Kuillo kesälomalla mummolassa 6.12

Kaupunkilaiskoira Kuillo on tullut taas kesälomalle mummolaan. Kuillo on siis tyttäreni Sallan ja hänen miehensä Roopen espanjalainen löytökoira. Kuillo oli löytynyt noin puolivuotiaana pellolta kuljeksimasta ja poimittiin löytökoiratarhalle talteen. Kastraation, loishäätöjen, rokotusten ja leishmaniaasitestien jälkeen Kuillo saapui suomeen heinäkuussa 2008 noin 7 kk ikäisenä. Kuillo oli alusta asti valloittava pieni koira. Se muistuttaa paljon espanjalaista rottakoiraa – ratoneroa, mutta toisaalta siinä on jack russelin terrierin piirteitä. Se rakastaa kaikkia ihmisiä ja erityisesti lapsia ja tulee hyvin toimeen kaikkien koirien kanssa. Se hallitsee hyvin koirien rauhoittavat eleet ja sosiaaliset käyttäymistavat. Kadulla elämä on opettanut pientä koiraa. Se on hyvin hellyyden kipeä ja pitää lämpimästä, mutta on myös hyvin reipas lenkkeilijä. Isäntänsä Roopen kanssa se juoksee kevyesti jopa 22 km lenkkejä, johon maratoonarilta menee pari tuntia. Ankarat pakkaskelit ja vesisade ei ole Kuillon mieleen. Talvella ulkoillaan toppapomppa päällä ja tossut jalassa ja vesisateella ei millään huvittaisi mennä ulos. Kuillo on hyvin  älykäs ja oppii nopeasti uusia asioita. Sen on erittäin leikkisä ja toiminnanhaluinen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mummolassa Kuillo viihtyy niin hyvin, että välillä se ei haluaisi mennä autoon, kun kotimatka Helsinkiin alkaa. Mummon ( minun) lisäksi mummolassa parasta on Kelmi ja Etta. Lempikin menettelee, kun sen jättää rauhaan. Kuillo on Ettan paras kaveri.

Tällä erää Kuillon lomailu kestääkin tavallista kauemmin, kun kotona Helsingissä putkiremontti aiheuttaa hankaluutta koiran elämään. Lomalla on ollut monenlaista puuhaa. Hauskinta on Ettan kanssa leikkiminen niin, että sohvatyynyt lentelee lattialle. Jalkapallon pelaaminen avaralla pihalla on myös hauskaa. Pelin kulku menee niin, että minä potkaisen pallon lentoon, Etta juoksee sen kiinni ja samassa Kuillon on paikalla ja riuhtaisee pallon Ettan suusta pois. Ja sitten odotellaan taas uutta syöttöä. Pihalla on myös harjoiteltu vähän agilitya omilla esteillä ja pääsipä Kuillo kerran Ettan treeneihinkin mukaan ja sai juosta treenin lopuksi putkea ja muutaman hypyn. Mieluisaa on tietysti metsälenkit, jossa välillä heitetään keppiä haettavaksi. Uimaan Kuillo ei ole halunnut itse mennä. Se on kuitenkin erittäin nopea uimari kun se on kannettu veteen ja laskettu uimaan rantaan. Lämpimän maan koirana se ei ehkä pidä viileästä vedestä. Tehokkaampaa lenkkeilyä on tehty pyörän kanssa. Autoon pakataan kolme koiraa; Kelmi, Etta ja Kuillo ja pyörä telineeseen ja metsään. Kaikki kolme koiraa juoksevat kiltisti pyörän takana, kun ajelemme pieniä metsäteitä ja polkuja. Näin saadaan hyvää treeniä koko sakille kerralla.

 

Viime keskiviikkona Kuillo pääsi Siljan ohjaamana kokeilemaan rallytokoa ja muuta tokoilua koirakoulu Nuuskun treeneissä. Silja treenasi vuorotellen Hilmaa ja Kuilloa ja minä Ettaa ja Kelmiä. Kuillokin oli aivan innoissaan ja tosi taitava, vaikka ei ollut ennen moiseen lajiin tutustunut. Häntä innokkaasi vipattaen se piti koko ajan hyvän kontaktin Siljaan, seurasi hienosta ja teki pysäytykset ym temput kuin vanha tekijä.

