PRINKA

Loman lopuksi haimme Harrin kanssa Puolasta uuden kooikeerin pennun täyttämään Ettan jättämän tyhjän paikan.

Ystäväni Henna Palmunen on ahkera tutkimaan ulkomaisia kooikerikenneleitä ja hän löysi sopivan kooikeripentueen Puolasta aivan kreivin aikaan. Pennut olivat 6 vk ikäisiä ja viidestä nartusta oli vapaana yksi. Sain valita kahdesta pennusta. Valitsin  kuvien perusteella paremmin värittyneen ja vahvempirakenteisen pennun. Henna on nyt nimitetty pennun kummiksi ja se sai nimekseen Prinka Hennan ehdotuksen mukaan. Nimi Prinka on intialaista alkuperää ja merkitsee Beloved, Loving tai God´s Gift ja se on feminiininen nimi. Siis erittäin osuva nimi, kun vielä sen virallinen nimi on Czuprynka Bursztynowy Zakatek, niin Prinka on ikään kuin lyhenne virallisesta nimestä.

Prinkan emä  on Boney M z Plouznicke Staje ja isä hollantilainen kuvan kaunis Manusias Boris. Prinka on syntynyt 7.6.2013 ja oli Suomeen tullessaan 9 vk ikäinen.

Prinka 9 vk hotellin pihalla Varsovassa

Pennun hakumatka oli aikamoinen seikkailu, mutta lopulta kaikesta jäi kuitenkin hyvä muisto. Olin katsonut kartasta, että määränpäämme Wola Moravica sijaitsee noin 170km Varsovasta etelään ja sinne vie moottoritie lähes perille asti. Suunnittelimme siis, että lennämme aamukoneella Varsovaan, vuokraamme auton ja ajamme kasvattajan luo. Perillä meillä olisi aikaa 2-3 h tutustua pentuun, emoon ja kasvattajaan ja ehtisimme hyvin iltakoneella takaisin Suomeen. Viisas tyttäreni Salla kyllä ihmetteli kiireisen tuntuista aikataulua ja sanoi, ettei itse uskaltaisi tehdä noin tiukkaa aikataulua.

Jännitys alkoi jo lentokentällä, kun varattu vuokra-auto ei löytynytkään autotallista sieltä, missä sen olisi pitänyt olla. Noin 40 min etsimisen jälkeen se löytyi väärän vuokraamon alueelta. Varsovasta ulosmenotiellä oli liikenneonnettomuuden vuoksi mateleva jono ja ensimmäiseen 20 kilometriin meni aikaa lähes tunti. Kun vihdoin pääsimme kunnolla matkaan ja lähestyimme Radomin kaupunkia, alkoi navigaattori ( jonka vihdoin olin saanut toimimaan Puolassa) ohjata meitä oikealle ulos moottoritieltä. Emme ensin uskoneet, kun kartan mukaan olisi pitänyt vain ajaa suoraan läpi kaupungin. Navigaattori ei hellittänyt ja uskoimme lopulta, että se yrittää ohjata meitä ohitustielle ohi keskustan ja läksimme ajamaan sen ohjeiden mukaan. Tie johti läpi kapeiden kyläteiden pikku kylästä toiseen. Kylän raiteilla juoksenteli matalaraajaisia koiria, kanoja, vuohia, joten matka taittui tosi hitaasti. Aikamme ajettua aloin ihmetellä, miksei jo tulla ohitustielle. Tarkastin navigaattorista, mihin se oli meitä viemässä ja kauhukseni huomasin, että osoite oli aivan toinen, kuin minkä olin sinne kirjoittanut.

