KELMIN VIIMEINEN AGILITYKISA lokakuu 2014

Kelmillä oli tänään viimeiset viralliset agikisat oman seuran ( Lappeenrannan agilityurheilijat) hallissa Lappeenrannassa. Tuomari Kari Jalonen oli laatinut vaativat kolmosluokan radat kilpailijoille. Olin ilmoittanut Kelmin kahdelle radalle; agilityradalle ja hyppyradalle. Agilityrata meni Kelmin suoritukseksi aika hyvällä draivilla alusta lähtien. Muuten puhtaalla radalla tuli  kuitenkin kohtalokas virhe, kun 180 asteen käännöksessä en riittävän  ajoissa kääntänyt hartiasuuntaa ja vetänyt vastakkaisella kädellä sillä seurauksella, että Kelmi luki edessä olevan hypyn loppusuoraksi ja irtosi sinne komeasti ja tuloksena väärä rata ja hylky. Mentiin kuitenkin rata loppuun komeasti ilman virheitä. Radan vaativuutta kuvaa se, että 23 medikilpailijasta vain 6 koiraa sai tuloksen muiden hylkäytyessä.

Hyppyrata lähti selvästi agirataa jähmeämmin liikkeelle. Noin puolivälissä rataa Kelmi sitten päätti irrota ja pujahti putkeen selkäni takana vaikka piti mennä renkaalle. Siinä samassa minultakin meni koordinaatit sekaisin. En enää päässyt kartalle takaisin, vaan 4 esteen pätkä jäi välistä tekemättä, mutta eihän sillä väliä, kun hylky oli jo tullut. Loppu mentiin vähän soveltaen ihan mukavalla rytmillä.

Kelmillä oli viimeisenä kisavuotenaan 14 starttia. Niistä kahta viimeistä lukuun ottamatta kaikki olivat hyväksyttyjä suorituksia. Yhdellä radalla tuli yksi virhe seniori SM-kisassa ja kaikki muut radat olivat virheettömiä ratoja pienellä ihanneajan ylityksellä. Ei huono suoritus veteraanikoiralta.

Vaikka Kelmi jäikin nyt eläkkeelle virallisista kisoista, jatkamme silti treenejä entiseen malliin. Rimat pidän minikorkeudessa ja teemme pieniä pätkiä ja palkkana lentävää palloa tai namialustaa. Joskus saatamme käydä epävirallisissa kisoissa kokonaista rataa juoksemassa. Treenaaminen pitää lihaskunnon hyvänä pidempään. Aksaa jatketaan niin kauan kuin Kelmi siitä nauttii ja terveys kestää.

Videopätkän siirtäminen tähän väliin ei onnistunut, kun en osannut pienentää sitä tarpeeksi pieneen kokoon.

Silja ja Salla miehineen olivat viikon reissussa isänsä kanssa Madeiralla. Koirat oli ripoteltu eri hoitopaikkoihin; Kuillo Roopen isän luo, Hilma emonsa luo Laamasille ja Perri minun luo. Perrillä ja Prinkalla riittii hauskaa koko viikon. Painia ja hippaa vuorotellen. Välillä Prinka vetäytyi omaan pesäänsä ja kertoi Perrille selvin sävelin, että nyt on levon aika. Perri yritti sitkeästi rakentaa parempaa ystävyyttä myös Kelmin ja Lempin kanssa, mutta nämä vanhemmat koirat eivät oikein lämmenneet vilkkaalle pennulle. Molemmat kyllä sietävät Perriä hyvin, mutta Kelmi teki napakalla haukulla selväksi, ettei vanhempien herrakoirien suupieliä tarvitse tulla nuolemaan. Perri on  fiksu ja reipas pentu. Se käyttäytyi hyvin ja sopeutui nopeasti mummolan tavoille.

Nyt ovat matkalaiset kotiutuneet ja Perrikin palannut emännän hoiviin. Ihana rauha on laskeutunut Koiramäen taloon.

Paha Perri- susi tulee ja alkaa syödä pientä kooikeria etukäpälästä

Susi yrittää purra kooikerin hengiltä

Leikin lopuksi ystävykset lepäävät vierekkäin

Kommentoi