Agirotu 2013 Ylöjärvellä

10.7.2013

Tämän vuoden agirotuviikonloppu jää mieleen vaihtelevista säistä. Perjantaina Tampereen seudulla satoi kaatamalla ja ukkosti. Teivon raviradalla agiliitäjät kahlasivat vesilammikoissa ja liukastelivat mutaliejussa. Silja ja minä emme onneksi ilmoittautuneet perjantain kisoihin, mutta Tampereella  hotellille ajokin oli riittävän jännittävää, kun risteykset olivat muuttuneet järviksi.

Lauantaiaamu valkeni selkeänä ja sää oli ihanteellinen kisaamista ajatellen; pilvipoutaa eikä liian kuumaa. Kelmillä oli lauantaina vain yksi startti eli Finish open karsintarata aamupäivällä. Juoksimme Kelmille tyypillisen vähän alkuhitaan ja loppua kohti kiihtyvän radan ilman virheitä. Ja aikakin riitti nollaan kolme sekuntia alle ihanneajan. Sijoitus 33 ei kuitenkaan riittänyt finaaliin, johon pääsi 25 nopeinta mediä 135 koirakosta.

Hilma teki myös hyvän radan omalla 1- luokan radalla. Meno oli vauhdikasta ja sujuvaa. Parilla ratavirheellä tuloksena 10 ja sijoitus 17. ykkösluokkalaisia pääsi finaaliin 7 kpl, joten Hilmakin jäi ilman finaalipaikkaa. Päivän toinen rata sujui Hilmalla myös vauhdikkaasti ja taitavasti lukuunottamatta puomin kontaktia, jonka se taas loikkasi entistä komeammin yli. Hieno luva-nolla meni siinä sivu suun. Hilmalla tuntui olevan viikonlopun missiona loikkia puomin kontaktit joka kerran vauhdilla yli Siljan kaikista yrityksistä huolimatta. Taitaa olla Hilmurille tiedossa puomin tehotreeniä kotona. Vanhan puomin toinen laskeva osa saattaa siirtyä Haukilahteen Hilman käyttöön.

Sunnuntaina oli sitten paahtava helle ja varjoa oli raviradalla heikosti. Koiran viilennykseen ja nesteytykseen satsattiin kunnolla ja se tuotti tulosta. Sekä Hilma, että Kelmi-pappa pysyivät reippaana iltaan asti ja jaksoivat urakoida omat osuutensa iloisesti. Viilennysloimea kasteltiin moneen kertaan ja upotin samalla koko Kelmin vesisaaviin. Nesteytys Fit Dogin juomajauheilla oli aloitettu jo kotona ja sitä jatkettiin koko viikonlopun ajan. Se kannatti. Ei tullut lihasjumeja eikä lämpöhalvausta.

Aamulla ensimmäiseksi oli vuorossa Paragilityn avoin SM-kisa. Kelmi teki reippaan 0-radan ja kirkasti viime vuotisen kakkostuloksen voitoksi! Ryhmän kolme toiseksi juoksivat Marjut Pulli ja pumi Didi ja kolmanneksi Tuija Kokkonen ja pumi Armi. Kilpailijoita meidän luokassa oli kaikkiaan 6.

Kelmi ja oskari

Koko päivän Kelmi sai lepäillä ja kerätä voimia illan päätteksi käytyyn Seniorien avoimeen SM-kisaan. Medi luokan kisaajia oli ennätykselliset 47 kpl. Seniorikisa paisuu vuosi vuodelta suuremmaksi, kun agilityhullu porukka  vanhenee, muttei lopeta koukuttavaa lajia. Kohta pitää varmaan senioritkin jakaa kahteen ryhmään  iän perusteella, kuten juniorit ja nuoret on jo jaettu. Tuntuuhan se vähän kohtuuttomalta, että viisikymppiset ja 70 vuoden ylittäneet kisaavat toisiaan vastaan. Kelmin rata alkoi hienosti, mutta jotenkin onnistuin ohjaamaan Kelmin väärälle puolelle muuria  ja tuloksena oli hylky. Kelmi ilmeisesti tulkitsi ohjaukseni takaakierroksi. Agility on niin herkkä laji, kun liikkuvia osia on niin paljon ja kaikki käy nopeassa tempossa. Hylkyvirheen jälkeen rata jatkui hyvällä rytmillä ja vauhdilla virheettömästi maaliin saakka. Ilman tuota virhettä siljoituksemme olisi ollut viides. Vaan pitää muistaa, että jossittelusta ei ole mitään iloa ja agilityssa tarvitaan paitsi taitoa myös vähän tuuria.

Hilman ja Siljan urakkana oli tasoituskisa ja welshien joukkuekisa. Tasoituskisassa kisaavat kaikkien tasoluokkien koirat toisiaan vastaan samanlaisella radalla ja alempien tasoluokkien koirakot saavat aikatasoitusta. Rata on julkaistu vajaa viikko ennen kisaa, joten sitä on voitu harjoitella kotona etukäteen. Kisapaikalla ohjaaja saa tutustua rataan vain minuutin ajan normaalin 5 min sijaan. Harjoituksissa Hilma oli tehnyt tyylikkään nollan,mutta kaikki viikonlopun hulina taisi jo vähän häiritä keskittymistä ja tuloksena oli hylky. Agirodun hengen mukaisesti tämän vuoden kisapaidassa lukee ”lupa hyllyttää”, joten ei se haitannut. Mediluokan tasoituskisan voitto tuli Lappeenrantaan kooikerhondje Kafille ja Ari Partille.

walesinspringerit olivat saaneet kasatuksi kaikkiaan 3 rotujoukkuetta joukkuekisaan. Hilman ja Siljan joukkue oli nimeltään lintubongarit L. Yhtenäiseen maastoasuun oli pukeutunut myös lintubongarit M, jossa oli medikokoisia welshejä. Molemmat joukkueet osallistuivat yhdessä myös pukukulkueeseen. Lintubongareiden meno oli vauhdikasta joskaan ei koko ajan kovin hallittua. Pikemminkin welshimäistä kohellusta. Hauskaa oli ja virheitä saivat kerättyä ihan reippaasti. Tuomari oli laatinut makseille teknisesti turhan vaikean radan ottaen huomioon, että joukkueissa oli paljon vasta kisauraa aloittavia koirakoita. Onneksi rotujoukkuekisassa ketään ei hylätä, vaan virheet vaan muuttuu ajaksi.  Lintubongareiden maxijoukkueen sijoitus oli 35, joten taakse jäi vielä 15 maxijoukkuetta.

lintubongarit pukukulkueessa

lintubongarit L: Ilona Karjalainen ja Nemo, Silja ja Hilma, Terhi Talaskivi ja Börje, Tanja-Maija Virta ja Mila

lintubongarit M ja L yhteiskuvassa

Ensi vuonna nämä karkelot käydään Janakkalassa. Saa nahdä, olemmeko taas mukana.

Kommentoi