Nyt kun kesä mennyt on 28.10.

Tänään siirryttiin talviaikaan, vaiko normaliaikaan. On sopiva aika muistella mennyttä kesää, kun siitä on jäljellä enää vain muistot. Onneksi tuli otettua myös paljon kuvia, että muistojen tunnelmat ja värit kertautuvat niitä katsellessa.

Koiramainen kesä oli poikkeuksellisen aktiivinen ja huikean tuloksekas. Ja mikä on ollessa, kun elämä nykyisin pyörii työn ja koiramäen talon hoidon lisäksi melkein pelkästään koirien ympärillä. Nyt kun voi pitkälti valita, miten oman aikansa käyttää, niin valinta usein päätyy koiraharrastukseen, mikä tuottaa hyvää mieltä.

AGILITYSSA

mentiin vauhdilla eteenpäin. Etta aloitti virallisen kisauran kesäkuussa 19 kk ikäisenä ja nousi kolmosluokkaan 11 startin jälkeen. Siihen asti kisatahti oli suunnilleen: joka toinen startti 0 ja joka toinen hylky ( tai 5). Nyt otamme kaiken irti koulutuksesta ja hiomme taitoja kolmosluokan tasolle. On aivan mahtavaa harrastaa Ettan kaltaisen koiran kanssa, joka tekee työtä täysillä ja jaksaa yrittää.

Kelmi paragi hopeaa, Etta pronssia

Etta pujottelee

Kelmi niitti palkintoja seniori-SM ja paragi SM-kisoissa. Sennuissa pronssia ja paragissa hopeaa Ettan napatessa pronssin. Piirinmestaruuskisoissa elokuussa Kelmi saavutti pronssia. Kelmillä on nyt kasassa kaksi SM nollaa ensi vuoden tarpeisiin. Intoa on taas ihan mukavasti, kun on käyty hierojalla ja fysioterapeutilla hoitamassa lihasjumeja ja maltetaan kisata tarpeeksi harvoin. Tavoitteena ei ole mennä SM-kisoihin ensi kesänä, mutta jos nollat siinä sivussa tulevat niin sitten harkitaan.

Kelmi fysioterapeutti Eini Kipinoisen käsittelyssä

NÄYTTELYISSÄ

Kelmi on ollut lähes voittamaton ensimmäisenä seniorivuotenaan. Nyt 9- vuotias herra on edelleen ryhdikäs ja vetreä, joten ei ihmekään. Joulukuussa -11 tuli Helsingin voittajatitteli ja ROP+ ROP veteraani. Lappeenrannan pääsiäisnäyttelyssä Kelmi oli VSP + ROP veteraani ja Etta ROP+sert. Haminassa Kelmi oli ROP veteraani. Toukokuussa oli vuorossa Joensuun kv- näyttely, jossa Kelmi oli ROP+ ROP veteraani ja Etta VSP + cacib,sert. Kesäkuun kooikerierkkarissa Kelmin VSP ja ROP veteraanivoitto tuntui huikealta! Uroksia oli noin 50 ja koko Suomen kovin sakki kasassa. Tuomarit rodun kotimaasta ja rotuun tarkkaan perehtyneitä. Syksyllä kävimme Pohjois-Norjassa hakemassa Kelmille Norjan ja Pohjoismaiden valion arvon. Sielläkin Kelmi oli ROP ja ROP-veteraani.

Kelmi Hyvinkäällä ROP vet, VSP. Kuva Aila Murto

KÄYTTÖPUOLELLA

Etta on näyttänyt monipuolisuutensa harrastuskoirana. Kesän mittaan tehtiin muutama verjälki ja elokuussa Etta sai ensimmäisessä mejä- kokeessaan AVO 1- tuloksen! Tosi lupaava jälkikoira, tuumasi tuomari. Jatkoa mejäharrastukselle seuraa ensi kesänä.

