaisuus ja vesityö menivät loistavasti. Tavallisesti niin laajaa hakua tekevä Hilma tekikin yllärin ja hämmentyi oudosta taipparitilanteesta niin, ettei haku ollutkaan riittävää.

Hilman toinen tilaisuus on onneksi jo ensi viikonloppuna Ylämaalla.  Samaan taippariin tulevat myös Etta ja Hilman veli Vili. On tosi hauskaa viettää koepäivä tutulla porukalla ja jännätä toistemme puolesta. Olisipa se juhlaa, jos kaikki 3 saisi taipparin läpi. Ettalle se ei onneksi ole ”pakollista” , kun kooikerilta sitä ei vaadita muotovalion arvoon.

laahausjälkeä

Viikon varrella on vähän harjoiteltu taipparijuttuja. Sunnuntaina käytiin porukalla haistelemassa kanin laahausjälkeä. Helmikin oli mukana ja selvitti jäljen ilman ongelmia. Se eteni osin ilma- ja osin maavainulla. Kulman se meinasi oikaista tuulen mukaan suoraan kaadolle, mutta malttoi sitten haistella kulmankin. Kaato kiinnosti, haisteli , nuoli.

Hilma teki tarkkaa maavainuista työtä, eteni rauhallisesti, mutta sujuvasti ja oli yhtä kiinnostunut kaadosta kuin Helmikin.

Ettan jäljestys oli vauhdikasta ja tarkkaa. Kulmalla se teki pienen tarkistuslenkin ja jatkoi sitten toiselle osuudelle kaadolle saakka, joka kiinnosti myös.

hakua

Tiistaina Hilma kävi Haapajärvellä harjoittelemassa hakua vieraan ihmisen ollessa mukana ikään kuin tuomarina. Pienen orientoitumisen jälkeen Hilma näytti riittävän laajaa hakua ja jatkoi samaa ampumisenkin jälkeen. Silja oli Hilmaan oikein tyytyväinen.

Keskiviikkona kävimme Falkenbergin Karin ”tuomaroidessa” sekä Ettan että Hilman kanssa harjoittelemassa hakua Joutsenossa. Hilmalla kesti taas muutama minuutti  lämmetä ja saada juonesta kiinni, ennen kuin se aloitti laajan ja innokkaan haun. Tällä kertaa ei ollut haulikkoa mukana. Hilman haku oli esimerkillistä ja se tuli käskystä iloisesti loikkien suoraan Siljan luo. Hyvä Hilma. Tuollaista jos näytät lauantaina, ei ole mitään hätää läpipääsystä.

Etta vuorostaan lähti heti irti päästyään tutkimaan etumaastoa ja pian oli käynnissä hakukuvio molemmin puolin ohjaajan edellä. Välillä se pysähtyi hetkeksi katsomaan, että onko tämä ok. Loppua kohti työskentely vaan tuli varmemmaksi. Tällä perusteella Ettallakaan ei ole mitään ongelmaa. Kumpkaan ei arastellut ”vierasta miestä” taka-alalla vaan suoriutuivat tehtävästä rennosti.

T’änään kävin vielä agitreenien jälkeen testaamassa riistapukin noutoa. Innolla Etta syöksyi veteen, nouti pukin ja toi sen käteen. Nappisuoritus ja namit ja kehut palkaksi.

Mielenkiintoinen havainto koiran tarkasta hajuaistista: tiistaina kävin mustikassa samassa maastossa, missä heinäkuussa loukkasin jalkani Ettan kanssa jäljestäessä. Tulimme sille alueelle, joka oli lähellä jäljen toista kulmaa. Muistin koivun taimitupsun, jota ennen jälki kääntyi vasempaan viimeiselle osuudelle. Etta löysi kulmamakauksen, haisteli sitä pitkään ja jatkoi jälkeä pientä siksakkia tehden aina siihen asti, missä olin kaatunut. Siinä se pyöri pitkään jäljen molemmin puolin ja jatkoi sitten jälkeä eteenpäin läpi tiheän taimikon! Tuosta kohdasta olisi ollut kaadolle matkaa vielä pari sataa metriä. En lähtenyt enää Ettaa seuraamaan ja se palasi vähitellen takaisin. Uskomatonta, että se pystyi noin tarkasti haistelemaan kuukauden vanhaa jälkeä.

