Syksyn viimeinen mejä-koe 27.9.2015

Viikonloppu vietettiin mejäkokeessa Kouvolan Tirvassa. Sää oli suosiollinen sekä lauantaina jälkien tekopäivänä että sunnuntaina koepäivänä. Lämpötila oli vuodenaikaan nähden lämmin noin 15 astetta ja aurinkokin  paistoi välillä kirkkaasti kauniissa ruskamaisemassa. Maastot olivat mejäkokeeseen sopivat ; sopivan helppokulkuista eikä liian märkää. Muutamia ojia oli matkan varrella, mutta ne olivat enimmäkseen kuivia ja helposti ylitettäviä. Riistahavaintoja oli jäljillä runsaasti: hirven,  peuran ja villisikojen jälkiä ja  kanalintuja.  Koe oli enismmäinen Tirvan metsästäjien järjestämä ja järjestelyt sujuivat hyvin.

Kokeeseen osallistui 20 koiraa, joita oli tuomaroimassa 4 tuomaria. Prinkan jäljellä tuomarina toimi Mari Myllynen.

Prinka selvisi ampumakokeesta kunnialla ja arpa antoi meille päivän ensimmäisen jäljen.

Prinka nuuski tarkkaan lähtömakauksen ja nuoli siitä veret ja sitten reippaasti matkaan. Ensimmäinen osuus meni laajoja kaarroksia tehden ja pelkäsin sen eksyvän väärille jäljille. Ensimmäiselle kulmamakaukselle tultiin kuitenkin ongelmitta ja Prinka merkkasi sen tarkkaan. Harmi kyllä matka jatkui suoraan hirven jälkiä pitkin vaikka olisi pitänyt kääntyä vasemmalle. Tuomari kutsui meidät pois, kun Prinka ei osoittanut mitään aikeita kääntyä jäljelle takaisin. Siitä tuomittiin ensimmäinen hukka.

Kulman jälkeen otettiin uusi alku ja Prinka lähti taas hyvä vauhtiseen jäljestykseen aivan jäljen päällä. Mutta ennen toisen osuuden puoliväliä poistui taas jäljeltä jyrkästi hirven jäljelle. Siitä toinen hukka.

Toisen osuuden puolivälistä uusi alku, josta Prinka eteni mallikkasta jäljestystä kulmalle, jonka  merkkasi hyvin ja jatkoi kulman takaa jälkeä pitkin. Viimeisen osuuden puolivälin paikkeilla jäljentekijät olivat tehneet piston vasemmalle ja palanneet uudelle linjalle. Tästä pistosta oli jäänyt merkikisi yksi pyykkipoika. Prinka jäljesti näitä saappaanjälkiä, mutta selvitti oma-aloitteisesti tiensä takaisin jäljelle. Paluukohdassa oli harmi kyllä linnun makauksia ja Prinka jäi niitä tutkimaan jäljen oikealle puolelle eikä osoittanut mitään aikeita palata jäljelle takaisin. Siitä tuomittiin kolmas hukka ja koe keskeytettiin.

Loppu jälki mentiin harjoitusmielessä loppumakaukselle asti virheettömästi. Peuran sorkasta Prinka oli kiinnostunut ja näykki sitä.

Tässä Mari Myllysen koeselostus:

Koira tutki alkumakauksen, josta ohjattuna reipasvauhtiseen maa- ja ilmavainuiseen jäljestykseen. 1. osuus mennään paikoitellen jaajoin kaarteluin. 1. makaus hyvin merkaten, mutta kulmalta suoraan jatkaen aina hukkaan saakka.Uusi aloitus ja piena taas määrätietoinen poistuminen jäljeltä – 2. hukka. Uusi alku, jälkitarkkaa 2. makaukselle, sen hyvin merkaten, kulma hyvin takkaarteella. 3. osuus jäljellä tai sen tuntumalla osuuden puoliväliin saakka, kunnes riista vie voiton ja hakua tehdään aina 3. hukkaan saakka. Tuomari keskeyttää kokeen. Harjoitellen kaadolle. Tänään voiton. Koira näytti kuitenkin osaavansa jäljestää, lisää vain harjoittelua riistarikkaassa maastossa.

