Hilman juoksut alkoivat

Hilman juoksut alkoivat tämän viikon alussa. Lähdemme astutusmatkalle Bossen luo Ahvenanmaalle todennäköisesti ensi viikon loppupuolella.

T. Silja ja Liisa

Kajaanin KV näyttely 10.1.2014

Päätin lähteä Siljan seuraksi Kajaanin KV-näyttelyyn ja ilmoitin sinne myös Kelmin ja Prinkan. Pitkä ajomatka pimeässä talvikelissä oli rattoisampi matkustaa kahdestaan. Ja olipa hienoa olla todistamassa Hilman valioitumista. Silja muisti, että olin paikalla myös silloin kun Hilma sai ensimmäisen sertinsä.

Kooikereita oli ilmoitettu näyttelyyn 3 urosta ja 3 narttua ja ne arvosteli tsekkiläinen Leos Janick.

Kelmistä tuomari oli aivan ihastuksissaan. Hän taputti käsiään yhteen, kun Kelmi ravasi ympäri kehää. Tuloksena oli ROP vet ja ROP. Pitkän kotimatkan takia emme jääneet ryhmäkehään.

Kelmin arvostelu suomennettuna:

Erinomaisessa kunnossa oleva veteraani. Super ”training” ja luonne. Oikein rakentunut. Oikeanlainen pää, silmät ja korvat. Oikeanlainen saksipurenta. Oikeanlainen karvapeite. Täydellisesti kiinnittynyt ja kannettu häntä.

 

Prinka esiintyi iloisesti ja liikkui kauniisti, mutta liikkeessä häntä kääntyi taas kippuraan, mikä laski laatuarvostelun EH:n.

Prinkan arvostelu suomennettuna:

Erittäin kaunis pää. Oikeanlaiset silmät ja korvat. Kuono-osa kohtuullinen ja inensiivinen pigmentti. Vähän ”ylirakentunut”. Kantaa häntäänsä hieman liian korkealla. Takaliikkeet hieman ahtaat. Standardin mukainen karvapeite.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hilman uusi silmätutkimus tulos

Hilma kävi uudessa silmätarkistuksessa ennen joulua, koska vanha tarkastustulos ehtii vanheta ennen tulevaa astutusta. Tuloksena oli terveet silmät. Tutkimuksessa Sarkasen Pekka löysi joitakin ylimääräisiä karvoja silmien sisänurkasta, mutta ne eivät kuulemma hankaa sarveiskalvoa. Ne toimivat eräänlaisena ”ränninä” ja ohjaavat kosteuden silmästä ulos. Hilmahan ei ole ikinä silmiään hankaillut eli ylimääräiset karvat eivät koiraa haittaa, mutta joskus Hilmalla tulee silmän sisäkulmasta kirkasta kyynelnestettä.

Tässä linkki KoiraNettiin, jossa Hilman uusin tarkastustulos on näkyvissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI37319/11&R=126

Hilma Suomen Muotovalio 10.1.2015

Hilma eli Milfeddyg Rhuddin valioitui Kajaanin kansainvälisessä koiranäyttelyssä 10.1.2015! Hilma sijoittui 17 nartun joukossa paras narttu kehässä toiseksi ja sai viimeisen sertin ja lisäksi vara-cacibin.

 

Mimmi on poissa 4.1.2015

Sain tänä aamuna Pentikäisen Matilta soiton, jota olin jo jonkin aikaa osannut pelätä. Mimmin kunto oli eilen illalla romahtanut. Vielä eilen Mimmi oli käynyt kävelylenkillä, mutta illalla se ei enää jaksanut liikkua eikä ruoka maistunut. Aamulla se ei päässyt omin avuin ylös makuulta.

Vanhuuden tuomat vaivat verottivat vähitellen Mimmin voimia, mutta se sai viettää elämisen arvoista vanhan koiran elämää loppuun asti. Puolilta päivin jätimme  Mimmille jäähyväiset ja saatoin sen taivasmatkalle Tipla-emon luo.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mimmi ( Milfeddyg Ffolog)  on tähän astisista kasvateisani pitkäikäisin ja oli kuollessaan lähes 15 vuoden ja 8 kk ikäinen. Se syntyi äitienpäivälahjana 7.5.1999. F-pentue oli Tiplan ensimmäinen pentue ja siinä oli 3 narttua ja 4 urosta.

Mimmi oli rakenteeltaan kaunis  ja hienoluonteinen welshi. Se saavutti näyttelyissä kansainvälisen-,  Suomen-, Eestin- ja Venäjän muotovalion arvon.

Mimmillä on yksi pentue: H-pentueessa on 4 urosta ja 3 narttua s. 13.4.2002. Pentueen isä on Benton Hole in One.

Ikävä kyllä yksikään Mimmin pennuista ei jatkanut sukua edelleen.

Juuli sai Mimmin aikanaan rippilahjaksi ja se vietti pitkän elämänsä koko Pentikäisen perheen rakastettuna lemmikkinä.