kotipihan kasveja

Kesä on ollut melko sateinen, mutta aurinkokin pilkistelee usein. Sateen jälkeen auringonpaiste on vielä kauniimpi kuin jos se paistaisi jatkuvasti paahteisessa lämmössä. Kukatkin ovat kauniita sadepisaroiden koristamina.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

NÄYTTELYUUTISIA 8.12

 

walesinspringerit

Taas ovat R-pentueen  nuoret käyneet koittamassa onneaan näyttelykehissä.

Vili ( Milfeddyg Rhagorol) oli 28.7. Mikkelissä ja sai laatuarvostelussa ERI. Tässä Vilin arvostelu: Erittäin hyvän tyyppinen vielä hieman ilmava nuori uros. Hyvä Kallo. Vielä hieman kevyt kuono. Kaunis ilme. Riittävä kaula. Hyvät lavat. Kyynärpäissä vielä vähän löysyyttä. Ikäisekseen riittvä rinnan syvyys. Hieman korkea kinner. Oikea karvanlaatu. Hyvä askelpituus. Kunhan aikaa vähän kuluu, nappaa Vili varmasti valionarvoon vaadittavat pari sertiä lisää.

Hilma ja Albert puolestaan esiintyivät Raision näyttelyssä 11.8. Hilma sai laatuarvostelun ERI ja voitti luokkansa. Tuomari kehui Hilman rakennetta ja liikkeitä  ja ennusti sille hyvää tulevaisuutta, mutta tarvitsee vielä aikaa.

Albert sai hyvän arvioinnin rakenteesta mutta hylätyn, koska se on kastroitu.

18.8. Kouvolassa oli Dobin (Milfeddyg Rhadlon)vuoro astua ensimmäisen kerran viralliseen näyttelyyn. Ja hyvinhän tuo onnistui. Dobi esiintyi hyvin juostessa ja seisoi rauhallisesti ja ryhdikkäästi. Ikävä kyllä se ei antanut kunnolla tuomarin tutkia itseään. Tuloksena kuitenkin EH. Arvostelussa kehuttiin Dobia komeaksi ja sen lihaksia ja luustoa vahvaksi. Harjoitusta ja aikaa lisää niin hyvä tulee.

Myös Nessie ( Milfeddyg Onnen) sai laatuarvostelun EH.

kooikerit

Mattssons Mayan Kelmin jälkeläisten voittokulku Ruotsissa jatkuu edelleen.

Eskilstunassa kansainvällisessä näyttelyssä   Hyalmar oli ROP ja sen sisko  Lykke oli VSP  ja saman pentueen Troy oli PU 2. Kelmi -pappa on ylpeä jälkeläisistään!

Alla Pia Cederbergin ottama kuva voittajaparista.

 

 

AGILITYN PIIRINMESTARUUSKISAT 18.8.12

Agilityn piirinmestaruuskisat käytiin eilen 18.8.2012 Haminassa aurinkoisessa säässä. Piirinmestaruus yksilökisaan voivat osallistua kaikki puhdasrotuiset rekisteröidyt agilityn  kolmosluokassa kilpailevat koirat. Joukkuekisaan voivat osallistua myös 1- ja 2- luokassa kilpailevat koirat. Yksilö piirinmestarit saavat suoraan osallistumisoikeuden seuraavan vuoden SM-kilpailuun. Kilpailu käydään kaikissa kokoluokissa.

Kilpailussa on agilityrata ja hyppyrata, joiden yhteistulos ratkaisee lopullisen sijoituksen. Tuomari Esa Muotka oli laatinut suhteellisen vaativat radat. Kummallakin radalla oli tiukkaa pyöritystä radan alussa ja pari muuta tarkkuutta vaativaa kohtaa vauhtipätkien jälkeen.

