jäähyväiset ja uuden odotusta

29.6.

Helteet jatkuu, luonto kukoistaa, linnunpojat lähtevät kohta pesästään.   Elämä jatkuu omaa vakaata tahtiaan, vaikka välillä siihen kuuluu vaikeita aikoja. Minunkin kohdalla ikävä ja suru vaihtuu uuden odottamiseksi. Sain tänään vihdoin varmuuden siitä, että elokuussa Koiramäen taloon muuttaa uusi pentu.

Kun Ettan   tuhka palasi uurnassa takaisin, tuntui se hyvältä – ikään kuin Etta olisi palannut takaisin kotiin. Olin etukäteen päättänyt haudata uurnan muiden pikkuystävien joukkoon metsän laitaan. Yllättävän vaikeaa oli kuitenkin luopua tuosta valkoisesta kauniista puu-uurnasta, joka kätki sisäänsä Ettan maalliset jäännökset. Kuukauden päivät uurna odotti sopivaa hetkeä pianon päällä enkelipatsaan vieressä. Milloin milläkin verukkeella siirsin hautajaisia eteenpäin. Parin viikon aikana lauloin itsekseni jäähyväislaulua auton ratissa, lenkillä, saunassa kuin kerätäkseni rohkeutta. Luopuminen vei oman aikansa. Harrin rohkaisemana sain asian vihdoin päätettyä ja vietimme hautajaiset Harrin, Siljan ja koirien kesken kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Hautasimme Ettan uurnan sireenin alle metsän laitaan Piskun ( Ettan iso-isomummon) viereen.

Nyt hautajaislaulu ei enää itketä niin kuin se vielä haudalla teki:

”Mä annan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu.

Mä annan sut pois, mä päästän sut pois, kaikkeen tottuu.

Hymyillään vaan, ei oo muutakaan enää antaa,

luovutaan toisistaan me hiljaa. ”

Olo helpotti, kun hautajaiset oli ohi. Nyt oli aika katso eteenpäin. Antjen ja Ziggen pennut syntyivät juhannusaattona  ja vaikeuksien jälkeen jäljelle jäi kolme vahvaa ja kaunista pentua, yksi narttu ja kaksi urosta. Tänään sain varmuuden, että toinen uroksista on minulle varattu.

Taas toivo herää, että tämän kautta aukeaa mahdollisuus aktiiviseen harrastamiseen ja Milfeddyg- kooikereiden jatkumiseen.

Kommentoi