Enää ei Mimmin harmaa kuono näy ikkunassa kotiin tulevaa Matti- isäntää odottamassa, mutta kauniit muistot säilyvät.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Joulu Kuusamossa

Tämä joulu poikkesi aiemmista jouluista koko perheen osalta. Silja ja Salla viettivät ensimmäistä kertaa joulua omissa kodeissaan ja minä mökillä Kuusamossa Harrin ja koirien Lempin ja Prinkan kanssa. Kelmi  ei ollut mukana, vaan jäi Siljan hoiviin Prinkan kiiman takia. Ja joulun jälkeen Kelmin evakkoreissu jatkuu vielä Ella-siskon luona Taipalsaarella Inkun hoidossa.

 

Joulu oli tunnelmallinen ja rauhallinen. Kova pakkanen ( -25 astetta) rajoitti ulkoilua aivan  minimiin. Päivittäin kävimme vain noin reilun puolen tunnin lenkillä, sillä koirien tassuja paleli ja etenkin Lempiä kylmä vaivasi toppaloimesta huolimatta. Luonto oli hyisen kaunis: lumiset puut ja pastellinsävyiset hämärän hetket. Suksetkin oli otettu mukaan, mutta yhtään ei tehnyt mieli lähteä niitä kokeilemaan. Lempiä pitkä ajomatka oli vähän jäykistänyt, mutta matkan rasituksesta toivuttuaan se pärjäsi oudossa paikassa kiitettävän hyvin. Prinka osasi ottaa löhöloman rennosti. Ehkä sillekin teki hyvää pitää taukoa treenaamisesta ja kaikenlaisista aktiviteeteista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun mökki oli saatu  lämpimäksi, oli sisällä mökissä ihana joulutunnelma. Kuusta emme ehtineet hankkia, mutta askartelimme havuköynnöksen koristamaan joulutupaa. Kynttilät ja takkatuli loivat pehmeää valoa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jouluherkkuja maistellessa ja lepäillessä kuluivat joulun ajan päivät leppoisasti sunnuntaihin asti. Maanantaina ajelimme kauniissa talvimaisemissa uudenvuoden viettoon Lappeenrantaan.

 

Uutta vuotta otimme vastaan kotona ystävien kanssa. Prinkakaan ei ehtinyt pelätä ilotulitusraketteja, kun sillä oli muuta puuhaa ja ihmisten nauru ja puheensorina peittivät rakettien rätinän ja paukkeen.

Joulupäivänä kävimme Harrin kanssa nauttimassa balettiesityksestä  Imatran kulttuuritalossa, jossa Pietarin balettiteatteri esitti hienon Joutsenlampi – baletin.

Lomalöhöily alkaa vähitellen riittää ja tekee mieli jo palata agilityn ja muiden harrastusten pariin. Huomiseksi olenkin jo varannut treeniajan  ja sunnuntaina on vuorossa Harri Kataisen agikurssi Prinkan kanssa.

Toivon kaikille kasvateille ja niiden omistajille sekä  muille tutuille aktiivista ja onnellista vuotta 2015!

 

 

 

kooikeriveljekset

RESSU

Matkalla pohjoisen joulunviettoon kävin tervehtimässä Annin ja Vanjon 13- vuotiasta poikaa Ressua ( Amigo) Iissä. Ressu ei ole Milfeddyg- kasvatti, mutta jotenkin koen senkin omaksi kasvatikseni, kun Seijan tukena näitä Annin ensimmäisiä pentuja huolehdin aikanaan maailmalle. Ressu on viettänyt koko elämänsä Koljosen perheessä Iissä. Näin sen nyt ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun se 8 viikon ikäisenä lähti maailmalle.

Ressu on oli nuorempana kovasti riistaviettinen poika ja antoi kyytiä niin jäniksille kuin linnuillekin ja oli innokas uimari. Vanhemmiten on vauhti hidastunut ja elinpiiri pienentynyt. Nivelrikko jo vaivaa vanhaa poikaa ja sydänlääkkeitäkin on syöty vuoden verran. Silti mieli on vielä iloinen ja elämä maistuu Ressulle. Toivon Ressulle edelleen virkeää vanhuutta ja toivottavasti nähdään uudelleen.

 

 

 

 

 

 

MAX

Ressun veli Max ( Amadeus) eli suurimman osan elämästään  Ulla Munteen perheessä Lappeenrannassa. Max oli kiintynyt voimakkaasti perheeseen ja Ullan vanhempiin, joiden hoivissa se vietti viimeiset vuotensa. Vieraita ihmisiä Max vältteli. Max eli pitkän elämänsä rakastettuna lemmikkinä. Aivan viime kuukausina sydän- ja muut vaivat alkoivat tehdä Maxin elämästä kuitenkin vaikeaa ja 30.12. 2014 oli sen aika lähteä Anni-emon luo koirien taivaaseen. Oli ilo saada tutustua tähän emonsa oloiseen kooikeripappaan sen vanhoilla päivillä.