SYYSTALVEN KUULUMISIA 2013

Mihin se aika taas katosi. Syyskuun jälkeen en ole ehtinyt kirjoittaa riviäkään tänne blogiin. Onneksi Silja on kirjoitellut Sohvin pentujen alkutaipaleesta. Nyt pennut ovat jo 12 vk ikäisiä ja käyneet ensimmäisellä rokotuksella. Silja varmaan kirjoittaa lähiaikoina lisää pentujen viimeisistä ajoista syntymäkodissaan.

Minun omista koiristakin on pajon kerrottavaa ja kaikenlaista on tapahtunut harrastusrintamalla. Tuore ihmissuhde ja vilkkaassa kasvuiässä oleva koiranpentu Prinka ovat työn lisäksi aikamoisia aikasyöppöjä, joten ei ole helppoa löytää rauhallista aikaa asettua koneen ääreen. Nyt joulukiireiden mentyä on vihdoin aikaa kirjoitella kuulumisia.

KELMI

AGILITY

Kelmi täytti elokuussa 10 vuotta, mutta energiaa pikku-ukossa vielä riittää. Ryhti on säilynyt hyvänä näyttelykehään ja kovasti se on innoissaan uusien rally-tokoliikkeiden opettelusta. Agility on jo jäänyt vähemmälle. Kisoissa ei ole käyty kesän jälkeen, mutta omissa treeneissä on käyty lähes viikottain pitämässä hauskaa. Treeneissä on rimat olleet minikorkeudessa ja on keskitytty enemmän irtoamiseen, kauko-ohjaukseen, kontakteihin ja vaikeisiin keppien aloituksiin. Lähes joka kerran on myös tehty jumppahyppyjä. Edelleen Kelmi nauttii agilitysta ja ehkä kevään lämmetessä voimme silloin tällöin käydä jonkun lähikisankin juoksemassa.

Kelmin leikkiin kutsu

Kelmin leikkiin kutsu

 

RALLY-TOKO

Syksyllä keskityimme enemmän rally-tokon treenaamiseen. Kelmi sai RTK2- koulutustunnuksen elokuun lopulla ja siirtyi voittajaluokkaan. Vain kahden viikon treenaamisen jälkeen kävimme yrittämässä ensimmäistä voittajaluokan kisaa Vantaalla. Voittajaluokan liikkeet eivät silloin vielä olleet hallussa ja pisteitä kertyi vain 37. Emme siis saaneet tulosta. Hyväksyttyyn tuokseen vaaditaan vähintään 70 pistettä.

Syyskuussa heräsi Lappeenrannan rally-toko porukoiden kanssa ajatus osallistua Rally-tokon Suomen mestaruuskisan joukkuekisaan. Saimme luvan edustaa Lappeenrannan palveluskoiryhdistystä ja aloitimme ahkeran harjoittelun tähtäimenä SM- joukkuekisa 9.11. Lempäälässä. Kokoonnuimme muutaman kerran treenaamaan yhdessä hallille ja ulkokentille. Kerran vedimme harjoitukset meidän parkkipaikalla. Vähitellen liikkeet alkoivat sujua ja Kelmi oli edelleen innoissaan lajista. Peruutuskin alkoi vähitelen muistuttaa oikeaa peruutusta sivulla seuraten. Välillä vaatii ohjaajaltakin mielikuvitusta keksiä uusia vihjesanoja ja selkeitä käsimerkkejä, ettei toisiaan muistuttavat käännökset ja liikkeet mene sekaisin koiralla.

Vähän niin kuin kenraaliharjoituksena kävimme porukalla Lahden kisoissa ja kaikki joukkueemme jäsenet vetivät hienoja tuloksia. Kelmikin sai hyväksytyn tuloksen 76 pisteellä. Kahdessa käännöksessä meni täydet 10 virhepistettä, kun kelmi ei istunut sivulle vaan jäi seisomaan, enkä itse sitä lainkaan huomannut. Peruutuksen vinoudesta meni yksi virhepiste ja 3 pistettä putosi, kun lähdin käytösruudusta liikkeelle ennen kuin liikkeen valvoja oli antanut luvan. Liike käytösruudussa sinänsä meni täysin virheettä. Luottavaisin mielin siis valmistauduimme viikon päästä käytäviin SM-kisoihin.

