Orrain polulla 6.6.12

Sillä aikaa, kun monet viime sunnuntaina toipuivat ylioppilas- tai muista valmistujaisjuhlista, suunnistin koirien kanssa Orrain luontopolulle Savitaipaleelle. Kelmin ja Ettan lisäksi matkaan lähti Hilma wss, kun Siljalla oli muuta ohjelmaa. Lempi – mummo jäi kotivahdiksi, kun 10 km patikointi olisi ollut sille liikaa.

Reppuun pakattiin teetä ja eväsleipiä sekä tietysti koirille kuivakalaa välipalaksi ja vettä. Matkalla kävin istuttamassa kukat isäni haudalle Savitaipaleen hautausmaalle, jonne isäni on haudattu Kotisalon sukuhautaan. Perinteeseen kuuluen vielä pysähdys Partakosken rantaravintolassa/ kyläkaupassa jäätelön ostossa. Orrain polulla patikointi on kuulunut ojelmaan jo useana vuonna joko keväällä tai syksyllä suppilovahveroiden aikaan.

Orrain luontopolulle löytää, kun lähtee Savitaipaleen kirkolta tietä nro 409 Suomenniemen suuntaan. Ajetaan  Kärnänkosken ja Partakosken ohi noin 5 km, kunnes   tien vasemmalla puolella on viitta ”Orrain luonopolku” . Sää oli mitä parhain patikointiin. Aurinkoista ja vähän toistakymmentä astetta lämmintä.

Koko reitin pituus on noin 10 km. Reitti kukee vaihtelevissa ja upeissa maisemissa. Suurin osa matkaa kulkee kangasmetsässä, mutta matkalle mahtuu myös jylhiä kalliomäkiä, järvenrantaa, suonotkelmia ja useita pikkulampia. Vaativin osuus on nousu Luotolahdenvuorelle, jonka korkeus on 45m Kuolimon tasosta. Reitillä on myös 2 laavua. Luotolahden laavu sijaitsee Kuolimon rannalla ja siellä on myös hyvä laituri. Onkilammen laavulle pääsee myös autolla.

Koirat lähtivät vauhdilla matkaan.

Kelmi, Etta ja Hilma tähyää kivllä

Etta ja kelottunut puu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun reitin kiertää myötäpäivää, on matkan vaativin osuus noin ensimmäisellä komanneksella Luotolahden vuorelle kivutessa. Se vaiva kyllä kannattaa. Maisema vuorelta Kuolimolle on näkemisen arvoinen; jyrkän kallion alapuolella kiemurtelee Luotolahden kapian salmi.

Luotolahden vuorella

Reitti jatkui alas vuorelta ja pian olimme laavulla. Evästeltiin ja koirat uivat innoissaan. Hetkeksi oli mukava oikaista laiturille ja lepuuttaa nousussa väsyneitä jalkoja.

 

Etta ja Hilma uimasilla

Laavun jälkeen matka jatkui rivakasti levänneillä jaloilla helpossa kangasmaastossa ja jatkui ohi suon ympäröimän karvalammen, jossa telkkäpariskunta uiskenteli rauhassa. Suopursut tuoksuivat ja vaaleanpunaiset suo-orvokit ilahduttivat kulkijaa.

 

 

 

 

 

 

 

Polku jatkui yli Suomenniementien, kulki ohi Ahvenlammen ja pian olimme Onkilammen laavulla, jossa pidimme toisen evästauon. Nuotionpohja kiinnosti taas koiria, josko siellä olisi makkaran jämiä. Minä en viitsinyt tulta viritellä enkä makkaraa paistaa, vaan tyydyin toiseen eväsleipään. Loppumatka meni rivakasti taas vuoroin helpossa kangasmaastossa, vuoroin suolammen rantoja seuraten pitkospuita pitkin.

Kotiin päästyä ruokailun jälkeen lattialla lojui väsyneitä ja tyytyväisiä koiria.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liisa muokkasi tätä sivua 17.09.2012, 3:28

2 kommenttia artikkelilla “Orrain polulla 6.6.12”

  1. Silja sanoo:

    Syssyllä mennään sitten uudestaan Orraihin ja mie tuun myös!

  2. Liisa sanoo:

    Niin tehdään ja kerätään sieniä. Mutta käydään kesälläkin kiertämässä.

Kommentoi