Vuoden viimeiset agikisat joulukuussa

Joulukuu hurahti niin vauhdikkaissa merkeissä, etten ehtinyt blogiakaan päivittämään. Nyt kun joulukin on juhlittu ja olen muutaman päivän lomalla, on aikaa muistella loppuvuoden huippuhetkiä.

KOTKAN KISAT

Kotkassa kisattiin pikkupakkasessa 2.12. Pertti Siimeksen radoilla. Pertti oli laatinut vauhdikkaat radat, joissa sai kokea vauhdin hurmaa, vaikka matkalla oli sopivasti myös ansoja. Etta urakoi kaikki kolme kolmosten rataa. Kaksi rataa meni hyvällä vauhdilla ja yhteistyössä. Tuloksena oli ensimmäinen kolmosluokan nolla Ettan kilpailukirjaan. Yhdellä radalla oikaisin mutkan liian ahnaasti ja aiheutin näin kieltovirheen. Korjaamiseen meni vähän aikaa ja tuloksena tältä radalta 5 + 1,56s yliaikaa.
Viimeisellä radalla varmistelin vaikeaa kuviota liikaa, ja Etta hyppäsi hypyn väärään suuntaan ja tuloksena hylky.

Kelmin urakkana oli kaksi rataa. Kelpon kanssa meno on tuttua ja nautittavaa, kun tuntee kisakaverin edesottamukset jo hyvin. Ensimmäiseltä radalta tuloksena hieno nolla alle ihanneajan. Toinenkin rata meni ilman virheitä. Ohjasin liian varovaisesti kohdan, missä Etta oli sortunut hylkyyn ja varmistelu aiheutti 1,32 s yliajan. Siis karvan verran lähellä oli taas tuplanolla. Hienoa Kelpo.

JOENSUUSSA  ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ

Joensuussa kisattiin itsenäisyyspäivänä kovassa pakkasessa kolme rataa, joista enimmäinen – hyppyrata- oli samalla kooikerhondjen rotumestaruuskisarata.

Ettan kanssa ei koko iltana oikein löytynyt yhteistä rytmiä. Ensimmäinen rata meni aika epävarmoissa merkeissä. Niissä kohdissa, joissa oletin Ettan irtoavan leikkauksesta, se tökkäsikin jalkoihin. Tuloksena kaksi kieltoa ja nipin napin ihanneaikaan. Kahdella viimeisellä radalla Etta lähti lapasesta ja liihotteli hylkyyn. Totesin, että Etta on todellakin vielä aika raakile kolmosluokkiin. Tarkemmin sanoen meidän yhteistyö vaatii vielä paljon harjoitusta. Kisatauko tulee tarpeeseen. Sydäntalven aikaan ehdimme hioa tekniikoita ja radanlukutaitoa. Vielä se Etta kyntensä näyttää. Ainesta tytössä kyllä on.

Kelmi puolestaan lunasti odotukset niin kuin vanha konkari konsanaan. Vauhdikkaalta hyppyradalta Kelmi juoksi varman nollan 3,46s alle ihanneajan. Tällä tuloksella se lunasti hopeasijan kooikerhondjen rotumestaruuskisassa!   Mestaruuden voitti Tico  ( Milfeddyg Magnat Emily) ja Kati Keränen, joten sukuunhan se mestaruuskin meni. Ticon voittoaika oli alle sekunnin parempi kuin Kelmin. Tuplanolla oli nytkin lähellä; toiselta radalta tuloksena virheetön rata sekunnin yliajalla 🙁  Viimeisellä radalla Kelmi sortui samaan ansaan kuin Etta ja seurauksena hylky.

Kireästä pakkasesta ja iltamyöhään venyneestä päivästä huolimatta meillä oli hauska kisamatka Pohjois-Karjalaan. Matka meni rattoisasti seurakavereiden iloisessa seurassa. Ei hassumpaa viettää itsenäisyyspäivää välillä näinkin.

mitalikolmikko Tico/Kati kultaa, Kelmi/Liisa hopeaa ja Henna/Preeti pronssia

Kommentoi