Kelmi suoriutui agilityradasta ilman virheitä, tosin 5 s yliajalla. Sijoitus 10. Hyppyrata käynnistyi tavallistakin hitaammin ja lisäksi aiheutin kieltovirheen peittämällä pimeän putken suun. Tuloksena 14 ja 8 sija. Yhteistuloksen perusteella Kelmin sijoitus oli 3.! Medien ylivoimainen piirinmestari oli  novaskotiannoutaja Misti ja Olli-Jussi Rissanen tuloksella -17,78, toisena kooikerhondje Inka ja Ari Partti yhteistuloksella 11,05, ja kolmas siis Kelmi ja Liisa yhteistuloksella 19,32. Kaikki kolme edustavat Lappeenrannan agilityurheilijoita. hyvä LAU!

Joukkuekisan tuomari Tuija Kokkonen oli laatinut yllättävän vaativan radan. Hyllyjä ropisi niin, että kisa nimettiin PM-hylkykisaksi. Kahdeksasta medijoukkueesta vain yksi sai joukkuetuloksen, eli vain voittaja Wuoksen agilityurheilijat palkittiin. Joukkueessa on 4 koirakkoa, joista 3 parhaan tulos otetaan huomioon tuloksissa. Kolmen koiran on saatava tulos, että joukkue saisi tuloksen. Meidän ” LAU-lime ” joukkueeseen kuului Etta, Carlos, Caro ja Kelmi.

Etta kosahti slalomhyppysarjaan, niin kuin pelkäsinkin. Tämän kuvion harjoittelu on meillä vielä vaiheessa. Muuten Ettan rata oli vauhdikas ja virheetön. Carlos sujahti A-esteen alla olevaan putkeen, vaikka piti mennä A:lle, joten sillekin tuli hylky. Caro teki yhden ratavirheen eli tulos 5. Kelmi teki hienon nollatuloksen. Joukkue ei siis saanut tulosta, mutta moraalisesti olimme toiseksi paras joukkue. Meillä oli näet paras tulos niistä joukkueista, joilla kaksi koiraa oli saanut hyväksytyn tuloksen. hyvä LAU-lime!

Lempikin pääsi kisareissulle mukaan ja nautti agilitykisafiiliksestä nauravin ilmein. Kun kisakoirat lepäilivät starttien välillä, otin Lempin mukaan seuraamaan kisoja. Se hökötti suu raollaan ja keräsi ihailevia kommentteja iloisella ilmeellään. Varmaan sille tuli mieleen omat kisakokemukset vuosien takaa.

Lopuksi iloisia ilmeitä palkintojen jaossa ja pari Anne Lindin ottamaa kuvaa : Kelmi hyppää ja Etta puomilla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

ETTAN MAINIO MEJÄDEBYYTTI 12.8.12

Etta aloitti tänään mejä-kisaputken  Kaakkois-Suomem Spanielikerhon järjestämässä mejäkokeessa Ruokolahdella erinomaisesti AVO-ykköstuloskella. Pisteitä kertyi 42 ( max 50). Tuomarina oli Markku Hassinen.  Jäljestys oli vauhdikasta ja  varmaa. Vauhtia taisi olla vähän liikaakin, kun Etta ei malttanut jäädä kulmamakauksia haistelemaan, vaan paineli niistä vauhdilla ohi. Se vähän pudotti pisteitä. Aikaa jäljellä kului 19 min.

Tässä arvostelu:                    pistemärä

jäljestämishalukkuus (0-6)    5

jäljestämisvarmuus ( 0-12)   11

työskentelyn etenevyys ( 0-10)   10

lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen ( 0-14)   8

käyttäytyminen kaadolla ( 0-3)   3

yleisvaikutelma  ( 0-5)   5

 

koeselostus:

Ohjattu lähtö makausta tutkien 1 osuus edetään erinomaisesti jäljestäen lähelle 1- kulmaa. Oikealle jäljelle lyhyt tarkistus ja siitä takaisin jäljelle. 1- kulma ohitetaan takaa kaartaen 2:lle osuudelle. 2:lla osuudella  käydään vain muutamia lyhyitä tarkastuksia tekemässä ja edetään jäljen mukaisesti lähelle 2- kulmaa, se oikaisten 3:lle osuudelle. 3:s osuus erinomaisesti jäljellä edeten aina kaadolle saakka. Sorkkaa jää nuuhkimaan kiinnostuneena. Molemmat makaukset ohitetaan tänään sivusta. Erinomainen lupaava jäljestäjä tarvitsee vain harjoitusta kumissa ja makauksissa.