Valitsin uudelleen oikean osoitteen ja läksimme taivaltamaan kohti oikeaa määränpäätä läpi kylien. Matka keskeytyi välillä tietöiden vuoksi ja vähitellen alkoi stressitaso nousta, kun aika vaan riensi eteenpäin. Lopulta pääsimme perille ajettuamme  4,5 h matkaa joka oli tarkoitus taittaa 2,5 tunnissa. Perille päästyämme laskimme, että jos lähdemme varttitunnin kuluessa takaisin, olisi vielä realistisia mahdollisuuksia ehtiä iltakoneeseen. Vierailumme Prinkan lapsuuden kodissa oli siis törkeän kiireinen. Vastassa meitä oli ystävällinen omistajapariskunta, iloisen riehakas pentu ja luottavaisen ja avoimen tuntuinen Boney  emo. Monika esitteli kiireesti viralliset paperit miehensä tulkkaamana, maksoin pennun ja sain tarvittavat asiapaperit ja pentupaketin sekä suloisen pennun syliini. Pikaiset halaukset ja valokuvaukset pihalla ja sitten matkaan.

Prinka ja emo Bonney

Harri lähti taas ajamaan ja Prinka kiipeili alkumatkan syliini, mutta pian se asettui jalkatilaan nukkumaan ja nukkui koko matkan lentokentälle asti. Moottoritiellä vauhti oli 140 km tunnissa ja silti oli epävarmaa ehtisimmekö koneeseen. Soitimme matkalla vuokraamoon ja sovimme, ettemme käy tankkaamassa autoa kiireen vuoksi, vaan maksamme polttoaineen autoa luovuttaessa. Kun vihdoin ymmärsimme, miten parkkihalliin ajetaan sisälle ja saimme auton luovutettua, oli aivan minuuttipeliä, ehdimmekö enää koneeseen. Pentu kantokassiin ja juoksujalkaa ohi turvatarkastusjonon. Portille oli matkaa noin 10 portin verran. Kuulimme, että Helsingin koneeseen kuulutetaan viimeisiä matkustajia. Kun ehdimme läähättäen perille, oli koneen lähtöön aikaa 5 min! ehdimme jo huokaista helpotuksesta, kun tyly virkailija kertoi, ettemme pääsekään koneeseen, koska lemmikin matkaa ei oltu maksettu! Voi väärinkäsitys ja hatarapäisyys! Olin varannut matkan puhelimessa, koska  lemmikin matkaa ei voi varata netissä  ja jälkeen päin jäi sellainen käsitys, että Prinkankin matka oli veloitettu luottokortilta, kuten meidänkin matka. Mutta eihän se niin ollutkaan, vaan minun olisi pitänyt maksaa se joko lähtiessä Helsingissä tai Varsovassa. Kyllä minä sitten lopulta muistin, että niin olisi pitänyt tehdä. Ei auttanut itku eikä hammasten kiristys, ei käteisen tarjoaminen eikä inhimillisyyteen vetoaminen. Emme päässeet koneeseen.

Kiire oli ohi. Laahustimme Finnairin palvelutiskille ja puolen tunnin odottelun jälkeen saimme paikat seuraavan aamun koneeseen. Lisämaksua veloitettiin 100€ ihmisistä ja tietysti se lemmikin paikka 40€. Söimme vielä iltapalaa lentokentällä, kun koko päivänä emme olleet juurikaan ehtineet syödä. Taksilla läheiseen hotelliin ja unten maille. Hotellissa oli kokolattiamatto, joten Prinka sai nukkua kylpyhuoneessa. Koko yönä ei kuulunut inahdustakaan ja aamulla meitä oli vastassa iloinen ja virkeä pentu, joka söi halukkaasti kaiken, mitä sille annettiin. Onneksi olin saanut kasvattajalta vähän penturuokaa mukaan, kun olin varannut sille vain parin aterian verran ruokaa matkan ajaksi.

Aamulla lentokentällä Prinkaa kiinnosti kaikki ohi kulkevat ihmiset, eikä se pelännyt hälinää ja vilskettä. Baarissa sille tarjottiin vettä ja ihailevia katseita. Kun sitä alkoi väsyttää se kömpi itse avoimeen lentokoppaansa nukkumaan. Koko lentomatkan se nukkui kopassaan tassut taivasta kohti. Unta riitti vielä kotimatkallakin omassa kopassaan.