Loma aikana päästään taas harjoittelemaan verijälkeä. Siihen Kuillokin tutustui viime kesänä ja osoittautui tarkkanenäiseksi ja reippaaksi jäljestäjäksi.

Roope on antanut Ettalle ja Kuillolle lempinimet Älli ja Tälli. En vain tiedä kumpi on kumpi. Meno on välillä aika raisua ja hoopoa. Koiruuksiakin ne porukalla tekevät. Viimeksi kun tultiin koirakoulusta kotiin, Kuillo nosti pihalle tultuaan kuonon pysyyn ja ryntäsi täyttä vauhtia tontin rajalle. Etta ja Kelmi tietysti haukkuen perään. Ja ennen kuin ehdin paikalle katsomaan, mikä siellä on, olivat koirat ehtineet kaivaa vallihaudan siiliraukan ympärille. Jätä- käskyllä ne kuitenkin lopettivat ja siirtyivät syrjään. Kävin myöhemmin katsomassa ja onneksi siili oli päässyt poistumaan montusta omille teilleen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Toivottavasti lämpimiä säitä riittää vielä tänä kesänä, että pieni espanjalainen voi nauttia pihanurmella loikoilusta auringon lämmössä.

 

 

Näyttelytuloksia 18.6.12

Viikonloppuna oli monenlaista jännittämistä, kun agilityn SM-kisojen lisäksi Etta ja muutama wss kasvatti olivat näyttelyissä.

Silja esitti Ettan ja Hilman Kotkan KV-näyttelyssä. Etta sai ERI ja SA ja oli pn 3. Lisäksi vara -sert ja vara-cacib. Arvostelu oli muuten hyvä, mutta virolaisen tuomarin Vera Smirnovan mielestä etuliikkeet olisi voineet olla pidemmät. Näinköhän lämmin päivä ja muutaman tunnin häkissä odottelu vaikutti asiaan.

Wss Hilma ja Kaisan esittämä Kerttu saivat kumpikin junioiriluokan ERI. Hilma esiintyi kauniisti ja iloisesti ja arvostelu oli muutenkin hyvä. Myös kertun rakenne sai kehuja, mutta Kertulle iski vallattomuuskohtaus kehässä, mikä taisi estää jatkoon pääsyn. Sellaisia ne nuoret koirat ovat. Walesit arvosteli sama virolainen tuomari kuin kooikeritkin. Alhaalla Kaisan siskon ottama iloinen kuva Kertusta.

Sunnuntaina 17.6 Helsingissä pidettävässä Aptus-showssa Marjo Jaakkola tuomaroi walesinspringerspanielit. Katri oli itse trimmannut Hertan. Hyvin taisi trimmaus onnistua, koska tuloksena oli ERI.

Ikinuori veteraani Jassu / Milfeddyg Geneth veti taas koko potin. Se oli ROP-veteraani ja lisäksi ROP! Onnea Jassulle ja sen omistajalle Tiinalle!

 

 

Etta ensimmäisissä kisoissa ja Kelmi joukkue SM- kisoissa 18.6.12

Etta aloitti viralliset agilitykisat 14.6. LAU:n 1- luoka iltakisassa. Ettan kisaura alkoi lupaavasti. Vauhdikkaalta agiradalta tuloksena virheetön rata 7 sekuntia alle ihanneajan ja toinen sija! Radalla oli 1- luokaksi aika vaikea kepeille vienti ja tarkkuutta vaativa putkelle vienti, mutta Etta selvitti kummatkin kohdat ilman vaikeuksia.

Hyppyradalla oli epäonnea ja kaaduin mutkassa, kun nappulakengän nasta juuttui hiekkaan. Pääsin kyllä nopeasti jatkamaan matkaa, mutta Etta meni hämilleen ohjaajan kompuroinnista. Ohjaus kärsi sen verran, että tuloksena oli 2 kieltovirhettä ja kaikessa kämmäilyssä  yliaikaa kertyi 6 sekuntia.

Tästä on hyvä jatkaa maltillisella kisaamisella kun taskussa on jo 1 luvanolla. Etta aloitti agilityn pentukurssilla vuosi ja 3 kk sitten viime syksynä alkoi varsinaiset agiharjoitukset.

