TAIPPARIHARJOITTELUA 8.12

Hilma kävi 18.8. kokeilemassa taipparia Mikkelissä. Jälki, sosiaalisuus, tottelevaisuus ja vesityö menivät loistavasti. Tavallisesti niin laajaa hakua tekevä Hilma tekikin yllärin ja hämmentyi oudosta taipparitilanteesta niin, ettei haku ollutkaan riittävää.

Hilman toinen tilaisuus on onneksi jo ensi viikonloppuna Ylämaalla.  Samaan taippariin tulevat myös Etta ja Hilman veli Vili. On tosi hauskaa viettää koepäivä tutulla porukalla ja jännätä toistemme puolesta. Olisipa se juhlaa, jos kaikki 3 saisi taipparin läpi. Ettalle se ei onneksi ole ”pakollista” , kun kooikerilta sitä ei vaadita muotovalion arvoon.

laahausjälkeä

Viikon varrella on vähän harjoiteltu taipparijuttuja. Sunnuntaina käytiin porukalla haistelemassa kanin laahausjälkeä. Helmikin oli mukana ja selvitti jäljen ilman ongelmia. Se eteni osin ilma- ja osin maavainulla. Kulman se meinasi oikaista tuulen mukaan suoraan kaadolle, mutta malttoi sitten haistella kulmankin. Kaato kiinnosti, haisteli , nuoli.

Hilma teki tarkkaa maavainuista työtä, eteni rauhallisesti, mutta sujuvasti ja oli yhtä kiinnostunut kaadosta kuin Helmikin.

Ettan jäljestys oli vauhdikasta ja tarkkaa. Kulmalla se teki pienen tarkistuslenkin ja jatkoi sitten toiselle osuudelle kaadolle saakka, joka kiinnosti myös.

hakua

Tiistaina Hilma kävi Haapajärvellä harjoittelemassa hakua vieraan ihmisen ollessa mukana ikään kuin tuomarina. Pienen orientoitumisen jälkeen Hilma näytti riittävän laajaa hakua ja jatkoi samaa ampumisenkin jälkeen. Silja oli Hilmaan oikein tyytyväinen.

Keskiviikkona kävimme Falkenbergin Karin ”tuomaroidessa” sekä Ettan että Hilman kanssa harjoittelemassa hakua Joutsenossa. Hilmalla kesti taas muutama minuutti  lämmetä ja saada juonesta kiinni, ennen kuin se aloitti laajan ja innokkaan haun. Tällä kertaa ei ollut haulikkoa mukana. Hilman haku oli esimerkillistä ja se tuli käskystä iloisesti loikkien suoraan Siljan luo. Hyvä Hilma. Tuollaista jos näytät lauantaina, ei ole mitään hätää läpipääsystä.

Etta vuorostaan lähti heti irti päästyään tutkimaan etumaastoa ja pian oli käynnissä hakukuvio molemmin puolin ohjaajan edellä. Välillä se pysähtyi hetkeksi katsomaan, että onko tämä ok. Loppua kohti työskentely vaan tuli varmemmaksi. Tällä perusteella Ettallakaan ei ole mitään ongelmaa. Kumpkaan ei arastellut ”vierasta miestä” taka-alalla vaan suoriutuivat tehtävästä rennosti.

T’änään kävin vielä agitreenien jälkeen testaamassa riistapukin noutoa. Innolla Etta syöksyi veteen, nouti pukin ja toi sen käteen. Nappisuoritus ja namit ja kehut palkaksi.

Mielenkiintoinen havainto koiran tarkasta hajuaistista: tiistaina kävin mustikassa samassa maastossa, missä heinäkuussa loukkasin jalkani Ettan kanssa jäljestäessä. Tulimme sille alueelle, joka oli lähellä jäljen toista kulmaa. Muistin koivun taimitupsun, jota ennen jälki kääntyi vasempaan viimeiselle osuudelle. Etta löysi kulmamakauksen, haisteli sitä pitkään ja jatkoi jälkeä pientä siksakkia tehden aina siihen asti, missä olin kaatunut. Siinä se pyöri pitkään jäljen molemmin puolin ja jatkoi sitten jälkeä eteenpäin läpi tiheän taimikon! Tuosta kohdasta olisi ollut kaadolle matkaa vielä pari sataa metriä. En lähtenyt enää Ettaa seuraamaan ja se palasi vähitellen takaisin. Uskomatonta, että se pystyi noin tarkasti haistelemaan kuukauden vanhaa jälkeä.

kotipihan kasveja

Kesä on ollut melko sateinen, mutta aurinkokin pilkistelee usein. Sateen jälkeen auringonpaiste on vielä kauniimpi kuin jos se paistaisi jatkuvasti paahteisessa lämmössä. Kukatkin ovat kauniita sadepisaroiden koristamina.

Kommentoi