Prinka nukkuu lentokassissa Varsovan kentällä

konetta odotellessa

Matkalla kävimme Kouvolassa agilityn piirinmestaruuskisoissa, jonne Silja toi Kelmin joukkuekisaa varten. Yksilökisaan emme ehtineet sattuneesta syystä. Prinka sai siis tuoreeltaan agilitytartunnan ja sillä oli hauskaa, kun sai kulkea sylistä syliin ja tutustua muutamaan koiraan mm Hilmaan. Kotimatkalla se tapasi vielä Kuillonkin, kun treffasimme kotimatkalla olleisiin Sallan ja Roopen.

Piirinmestaruuskisoissa Kouvolassa. Kuva Anne Lind

Prinka on siis osoittautunut erittäin reippaaksi, avoimeksi, rohkeaksi ja tasapainoiseksi pennuksi. On vähän tuntunut huvittavalta, että kun ostaa pennun sitä näkemättä pelkän sukutaulun ja  valokuvien perusteella, saa sitten tälläisen mainion pakkauksen. Uskon, että saan siitä mukavan harrastuskoiran.

Prinka ensimmäistä päivää kotona

söpöläinen

Lempi ja Kelmi hyväksyivät pennun muutamassa päivässä. Alkuun ne pitivät murisemalla etäisyyttä, mutta kertaakaan ei ollut pelkoa, että ne olisivat oikeasti purreet pentua. Nyt menee jo rennosti ja Prinka roikkuu välillä Lempin hännnässä ja hyppii vasten Kelmiä. Leikkimään eivät vanhemmat koirat ole kuitenkaan alentuneet mokoman rääpäleen kanssa.

Sosiaalistaminen on sujunut kuin itsestään. Lähes joka päivä Prinka on saanut uusia koirakontakteja, kun olen käyttänyt asiakkaita hyväkseni. Rokotukseen tulevat pennut ovat leikkineet pihalla Prinkan kanssa. Automatkoilla Prinka on jo kuin vanha tekijä ja kaupungilla se on käynyt pari kertaa. Aksatreeneissä ja rally-tokotreeneissä on hauskaa, kun saa leikkiä ja juosta muiden koirien kanssa.

Hippaleikki Prinka ja Jopo

Prinka on ollut mukana myös metsässä ja tutustunut veteen Kelmin uimareissuilla. Siljan kissaan on käyty totuttelemassa pari kertaa ja sitä jatkamme edelleen. Kerran kävimme 6- tien ja junaradan välisen pyörätien laidalla totuttelemassa pyöräilijöihin, rullaluistelijoihin, junan ääneen ja 6- tien meteliin. Kaikkeen se suhtautui kuin vanha tekijä ja tutki innokkasti ympäristöä mitään pelkäämättä. Espoon rally-tokokisamatkalla kävimme Sallan luona kyläilemässä. Kuillon kanssa oli raisut veto- ja painileikit ja ulkona Prinka sai tutustua pikkulapsiin.

Kelmin perässä veteen

märkä pentu ja croxit

Tänään aloitamme pentukoulun Koirakoulu Nuuskussa, kuten teimme Ettankin kanssa. Siellä saamme hyvän alun yhteistyölle ja lisää pentukavereita. Tärkeä sosiaalistamisaika 3-14 vk on parhaillaan menossa ja aion käyttää sen hyödykseni. Jostain luinkin, että pennun tulisi 14 ikäviikkoon mennessä tutustua 14 koiraan, 14 ihmiseen,14 ympäristöön, että se ehtisi tottua riittävästi elämän erilaisiin ilmiöihin, joihin sen aikuisenakin tulisi suhtautua ilman ohgelmia.

Leikkiä Kotkan agi-kisoissa. Kuva Jaana Siltanen

ihana karvalelu. Kuva Jaana Siltanen

Kotipihalla aamuauringossa

kasteisella nurmella

Kommentoi