LOMAMUISTOJA KESÄLTÄ 2014

Juhannus

Tänä kesänä kävin lapissa lomailemassa  kaksi kertaa. Juhannuksen viettoon ajelin koko koiralauman kanssa Harrin mökille Kuusamoon. Sää oli kylmää ja juhannusaattoyönä jopa satoi räntää maan valkoiseksi. Mutta saimme kyllä nauttia auringonpaisteestakin Kuusinkijoella retkeillessä.

Hillan kukkia

retkellä Kuntivaaralla

maa valkoisena juhannusyönä

Saarimiehessä heinäkuussa

Heinäkuussa vietin rentouttavan viikonlopun Saarimehen mökillä itsekseni vain koirat seuranani. Mieleen tulivat taas kaikki lapsuuden pitkät lomat idyllisellä saarimökillä. Tuo mökki on ollut minulle läpi elämän rauhan ja rentoutumisen paikka. Sieltä on mielessä vain hyviä muistoja ja ehkä siksi se on minun voimapaikkani.

Keväällä istutetut kuusentaimet olivat lähteneet hyvään kasvuun. Lapsuuden kukkaniitty oli palannut hakkuuaukolle. Aukea loisti kirjavana täynnä koiranputkia, päivänkakkaroita, kissankelloja, ketoneilikoita, ohdakkeita ja niittyleinikkejä. Lapsena ollessa isällä oli tapana sitoa minulle päivänkakkaraseppele tällä kukkaniityllä Päivikin päivänä kesäkuussa.

maljasieniä

Prinka nostatti teeriparven lentoon taimikon laidasta. Nautin saunan lämmöstä ja viileästä Saimaan vedestä, kuuntelin lintujen ääniä ja katselin usvaista maisemaa.

Lomareissu Utsjoelle

Heinä- elokuun vaihteessa suuntasimme Harrille perinteiseen tapaan Tenolle lohenpyyntiin. Matkalla retkeilimme yhden päivän Saariselän maisemissa. Päivä oli lämmin ja maisemat upeat. Tunturin rinnettä kiivetessä Prinka näytti taas riistaviettiään ja lähti riekkojahtiin. Hetken jo pelkäsin sen eksyvän mutta muutaman minuutin kuluttua se palasi kieli roikkuen.

Tunturin laella oli mukava nauttia maisemista. Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Utsjokea.

Tenolla

Utsjoen Osman kylällä vietimme joen törmällä 4 pv. Harri souti kavereineen lohta päivästä toiseen ja pitkin yötä.  Olin minäkin muutamalla laskulla mukana vapoja hoitelemassa. Mutta paremmin viihdyin lähimaastoissa luontopolkuja kävelemässä ja joen rannassa koirien kanssa. Joen rantakivikot ja herkän kauniit kasvit jaksoivat ihastuttaa ja lintujen puuhastelu rantakivikossa kiinnosti myös Prinkaa.

Kelmi ja Prinka Tenon rannalla

kiviasetelma rantakivikossa

Kelmin kelmi-ilme

Prinka tarkkana

Prinka ja sulka

Koirilla oli hyvä uimapaikka joen suvannossa ja Prinka sai välillä hillittömiä juoksuhepuleita keppi suussa joen törmällä ja rantahietikolla.

Prinkan keppihepuli

Prinka ryöstää Kelmin kepin

Harria ei kalaonni tällä kertaa suosinut, mutta matkakavereille tarttui vaappuun komea lohi,  14,3 kg painoinen ja noin 120 cm pitkä  kojamo! Siinä sitä riitti ihailemista. Prinkaa sen itsensä kokoinen lohi kiinnosti kovasti. Tenon rantaan kutsuttiin lohta ihmettelemään myös paikallinen valokuvaaja ja kalastus kirjailija, joka kuvasi lohta ammattitaidolla. Prinka ja lohi päätyivät myös hänen blogipäiväkirjaan.

perhoissa oli runsauden pula

vaaput oli kauniita

Prinka ja lohen köriläs

lohensoutuveneet sopivat maisemaan

Utsjoki-Kevo kansallispuistossa

Utsjoelta ajoimme Kaamaseen ja jatkoimme lomailua Utsjoki- Kevo kansallispuistossa, jossa patikoimme 4 päivää yhteensä reilut 50 km.