 

Olipa mielenkiintoinen ja innostava viikonloppu jäljestyksen parissa lähes 15 vuoden tauon jälkeen.

Pakkohan tätä on jatkaa…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Agilityn parantava voima, Etta kakkosluokkaan 7.8.12

Elokuun alussa oli jalka parantunut niin hyvin, että pääsimme taas metsälenkeille ja agiharkkoihin. Oli ihanan voimaannuttavaa huomata, että jalat toimii entiseen malliin ja koirat on täynnä tekemisen meininkiä. Tauko oli tehnyt kaikille hyvää. Ja metsässä kulkeminen latasi hyvää mieltä.

Parin treenikerran jälkeen oli Ettalla edessä toiset viralliset ykkösluokan kisat, tällä kertaa Porvoossa 4.8. Agiradalta Etta otti hienon nollatuloksen, aika  14 sekuntia alle ihanneajan! Sijoitus toinen. Hyppyradalla aiheutin kepeillä virheen, kun edessä olevaa ansaestettä peläten vedin Ettan liian hätäisesti ja viimeinen keppi jäi pujottelematta. Keppien virheen korjaamisesta huolimatta aika oli 6 sekuntia alle ihanneajan ja rata muutoin oli mallikas. Sijoitus 4. Viimeinen luva-0 sai siis vielä odottaa.

 

Pari päivää myöhemmin 7.8. oli vuorossa Kotkan iltakisat ykkösluokille. Agilityradalla Etta pudotti ensimmäisen riman, kun ponnistus ei jostain syystä sattunut kohdalleen. Muuten rata meni vauhdilla ja hyvällä rytmillä. Tuloksena siis 5 radalta ja aika 6,65 sekuntia alle ihanneajan, sijoitus kolmas.

Hyppyrata oli aivan mahtava. Etta oli  supernopea ja taitava. Se  kiisi rataa apinanraivolla, tiukoilla kurveilla, kepit vauhdilla itsenäisesti ja maalissa hihkuin ilosta ja tuuletin upeaa 0- rataa! Tulos 0-voitto  7 sekuntia alle ihanneajan! Aivan liikutuin kyyneliin Ettaa halatessani, kun tajusin että se oli siinä; 3 kisaa ja luokan vaihto kakkoseen. Erityisen hyvältä se tuntui heinäkuun monien vaikeuksien jälkeen. Tuomari Anne Savioja kehuin palkintojen jaon jälkeen:  ”siinä sinulla on hyvä koira: pää kunnossa eikä ole synti olla vielä kauniskin. ”

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Heinäkuun tiimalasi 8.12

 

Heinäkuu oli vaikeuksien ja vastoinkäymisten kuukausi. Kuten jo aiemmin  kerroin, meni puolet heinäkuusta jalkaa sairastaessa ja kesälomasuunnitelmat  uusiksi. Kun jalka alkoi parantua, paljastui saunan lattian alla pahemmanlaatuinen vesivahinko. Syksyllä on edessä suuri ja kallis lattiaremontti. Jo tämä tuntui ylivoimaiselta, kun terassin remonttikin oli paisunut odotettua suuremmaksi. Mutta ei tässä vielä kylliksi. Heinäkuun lopussa raju ukkonen teki tuhojaan. Kuuro tuli nopeasti päälle ja juuri kun olin ehtinyt irrottaa tietokoneet ja TV:t  seinästä, kuului valtava pahmahdus – räjähdys. Koko talo tärähti ja haistoin sähkön hajua. Kuuntelin ja katselin, syttyikö talo palamaan, mutta ei onneksi. Istuimme koirien kanssa keskellä olohuoneen lattiaa. Kelmi ja Kuillo tunkivat peloissaan syliini, Etta ja Lempi loikoivat lattialla kaikessa rauhassa. Kun ukkonen vihdoin oli lakannut murisemasta, paljastui sen tekemät vauriot. Vastaanotolla oli palanut 3 sulaketta, eläinvaaka ja ultraäänipesulaite olivat rikki. Maalämpöpumppu  alkoi lämmittää taloa hullun lailla. Patterit hehkuivat tulikuumana. Suljin pumpun ja seuraavana päivänä huoltomies sääti asetukset kuntoon. Onneksi laite ei ollut vaurioitunut, vaan ainoastaan automaattisäätö oli mennyt sekaisin. Lisäksi ukkonen oli rikkonut TV/tietokonekaapelin liitännät ja jouduin olemaan viikon ilman kaapeliyhteyttä, kunnes Soneran asentaja korjasi vauriot. Sadekuurojen välissä yritin löytää sopiviaa aikaa jatkaa kesken jäänyttä maalausprojektia: portti, varaston ovet, huvimaja ja parveke  ovat vähitellen saaneet uuden valkoisen maalin.Silja, Salla ja Anni olivat myös auttamassa maalaamisessa.