Alhaalla Miira Ikosen ottama kuva Ettan menosta agi- radalla.

 

Agilityn SM- kisat käytiin Jyväskylässä 16.-17.6. 2012. Lauantaina Kelmi edusti LAU:ta joukkuemestaruuskisassa kolmen muun medikoiran kanssa. Hiukan hitaanlaisen lähdön jälkeen Kelmin vauhti oli hyvä. Muuten radan ansakohdatkin  menivät mallikkaasti, mutta puomilta Kelmi otti 2 kontaktivirhettä. Tuloksena 10,16. Kaikki joukkueen koirakot saivat tuloksen ja joukkueen sijoitus oli 16. Sijoitus oli ihan mukava, sillä medijoukkueita oli jopa 56 ja niistä vain 30 sai tuloksen. Joukkuetuloseen vaaditaan komen koiran hyväksytty suoritus.

Yksilökisat juostiin tänään sunnuntaina. Yksilö SM- kisavaatimuksena on vuoden aikana 7 nollatulosta, joista 2 on ns. tuplanolla, eli kahdelta peräkkäiseltä radalta nolla-tulos. Kelmi ehti saamaan 7 nollaa, mutta tuplanolla jäi saamatta, joten emme tänä vuonna osallistuneet yksilökisaan.

Medien yksilö Suomen mestaruuden voitti kooikerhondje Luka ja Sami Oksa. Onnea !

 

näyttelyuutisia Ruotsista 13.6.12

Ruotsista kuului lisää hienoja näyttelyuutisia. Samana päivänä kuin Suomessa, pidettiin  myös Norjassa kooikereiden erikoisnäyttely.

Rotunsa parhaaksi valittiin Kelmin ja Mayan poika Mattsson´s Hyalmar! Onnea Yvonne ja Hyalmar.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kelmi VSP ja ROP-veteraani 9.6.12

 

Viime lauantain 9.6. vietimme päivän Suomen Kooikerhondje ry:n järjestämässä kooikerhondjen erikoisnäyttelyssä Riihimäellä. Olosuhteet olivat hyvät näyttelyn järjestämiseen. Näyttelypaikka oli nurmikentällä puiden katveessa ja sää pilvipoutainen, eikä liian lämmin.

Olimme saaneet Hollannista kaksi kooikereihin perehtynyttä tuomaria. Lydia Erhart arvosteli urokset, joita oli näyttelyssä komeat 47 kpl ja Diana Striegel teki tarkkaa työtä urakkanaan 43 narttua. Koolla oli hyvätasoinen joukko kauniita punavalkoisia koiria. Näyttelyn tunnelma oli leppoisa ja Hollantilaiset tuomarit kehuivat Suomalaista yhteishenkeä. Tuomarit tekivät asiantuntevaa ja tarkkaa työtä ja oli mielenkiintoista kuulla heidän kertovan perustelut jokaisesta luokkasijoituksesta.

Oli hauskaa tavata myös Ettan kolme veljeä Terra, Bruno ja Retu sekä Ettan kasvattaja Aila Murto. Etta meni ilosta aivan sekaisin Ailan nähdessään. Veljistä oli kasvanut komeita ja iloisia nuoria koiria ja menestystäkin tuli. Terra sai  laatuarvostelun EH, ja voitti avoimen luokan, jossa kukaan seitsämästä koirasta ei saanut ERI:ä. Retu laittoi vielä paremmaksi ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään. Se sai laatuarvostelun ERI ja SA, voitti nuorten luokan ja sai SERTI :n sekä sijoittui vielä paras uroskilvassa kolmanneksi! Onnea vielä Retulle ja Paulalle!

 

Etta esiintyi kauniisti ja liikkui tapansa mukaan ryhdikkäästi. Tuloksena ERI, mutta ei SA, joten paras narttukisaan ei päästy tällä kertaa. Tuomarit valitsivat jokaisesta luokasta yhden koiran epävirallisiin kilpailuihin: kauneimmat korvakorut, kaunein pää, paras häntä ja parhaat liikkeet. Etta pääsi sekä kauneimmat korvakorut että paras häntä kisaan ja sijoittui paras häntä kilpailussa toiseksi. Etta kantaakin kaunista tuuheaa häntäänsa näyttävästi.

