Agiliitoa treeneissä ja kisoissa 10.10.

valmennus

Syyskuun lopussa minulla oli taas onni saada osallistua Niina-Liina ja Teemu Linnan agilityvalmennukseen Espoossa Univet-areenalla. Valmennus oli toinen Suomen Agilityliiton tukema paragilityvalmennus. Ensimmäinen järjestettiin tämän vuoden maaliskuussa. Tällä kertaa osallistuin harjoituksiin vain Ettan kanssa ja Kelmi oli matkassa turistina. Valmennukseen osallistui tällä kertaa 6 koiraa ohjaajineen. Treeniaikaa oli varattu sekä lauantaina että sunnuntaina 3,5 tuntia eli noin puoli tuntia koiraa kohti. Linnat olivat laatineet 34 esteen monipuolisen radan, jossa oli mahdollisuus harjoitella erilaisia tekniikoita ja oppia paljon uutta. Teemu vastasi koulutuksesta lauantaina ja Niinu sunnuntaiaamuna. Treenin aluksi rata käytiin valmentajan kanssa huolella läpi ja sen jälkeen sitä harjoiteltiin pätkä kerrallaan jokainen koirakko vuorollaan. Ensimmäisenä päivänä pääsin Ettan kanssa rataa noin puoliväliin asti, mikä kuvaa koulutuksen perusteellisuutta. Sunnuntaina kerrattiin edellisen päivän vaikeimpia kohtia ja edettiin rataa eteenpäin siitä, mihin oli lauantaina päästy.

Teemu opetti kädestä pitäen, miten saksalainen oikeaoppisesti ja tehokkasti tehdään. Oikein tehtynä saksalaisessa koira kiertää hypyn siivekettä nuollen eikä katoa matkalla selän taakse. Myös valssia treenattiin niin, että se samalla ohjaa koiraa eteenpäin toivottuun suuntaan eikä jarruta paikoilleen. Olen välttänyt valsseja Ettan kanssa, kun en ole halunnut jarruttaa sen menoa. Nyt kuitenkin oivalsin, että valssi ei jarruta, jos se tehdään niin, että ohjaaja liikkuu sujuvasti alta pois samalla kun koira vaihtuu toiselle puolelle. Ohjauksen ajoituksessa sain myös hyvää harjoitusta.

Sunnuntaina treenattiin välistävedon ja päällejuoksun oikeaa ja tehoksasta ohjausta. Johan alkoi liihotteleva Ettakin taipua kiharaiselle kuviolle.

 

ratapiirros harjoitusradasta

Tästä radasta sain eväitä oman pienryhmän treeniinkin vietäväksi. Sen verran monta opettavaista kohtaa siinä oli. Ettan kanssa oli ilo treenata. Sillä oli intoa tehdä töitä täysillä koko koulutuksen ajan. Sen tehokas ”moottori” vie innolla esteille. Haasteita riittää ohjaajalle kun Etta hakee esteitä – omiaankin, jos ohjaus on myöhässä.

Kouvolan kisa 6.10.

Lauantaina 6.10. olimme pitkästä aikaa agikisoissa sekä Ettan että Kelmin kanssa. Kumpikin juoksi yhden agi- ja yhden hyppyradan. On muuten aika kiireitä puuhaa, kun osallistuu kahdella koiralla samaan agiluokkaan. Juuri kun on saanut ensimmäisen kanssa radan suoritettua ja koiran jäähdytettyä, pitää jo olla toista lämmittämässä. Ja kun toinen on juossut ja jäähdytelty, on jo seuraava rata valmiina ja sama kierros alkaa alusta. Tämän vuoksi puhuinkin kisakavereille, että alan vähitellen vähentämään Kelmin kisaamista ja keskityn enemmän Ettan kisaamiseen, kun Kelmin kanssa ei ole enää mitään varsinaisia tavoitteita agilityssä. Kelmi taisi kuulla ja ymmärtää nämä jutut ja päätti näyttää närhen näppylät. Pikku-ukko olikin tavallista reippaampi ja juoksi karvaa vaille tuplanollan. Agiradalla tulikin oikea nolla, mutta virheettömältä hyppyradalta tuli yliaikaa 0,75s! Kelmin etenemä kummallakin radalla oli 3,64m/s, mikä on Kelmille hyvä aika. Tällä kertaa se lähti heti alusta hyvään vauhtiin, eikä käsijarru päällä kuten usein on käynyt. Kelmiä on nautinto ohjata silloin kun sillä on oma hyvä draivi päällä. Kaikki käy niin helpon oloisesti, kun luemme toisiamme niin hyvin ja tiedän, miten Kelmi missäkin kuviossa reagoi.

 

Kelmi vauhdissa

 

 

Etta uinnin jälkeen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Etta juokksi 2 nopeaa ja innokasta rataa, mutta tuloksena kummallakin väärä rata ja hylätty. Agirata meni muuten virheettömästi, mutta aivan radan lopussa oli ohjaus hiukan myöhässä, minkä vuoksi en saanut Ettaa kääntymään silmukalle ennen viimeistä estettä ja Etta liihotteli suoraan maaliin. Radan puolivälissäkin oli ohjaus vähän myöhässä pituuden jälkeen käännyttäessä, mutta se aiheutti ainoastaan vähän pitkän kaarroksen.

Hyppyradalla oli selkeä ohjausvirhe ”pimeään putken päähän” ohjauksessa, josta aiheutui kieltovirhe. Avokulmassa olevilla kepeillä Etta sujahti toiseen väliin, jota en huomannut vaan jatkoin matkaa. Siitähän tietysti aiheutui hylly. Nyt on Ettalle rakennettu kolmosluokassa jo 4 hyllyä. Tilaa siis olisi jo nollille ja palkinnoille. Mutta kaikki aikanaan. Ensin harjoitellaan ja kun tarpeeksi ollaan harjoiteltu niin tulosta tulee. Kykyjä ja vauhtia koirassa kyllä riittää. Ehkä minäkin vielä opin ohjaamaan tätä vauhdikasta koiraa.

Alla linkki videoon, jossa näkyy Ettan ja Kelmin Kouvolan radat.

 

 

Liisa muokkasi tätä sivua 10.10.2012, 23:54

Kommentoi