Aluksi reitti kulki tunturikoivikossa pitkin kapeaa harjua, jonka alapuolella molemmin puolin oli järviä. Lounasta nautitiin järven rannassa ja otettiin pienet unoset lämpimässä tuulessa. Alkumatkasta rinkka tuntui raskaalta ja oli ihana lepuuttaa  väsynyttä selkää. Ensimmäinen majapaikka oli  pienen järven rannalla.

tunturikoivikkoa ja järvimaisemaa

lepotauko

Seuraavana päivänä taivallettiin retken pisin ja vaativin matka. Reitti vei ensin  8 km etapin yli tunturin rinteen kivikkoista polkua pitkin joen rantaan. Onneksi matkalla oli puroja, joissa saattoi lepuuttaa rasittuneita jalkojaan. Prinkan kanssa piti olla tarkkana, ettei se päässyt ajamaan poroja takaa. Kerran se kuitenkin ehti huomata porot ennen minua ja lähti kuin ammuttu parin poron perään pitkin tunturin rinnettä. Pelkäsin, että se juoksee liian kauas tai satuttaa jalkansa kivikossa. Noin 10 minuutin kuluttua se kuitenkin palasi ehjänä takaisin kuumissaan mutta onnellisena.

virkistävä puro tunturietapilla

Purolla vietetyn lounastauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Kevon kanjonia. Rinkat jätimme matkan varrelle leiripaikkaan ja jatkoimme loppumatkan pikkureppuja kantaen. Loppumatka kanjonille oli vaativaa ja oli hyvä, ettei tarvinnut kantaa rinkkaa jyrkissä nousuissa ja laskuissa kivisellä polulla. Kanjoni ja Fiellu-putous oli kuitenkin vaivan arvoinen. Maisemat olivat vaikuttavat. Yöksi palasimme jokilaaksoon. Uni maistui hyvin teltassa, vaikka retkipatja olikin epämukavan ohut.

putous Kevon kanjonissa

Kevon kanjoni

evästauko tunturissa

leiri

Kolmantena päivänä taivallettiin taas yli tunturin pitkin kivistä polkua. Päivä oli lämmin ja edellisen päivän 20 km rankka osuus painoi vielä jalkoja. Onneksi Kevolla ei ollut niin helteistä kuin Etelä- Suomessa samaan aikaan. Pieni tuuli vilvoitti matkaajia ja välillä uitin varpaita tunturipurossa.

Prinka jaksoi tutkia ympäristöä koko matkan ja löysi vanhan poron jalan tunturista. Kelmi säästeli voimiaan ja tulla taapersi minun jalkojan takana. Loppumatkasta koiratkin oppivat, että kannattaa käydä levolle aina kun ihmiset pysähtyvät.

Prinka ja poron jalka

koirat lepää

Viimeinen yö vietettiin kaislikkoisen järven rannalla laajalla leiripaikalla, jossa oli autiotupa ja kota. Kelmin ilmeestä näkee, että se nautti päästessään lepäämään majapaikkaan.

Viimeiselle retkipäivälle jäi matkaa reilut 10 km. Matka taittui keventyneillä rinkoilla reippain mielin. Juuri kun saavuimme autolle, alkoi sataa ihan kunnolla. Säät suosivat patikkaretkeä. Koko aikana ei satanut päiväsaikaan. Viimeisenä yönä satoi ja ukkosti, mutta aamulla sää oli taas poutainen.

Kevon kansallispuistosta jäi vielä nälkä kaivelemaan. Vielä haluaisin palata maisemiin ja kiertää koko 60 km reitin ympäri. Siihen olisi hyvä varata aikaa vähintään 6 pv, että voisi  viipyillä herkullisissa maisemissa.

Mökkeilyä ja polttopuun tekoa

Loppuloma vietettiin Lappeenrannassa. Kotona oli monenlaista askaretta odottamassa. Muun muassa sahattiin kattoremontista jääneet laudat polttopuuksi.

Ehdimme käydä vielä Saarimiehen mökilläkin ihastelemassa superkuuta ja auringonlaskua elokuun puolivälissä.

Tänä kesänä lomasäitä riitti kaikille. Kesä oli pitkä ja lämmin ja sitä seurasi uskomattoman kaunis syksy. Koko syyskuun jatkuivat aurinkoiset päivät ja luonto hehkui upeissa ruskan väreissä. Kyllä pitäisi olla aurinkoakut ladattuna pimeää kaamosaikaa varten. Vaan kyllä olen varmuuden vuoksi ottanut päivänvalolampun käyttöön aamiaispöytään.

Kelmi, Lempi ja Prinka mökin terassilla

kuun kultainen silta

kuun leikkiä rantakaislikossa

superkuu

Kommentoi