 

Kelmi pääsi vastaavasti paras pää ja parhaat liikkeet kisaan. Etta ja Kelmi osallistuivat vielä parikilpailuun, jossa esitetään yhtä aikaa saman omistajan uros sekä narttu. Tässä kisassa sijoituimme kolmanneksi.

Kelmillä oli aivan loistava päivä. Kuten tavallista, se nautti kehässä esiintymisestä. Kuten Ailan ottamista kuvista näkyy, se liikkuu edelleen hyvällä draivilla ja naamastakin näkyy, että sillä on hauskaa. Ja kun turkkiki on hienossa kunnossa ja pappa vielä ryhdikäs, oli menestys sen mukainen. Päivän saldo oli ROP- veteraani, PU 1 ja VSP. Se oli hieno tulos kovassa joukossa ja rodun erikoisnäyttelyssä. Hienoa Kelmi!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aika kiirettä piti näyttelypaikalla, kun kaiken kehässä juoksemisen lisäksi otin verinäytteitä Hannes Lohen geenipankkiin. Näytteitä saatiin taas mukavasti. Näytteitä käytetään geenitutkimukseen, jolla pyritään selvittämään tiettyjen  sairauksien ja vikojen periytymistä.  Lisäksi tarkastin kuuden koiran polvet.

Valokuvaaminen jäi vähiin kaiken tohinan keskellä, joten palkintokuvat otettiin vasta kotona. Upeita palkontoja saatiinkin: hieno pokaali VSP:stä ja lahjakortteja, joilla saa säkkitolkulla ruokaa. ROP- veteraanipalkointo oli Tiina Rajala- Huuskon ( kennel Cavalriina´s) lahjoittama taulu, joka esittää kooikerinarttu ”Jasmia”  (Bellissima) vanhana. Jasmi oli yksi Suomen menestyneimmistä kooikereista, Tiinan kantanarttu ja se loisti näyttelykehissä vielä vanhanakin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Orrain polulla 6.6.12

Sillä aikaa, kun monet viime sunnuntaina toipuivat ylioppilas- tai muista valmistujaisjuhlista, suunnistin koirien kanssa Orrain luontopolulle Savitaipaleelle. Kelmin ja Ettan lisäksi matkaan lähti Hilma wss, kun Siljalla oli muuta ohjelmaa. Lempi – mummo jäi kotivahdiksi, kun 10 km patikointi olisi ollut sille liikaa.

Reppuun pakattiin teetä ja eväsleipiä sekä tietysti koirille kuivakalaa välipalaksi ja vettä. Matkalla kävin istuttamassa kukat isäni haudalle Savitaipaleen hautausmaalle, jonne isäni on haudattu Kotisalon sukuhautaan. Perinteeseen kuuluen vielä pysähdys Partakosken rantaravintolassa/ kyläkaupassa jäätelön ostossa. Orrain polulla patikointi on kuulunut ojelmaan jo useana vuonna joko keväällä tai syksyllä suppilovahveroiden aikaan.

Orrain luontopolulle löytää, kun lähtee Savitaipaleen kirkolta tietä nro 409 Suomenniemen suuntaan. Ajetaan  Kärnänkosken ja Partakosken ohi noin 5 km, kunnes   tien vasemmalla puolella on viitta ”Orrain luonopolku” . Sää oli mitä parhain patikointiin. Aurinkoista ja vähän toistakymmentä astetta lämmintä.

Koko reitin pituus on noin 10 km. Reitti kukee vaihtelevissa ja upeissa maisemissa. Suurin osa matkaa kulkee kangasmetsässä, mutta matkalle mahtuu myös jylhiä kalliomäkiä, järvenrantaa, suonotkelmia ja useita pikkulampia. Vaativin osuus on nousu Luotolahdenvuorelle, jonka korkeus on 45m Kuolimon tasosta. Reitillä on myös 2 laavua. Luotolahden laavu sijaitsee Kuolimon rannalla ja siellä on myös hyvä laituri. Onkilammen laavulle pääsee myös autolla.

Koirat lähtivät vauhdilla matkaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun reitin kiertää myötäpäivää, on matkan vaativin osuus noin ensimmäisellä komanneksella Luotolahden vuorelle kivutessa. Se vaiva kyllä kannattaa. Maisema vuorelta Kuolimolle on näkemisen arvoinen; jyrkän kallion alapuolella kiemurtelee Luotolahden kapian salmi.