Rally-tokon yksilömestaruudesta kisaavat mestariluokan koirakot, joista 15 parasta pääsee finaaliradalle. Joukkuekisassa joukkue muodotuu 2-3 alokas- tai avoimenluokan koirakosta ja 1-2 voittaja- tai mestariluokan koirakosta. Joukkueen tulee saada kaksi hyväksyttyä tulosta alokas-/ avoimesta luokasta ja 1 hyväksytty tulos voittaja-/mestariluokasta, jotta koko joukkueen tulos hyväksyttäisiin. Lappeenrannan joukkueessa oli mukana alokasluokan koirakko autraliankelpie Elvi ja Ella Lehtonen , avoimessa luokassa bordercollie Riina ja Nea Mikkola sekä bordercollie Ruusa ja Sonja Meuronen. Voittajaluokassa kilpailivat australiankelpie Arwo ja Tiina Mynttinen ja kooikerhondje Kelmi ja minä. Lappeenrannan joukkueessa olivat edustettuna siis lähes kaikki alueen kilpailevat rally-tokoharrastajat. Laji on täällä päin Suomea vielä kovin nuorta, eikä yhtään viralista kisaa ole täällä vielä järjestetty. Koirakoulu Nuusku on ainoa taho, joka tarjoaa lajin koulutusta Lappeenrannan seudulla. Siellä mekin olemme oppimme saaneet.

Matkustin kispaikalle  yhdessä Tiinan kanssa. Jännitystä lievitti ja paineita helpotti matkalla saatu tieto, että Riina ja Nea olivat saaneet avoimessa luokassa hyväksytyn 87 pistettä. Ruusa ja Sonja ikävä kyllä eivät yltäneet hyväksyttyyn pistemäärään. Sen sijaan Elvi ja Ella olivat alokasluokassa napanneet täydet 100 pistettä. Alempien luokkien osalta pullat olivat siis hyvin uunissa. Tunnelmaa nostatti myös, kun Tiina sai matkalla puhelimeensa voittajaluokan ratapiirroksen, josta voimme todeta, ettei se ollut mitenkään  ylivoimaisen vaikea eikä siihen sisältynyt ohjaajille sydämen tykytyksiä aiheuttavia kylttejä.

Olimme ajoissa paikalla ja ehdimme hyvin ulkoiluttaa koirat ja opetella radan kaikessa rauhassa. Kelmin  rata sujui ilman erityisiä ongemia. Kun arvokisasta oli kyse, vaadittiin tarkkaa työskentelyä ja tuomari ei antanut mitään anteeksi. Yhdessä käännöksessä meni 10 pistettä liian laajan kaarroksen vuoksi. Lisäksi tuli kaksi yhden pisteen vinousvirhettä ja yksi 3 pisteen ohaajavirhe. Tuloksena hienot 85 pistettä ja hyväksytty tulos!

Arwo ja Tiina saivat kasaan 90 pistettä, joten meidän joukkueella oli kasassa hyväksytty tulos 277 pistettä täydestä 300:sta ! Jouduimme jännittämään sijoitustamme loppuun saakka, koska tuloksia ei laitettu näkyviin ennen palkintojen jakoa. Joukkuekilpailujen palkintoja jaettaessa ei kerrottu joukkueiden yhteispistemääriä, joten emme pystyneet kolmanneksi tulleen joukkueen pisteistäkään päättelemään mitään. Yllätys olikin suuri, kun meidät kutsuttiin toisena palkintojen jakoon ja näin ollen saavutimme SM- joukkuehopeaa! Aivan upeaa tälle ”puskista” tulleelle rally-tokon amatöörijoukkueelle. Jäimme voittajajoukkueesta vaivaiset 3 pistettä.

Mitalin kiilto silmissä otettujen kuvien jälkeen uhosimme, että ensi vuonna tulemme kisaan kahdella joukkueella ja osa osallistuu silloin myös yksilökisaan. Kelmiltäkin puuttuu enää yksi tulos voittajaluokasta niin siirrymme mestariluokkaan.

Kelmi ja palkinnot.