Etta ja mejä-pokaali

Myös taippari meni ensi yrittämällä läpi syyskuun alussa. Pienestä hapsukorvasta on siis moneksi!

vedestä nouto

LEMPI

on kohottanut kuntoaan kesän aikana. Vaikka syyskuussa tuli täyteen jo 14 vuotta niin mummo sen kun vaan piristyy. Pitkästä aikaa se kiipeää taas vetreäsi raput yläkertaan ja osallistuu aktiivisesti lenkkeihin, pieniin tokoiluihin, namin etsintään ja koirien ongelmapeleihin. Kuulo tosin on selväti heikentynty, joten lenkillä pitää olla tarkkana, ettei mummeli eksy muusta porukasta.

Mikä lie piristymisen salaisuus, kun mikään ei oikeastaan ole muuttunut. Cushingin lääkitys on ollut ennallaan jo pitkään, ruoka-annosta vähän nostetiin, kun Lempi alkoi vähän laihtua: Spesicicin endocrine support kuivamuonaa veden kanssa ja vähän lisukkeena säilykeruokaa tai liha- tai mahapalleroita. Tukihoitona  Nutrolin senior öljyä sekä Aptus glyco-flex puristeita päivittäin.

Toivon, että yhteistä matkaa on edessä vielä monta vuotta.

Lempi 14 v

KASVATEILLAKIN

On kesä mennyt hyvissä merkeissä. R-pentueen Hertta, Kerttu ja Hilma  ovat jo saaneet taipparin läpi ja näyttelyistäkin on tullut hyviä tuloksia. Vilillä on jo taskussa yksi SERT. Junnut ovat olleet terveitä ja omistajat onnellisia vilkkaista vipeltäjistään. Kaikki ovat päässeet hyviin koteihin, jossa koira saa aikaa ja huomiota. Vili, Hilma ja Albert harrastavat agilityä, Kerttu ja Vili ovat päässeet lintujahtiin.

Kertun hieno kuva

Hilma hulvaton, kuva Silja

Helmi Haminan näyttelyssä

Hertta Haminan näyttelyssä

ILON SEKAAN

mahtuu aina vähän vastoinkäymisiäkin. Muuten ne ilon pisarat eivät niin kirkkaita olisikaan. Heinäkuun tapaturma katkaisi vähäksi aikaa kaiken touhuamisen ja jouduin muutaman viikon potemaan jalkaani. Se onneksi parani hyvin jättäen vain arven muistoksi kesäisestä jäljestysharjoituksesta.

Yllättävät ja suunnitellut remontit Koirameäen talossa haukkasivat suuren loven lompakkoon. Pientä stressin poikastakin ne aiheuttivat kaiken keskellä. Mutta kun taakse päin katsoo, olen hyvilläni, että se kaikki on tullut tehtyä. Kelpaa tätä museotaloa elellä eteen päin, kun paikkoja on kohennettu ja tietää talovanhuksen kestävän vielä kauan ryhdissään.

Jonkun mielestä kesä oli liian sateinen. Minä muistan kesän 2012 hyvänä kesänä. Siinä oli tapahtumia, onnistumisen elämyksiä, auringon paistetta sopivasti ja onnen hetkiä ystävien kanssa. Hyvillä mielin katson myös loppuvuoteen. En suinkaan ehdi vielä hautautumaan sohvan pohjalle liian pitkäksi aikaa.

Hyppy veteen

vesipeto nousee pintaan

ja taas uimaan

Kelmi ja lentävät korvat, Kuva Silja.

ruskan värejä

Viikon päästä on vuorossa Tarton näyttelyreissu Siljan ja Laamasten kanssa ja sitten vielä pari näyttelyä: Jyväskylä ja Helsinki. Toiveissa olisi Ettan muotovalion arvo, joka on yhdestä sertistä kiinni sen täytettäessa 2 vuotta lokakuun lopussa. Agilityssä treenaamme innolla ja kisaamme harkiten. Tänäkin viikonloppuna osallistumme Emilia Rainetojan koulutukseen omalla hallilla. Toivon, että  hiihtokelejä odotellessa olisi aikaa vähän enemmän ystävillekin kynttilöiden ääressä rupatellen.

Kommentoi