Reitti jatkui alas vuorelta ja pian olimme laavulla. Evästeltiin ja koirat uivat innoissaan. Hetkeksi oli mukava oikaista laiturille ja lepuuttaa nousussa väsyneitä jalkoja.

 

Laavun jälkeen matka jatkui rivakasti levänneillä jaloilla helpossa kangasmaastossa ja jatkui ohi suon ympäröimän karvalammen, jossa telkkäpariskunta uiskenteli rauhassa. Suopursut tuoksuivat ja vaaleanpunaiset suo-orvokit ilahduttivat kulkijaa.

 

 

 

 

 

 

 

Polku jatkui yli Suomenniementien, kulki ohi Ahvenlammen ja pian olimme Onkilammen laavulla, jossa pidimme toisen evästauon. Nuotionpohja kiinnosti taas koiria, josko siellä olisi makkaran jämiä. Minä en viitsinyt tulta viritellä enkä makkaraa paistaa, vaan tyydyin toiseen eväsleipään. Loppumatka meni rivakasti taas vuoroin helpossa kangasmaastossa, vuoroin suolammen rantoja seuraten pitkospuita pitkin.

Kotiin päästyä ruokailun jälkeen lattialla lojui väsyneitä ja tyytyväisiä koiria.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ruotsin näyttelytulos ja treenailua 2.6.12

Tänään on hyvä päivä kirjoittaa blogia. Koko päivän kestänyt sade ei houkuttele pihahommiin. Ja vaikka nyt illalla sade on lakannut, saa nurmikko vieläkin kasvaa muutaman päivän. Ruohonleikkuri näet piti viedä korjaamolle. Sen huolto on laiminlyöty sinkkunaisen huushollissa, eikä se suostunut käynnistymään talven jäkeen. Jos leikkuri ei pian tule kuntoon, on tartuttava viikatteeseen.

Aamu käynnistyi mukavasti omissa aksatreeneissä Ettan ja Kelmin kanssa. Molemmat veti innolla vuorotellen. Treenasin kummankin kanssa lejeerausta, joka sujuikin lopulta, kun käytin vähän apuna lelua ja etupalkkaa. Kelmin kanssa haettiin vauhtia puomin kontaktille etupalkan ja naksuttimen avulla – alkoi poika oivaltaa. Etta treenasi keppien lähestymistä ja leikkausta kepeillä sekä haettiin lisää vauhtia vedättämällä. Kymmenestä toistosta 8 meni nappiin, siis taitava tyttö. Lisäksi tehtiin muutamat kuviot, jossa sai irrota reippaasti. Kyllä tuli kaikille lämmin ja kivaa oli!  Vapaapäivänä sain siivottua ja pestyä pyykkiä sillä aikaa kun koirat lepäsi aksatreenistä.

Illansuussa käytiin jäljestämässä. Silja ja Kaisa olivat eilen illalla tehneet jäljet Hilmalle ja Kertulle ja jättivät merkit meitäkin varten. Vaikka jäljet olivat vuorokauden lionneet vesisateessa, selvittivät sekä Etta että Kelmi oman jälkensä aivan suvereenisti. Edettiin reipasta kävelyvauhtia, kulma tarkasti ja jatkettiin suoraan kaadolle, jossa odotti verinen sieni ja kuivaa kalaa. Pitää vähitellen tehdä kummallekin pidempiä jälkiä, niin voisi suunnitelle syksyllä mejäkokeita. Ja Lempikin saa välillä haistella lyhyempiä jälkiä.

Ja sitten  otsikon toiseen aiheeseen. Viikko sitten Mattsson´s kennelin kasvatit Kelmin ja Mayan Ruotsissa asuvat 2- vuotiaat pennut olivat näyttelyssä. Rotunsa parhaaksi valittiin kuvan kaunis Mattssons Yasper! Yasper on kuin ilmetty isäsä. Olenkin nimittänyt sen pikku-Kelmiksi. Toisessa kuvassa on Mattsson´s kasvattajaryhmä, jossa olivat mukana Kelmin pojat Ysper ja Troy sekä Kelmin tytär Lykke. Kaunis ryhmä.