Kelmi ja palkinnot.

rally-toko SM- hopeajoukkue: Liisa+ Kemi, Tiina+Arwo, Sonja+Ruusa, Nea+ Riina ja Ella+ Elvi

rally-toko SM- hopeajoukkue: Liisa+ Kemi, Tiina+Arwo, Sonja+Ruusa, Nea+ Riina ja Ella+ Elvi

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rally- tokosta tulee virallinen laji 1.5.2014. Tavoitteenani on päästä siihen mennessä mestariluokkaan. Ennen mestariluokan kisoja  pitää opetella uusia entistä vaativampia liikkeitä, joten haasteita riittää Kelmi-papalla. Mestariluokassa arvostelukin tuntuu olevan tiukempaa. Sitä kuvastaa sekin, että SM- kisan mestariluokka voitettiin 81 pisteellä. Rally-tokovalion voi saavuttaa koira, joka saa mestariluokassa kolmasti vähintään 95 pistettä.

Muutama päivä kisojen jälkeen koin iloisen yllätyksen. Ovikello soi ja ovella oli LPKY:n edustaja, joka ojensi kauniin kukkakimpun palkkioksi kisamenestyksestä. Osa joukkueen jäsenistä olivat saaneet kukkansa vuosikokouksessa, jossa en ollut paikalla.

IMG_6981

KIERTOPALKINTOJA

Loppu syksystä pidettiin taas Kaakkois-Suomen spanielikerhon pikkujoulut, jossa perinteiseen tapaan jaettiin kiertopalkinnot ja valiopytyt vuoden saavutustan kunniaksi.

Sain vastaanottaa kyyneleet simissä Ettan valiopalkinnon.

Taulu Ettasta

Taulu Ettasta

 

Kelmi oli taas ollut ahkerana ja sain kantaa kotiin kolme kiertopalkintoa: Even maljan parhaalle veteraanikoiralle,LAU:n lahjoittaman parhaan agilitykoiran palkinnon ja parhaalle kooikerhondjelle jaettavan ”Lentävän hollantilaisen”. Lentävä hollantilainen on minun lahjoittama uusi kiertopalkinto, joka jatkaa viime vuonna Kelmille jäänyttä myös aikanaan Milfeddyg – kennelin lahjoittamaa Lentävä hollantilainen – palkintoa. Uusi palkinto on Kelmiä esittävä taulu, jonka on maalannut kolega Kaarina Leiviskä, kuten myös Ettaa esittävän taulun.

Kelmi ja kiertopalkinnot

Kelmi ja kiertopalkinnot

LIHASHUOLTOA

Kesän ja syksyn kuluessa Kelmiä vaivasivat lihasjumit eivät tahtoneet pysyä poissa. Koira urheiluhieroja Suvi Romppanen ja eläinfysioterapeutti Eini Kipinoinen hoitivat Kelmiä useaan otteeseen. Käsittellyjen jälkeen jumit aina hellittivät, mutta palasivat takaisin, vaikka itsekin tein ylläpitohierontaa ja venyttelyä sekä nesteytin Kelmiä Fid Dog palalutusjuomalla. Kesän aikana emme harrastaneet agilityä juuri lainkaan, eikä mitään muutakaan revittelyä harrastettu. Päinvastoin Kelmi lenkkeili enimmäkseen vapaana metsässä ja ui paljon kun vedet olivat lämpimät. Takareidet,takaselkä ja kylkilihakset kipeytyivät aina uudelleen ja Spanieliliiton päänäyttelyssä Kelpo oli niin jumissa, ettei jaksanut pitää yllä ryhtiä. Tuloksena oli laatuarvostelussa EH.

Einin kanssa aloimme ihmetellä, miksi lihasjumit eivät helpottaneet. Kuvasin jopa Kelmin selän ja totesin, että harvoin näkeen noin kaunista ja virheetöntä ruotoa 10- vuotiaalla agilitykoiralla. Sitten tuli puheeksi magnesiumin merkitys lihasten palautumisessa. Kelmi oli ollut melko niukalla ravinnolla kesäajan, kun kisaamisen vähennyttyä oli vähän kertynyt ylimääräistä pehmeyttä kylkiin. Laskin magnesiumin saannin Kelpon ruoka-annoksesta ja totesin, että se oli vain reilu puolet sen tarpeesta. 2 vk magnesium ja hivenaineisän aloittamisesta oivat lihakset kunnossa ja Kelmin ryhti palannut. Se venytteli taas normaalisti ja liikkuin vapaalla askeleella. Kuivamuonavaltainenkaan ruokinta ei siis takaa riittävää magnesiumin saantia, jos ruoka-annos on kovin pieni.