Jotain hyvääkin oli heinäkuussa: kanttarelleja, mustikoita ja vadelmia tuli runsaasti. Niitä kaikkia löytyi omalta pihaltakin runsaasti ja Silja on kantanut kanttarelleja ämpäritolkulla minullekin. välillä sentään aurinkokin paistoi ja jalka parani lopulta hyvin. Aivan heinäkuun lopulla pidettiin täällä koiramäen pihassa hauskat ja perinteiset Kanavansuun pallogrillikisat. Antti Rinkinen voitti kisan  maistuvilla herkuillaan, joten ensi kesänä on naisten vuoro grillata Rinkisten pihalla.

Jos kesäkuu oli mahtavan menestyksen kuukausi, oli heinäkuu kuin tiimalasi, jonka läpi puristuin. Mutta siitäkin selvittiin ja parempaa oli tulossa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

uutisia 8.12

KESÄPÄIVÄT

R-pentueen tytöt Hilma ja Kerttu osallistuivat Springereiden kesäpäiville heinäkuun lopulla omistajiensa Siljan ja Kaisan kanssa. Ohjelmassa oli monenlaista ohjelmaa: tokoa, agilitya, mätsäriä, taipparia, metsästyskoulutusta, näyttelyharjoituksia  ja muuta hauskan pitoa.

Hilma kunnostautui mätsärissä ja sijoittui walesinarttujen  toiseksi. Agilitykisan mölli-mölliluokan Hilma voitti virheettömällä suorituksella! Hienoa Hilma.

Kaisa ja Kerttu kunnostautuivat möllitokossa. Myös Kerttu esiintyi hienosti mätsärissä. Kerttu osallistui myös metsästyskoulutukseen. Leirillä järjestettiin virallinen taipumuskoe, johon Kerttu osallistui ja läpäisi kokeen. Onnea Kerttu!  Hilma on menossa taippariin 18.8. Muutkin junnut ovat harjoitelleet uimista ja riistapukin noutoa, joten toivottavasti viimeistään ensi kesänä loputkin R-pennut ovat taipparin läpäisseet.

Kuvassa Hilma kesäpäivillä agsaamassa.

 

ALBERTIN AGITREENIT

Stellan lähettämässä videossa Albert tekee jo taitavasti pieniä radanpätkiä ja näyttää nauttivan tekemisestään.

PENTU-UUTISIA RUOTSISTA

Kelmin pojasta  Mattssons Hyalmarista on tullut isä.

26.7. 2012 syntyi 3 uros- ja 4 narttupentua. Pentujen emä on Cirtaps Princes van Minna-K.

Tarkempaa tietoa pentueesta löytyy Cirtaps kennelin kotisivuilta.

 

YASPER VALLOITTI KUOPION

Toinen Kelmin poika Mattssons Yasper oli Kuopion KV-näyttelyssä suvereeni.Yasperin viikonlopun turneen saalis:

3.8. VSP, CACIB, FI MVA

4.8. Pu2, V-CACIB

5.8. ROP, CACIB

Onnea vielä Lenalle ja Yasperille ja tietysti kasvattajalle Yvonnelle!