Agilityn parantava voima, Etta kakkosluokkaan 7.8.12

Elokuun alussa oli jalka parantunut niin hyvin, että pääsimme taas metsälenkeille ja agiharkkoihin. Oli ihanan voimaannuttavaa huomata, että jalat toimii entiseen malliin ja koirat on täynnä tekemisen meininkiä. Tauko oli tehnyt kaikille hyvää. Ja metsässä kulkeminen latasi hyvää mieltä.

Parin treenikerran jälkeen oli Ettalla edessä toiset viralliset ykkösluokan kisat, tällä kertaa Porvoossa 4.8. Agiradalta Etta otti hienon nollatuloksen, aika  14 sekuntia alle ihanneajan! Sijoitus toinen. Hyppyradalla aiheutin kepeillä virheen, kun edessä olevaa ansaestettä peläten vedin Ettan liian hätäisesti ja viimeinen keppi jäi pujottelematta. Keppien virheen korjaamisesta huolimatta aika oli 6 sekuntia alle ihanneajan ja rata muutoin oli mallikas. Sijoitus 4. Viimeinen luva-0 sai siis vielä odottaa.

Pari päivää myöhemmin 7.8. oli vuorossa Kotkan iltakisat ykkösluokille. Agilityradalla Etta pudotti ensimmäisen riman, kun ponnistus ei jostain syystä sattunut kohdalleen. Muuten rata meni vauhdilla ja hyvällä rytmillä. Tuloksena siis 5 radalta ja aika 6,65 sekuntia alle ihanneajan, sijoitus kolmas.

Hyppyrata oli aivan mahtava. Etta oli  supernopea ja taitava. Se  kiisi rataa apinanraivolla, tiukoilla kurveilla, kepit vauhdilla itsenäisesti ja maalissa hihkuin ilosta ja tuuletin upeaa 0- rataa! Tulos 0-voitto  7 sekuntia alle ihanneajan! Aivan liikutuin kyyneliin Ettaa halatessani, kun tajusin että se oli siinä; 3 kisaa ja luokan vaihto kakkoseen. Erityisen hyvältä se tuntui heinäkuun monien vaikeuksien jälkeen. Tuomari Anne Savioja kehuin palkintojen jaon jälkeen:  ”siinä sinulla on hyvä koira: pää kunnossa eikä ole synti olla vielä kauniskin. ”

agiserti

Etta ja agiserti

Porvoon 2-palkinto, Kotkan ensimmäinen ja kolmas palkinto ja serti

leikkiä palkintolelun kanssa

Etta pujottelee kotitreenissä

Kommentoi