Tämä oli nyt tämän syksyn viimeinen koe. Syksyllä ehditään vielä tekemään muutamat treenit. Olen nyt päättänyt jättää kokeet käymättä, kunnes Prinka osoittaa harjoituksissa jälkiuskollisuutta. Hirven sorkan laahausjäljillä on saatu lisää intoa jäljestykseen. Pari viimeistä treeniä on tehty niin, että olen sitonut verisienen sorkkaan kiinni ja vetänyt niitä yhdessä parin sadan metrin pituisen jäljen.  Mietin vaan, että teinkö tällä menetelmällä hallaa – aiheuttiko tämä sen, että Prinka kiinnostui tämän kautta myös hirven jäljistä? Aika vaikeaa on tämä jälkikoiran koulutus, kun selkeitä neuvoja ei ole saatavilla ja asiat pitää vain oppia kantapään kautta. Tällä menettelyllä oli tarkoitus lisätä motivaatiota jäljelle pysymiseen yhdistämällä veren ja kiinnostavan hirvensorkan haju. Prinka on osoittanut suurta himoa hirven sorkkaan kaadolla. Toisaalta kuitenkin koira pitäisi opettaa seuraamaan verijälkeä eikä hirven jälkiä.

Suunnitelmissa on tehdä lyhyitä enintään 200 m jälkiä riistarikkaaseen maastoon. Etenkin maastoon, jossa on paljon kanalintuja. Teen paljon makauksia myös suorille ja laitan sinne namipalkkaa. Jos Prinka lähtee jäljeltä linnun hajuille, en anna sen poiketa jälkinarua pidemmälle ja sitten odotan, että se palaa takaisin jäljelle ja pääsen sitä kehumaan. Jos se pyytää katseella neuvoja kehotan sitä menemään jäljelle. Näin olen menetellyt tähänkin asti makauspalkkoja lukuun ottamatta, mutta tilanteita kai pitää tulla riittävän paljon, että se oppii huomaamaan, että on kannattavaa jatkaa verijälkeä eikä metsästää. Tässä piilee kyllä sekin vaara, että koira oppii luottamaan ohjaamiseen, ja oma-aloitteisuus vähenee. Tämä riski on kuitenkin otettava, jos tahtoo tuloksia. Koiralle on nimittäin erittäin palkitsevaa sekin, jos se saa poiketa jäljeltä haistelemaan muita asioita. Se näyttää olevan Prinkalle mieluista ja joka kerran kun se saa sen tehdä, vahvistuu väärä toiminta. Sen vuoksi kokeeseen ei kannata mennä, ennen kuin Prinka keskittyy varmemmin verijälkeen.

Prinkan jäljen jälkeen olin oppaana todella taitavan englanninspringerin AVO-jäljellä. Kyseessä oli koiran toinen jälkikoe ja tuloksena toinen ykköstulos!

Opastuksen jälkeen jäin purkamaan jälkeä ja otin sekä Kelmin että Prinkan mukaan purkuun. Kelmi oli aivan innoissaan jäljestyksestä ja meni jälitarkasti reipasta vauhtia edeltäni. Kun merkkien kerääminen kävi vähän hitaammin, palasivat koirat välillä tarkistamaan, mihin jäin ja jatkoivat taas jäljestystä. Prinkaa kiinnosti tälläkin jäljellä välillä myö riistän jäljet, joita sen pitä käydä tarkistamassa, mutta palasi sitten veri jäljelle takaisin. Harmi, että Kelmi ei voi paukkuarkuuden takia osallistua kokeisiin. Sillä kun ei ole paljoa riistaviettiä, jaksaa se paremmin keskittyä jäljestykseen ja se pitää siitä kovasti. Harjoituksia toki voidaan Kelmin kanssa tehdä ihan vaan sen iloksi.

Prinka jäljestää pentuna

Kommentoi