NÄYTTELYMENESTYSTÄ

Joulukuun 14. matkustimme Kelmin kanssa junalla pohjoismaiden voittajanäyttelyyn. Helsinkivoittaja- ja voittaja 2013 jätettiin tänä vuonna väliin. Juna osoittautui mainioksi vaihtoehdoksi. Matkaseurana oli ennestään tutut Suvi  ja pystykorvaneiti Tuikku. Kelmi ja Tuikku kuiskuttelivat toisilleen penkin alla ja me ihmiset saimme rentoutua matkalla. Ei tarvinnut jonottaa messukeskuksen parkkiin ja jännittää ehtiikö kehään ajoissa. Pasilan asemalta oli pieni kävelymatka Messukeskukseen, joka sujui kätevästi, kun kantamista oli vain reppu ja kevythäkki.

Urosten veteraanikehehässä oli korkea taso: veteraaniuroksia oli 5 kpl ja joukossa oli mm tämän vuoden maailmanvoittaja Manusia´s Timmie- The Dutch alias Timi ja viime vuoden Hollannin glub shown voittaja Callitri´s Cirello Erminia alias Shanti. Kelmi oli joukossa toiseksi vanhin. Oli todella iloinen yllätys, kun Kelmille osoitettiin ykköspaikka veteraaniluokassa ja lisäksi se sijoittui parasuroskehässä toiseksi! Kelmin tittelirivistöön liitettiin siis Pohjoismaiden veteraanivoittaja 2013! Sijoitus rotunsa paras veteraani ja parasuros 2.

Kelmi paras veteraani

Kelmi paras veteraani

Pohjoismaiden veteraanivoittaja 2013

Pohjoismaiden veteraanivoittaja 2013

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ruotsista kuului taas mukavia uutisia. Kelmin ja Mayan poika Hyalmarista tuli Ruotsin voittaja 2013! Onnea Yvonnelle ja Hyalmarille.

Mattson´s Hyalmar

Mattson´s Hyalmar

 

LEMPI

Lempi on korkeasta iästään huolimatta edelleen virkeä vanhus. Cushingin lääkitys voitiin lopettaa loppusyksystä, kun kortisoliarvot alkoivat mennä jo liiankin alas. Ruoka maistuu ja mummo osallistuu perheen touhuihin aktiivisesti. Välillä olemme sitä mieltä, että Lempillä on liiankin kanssa asiaa. Sille on tullut ärsyttävä tapa haukkua yläkerrassa ja odottaa, että se tullaan pyytämään alakertaan. Ilmeisesti se kokee rappujen kulkemisen alaspäin vähän epävarmaksi ja pyytää siihen kantoapua tai vähintäänkin henkistä tukea. Tunnin metsälenkit sujuu vielä mukavasti. Iltähämärässä pitää kyllä olla tarkkana, että Lempi pysyy porukoissa. Heikentynyt hämäränäkö ja – kuulo haittaavat hämärässä kulkemista oudoissa paikoissa.

Aktivointipelit innostavat Lempiä edelleen samoin makupalojen etsiminen. Sille pitää tosin piilottaa omat makupalat eri huoneeseen kuin muille, koska nuoremmat ovat paljon nopeampia löytämään herkut ja Lempi jäsi aivan  ilman herkkuja.

Pari kertaa käytin Lempiä oseteopaatilla. Osteopaatti Hanna Kivinen löysi mummelista kaikenlaista pientä remppaa ja jumitusta, mutta oli sitä mieltä, että energia virtaa vielä hyvin, eikä Lempi ole vielä luovuttamassa.

Tulevana viikonloppuna on tarkoitus poistaa Lempiltä yksi huono välihammas ja samalla nukutuksessa kuvata selkä ja etupään nivelet nivelrikon varalta. Kipeä hammas näyttää  haittaavan sen pureskelua.

Lempi pelaamassa

Lempi pelaamassa

Kelmi pelaa

Kelmi pelaa

 

 

 

 

 

 

 

 

PRINKA

Kuten jo alussa totesin, aika on kiitänyt kuin siivillä. Vasta äsken haimme Prinkan Puolasta Suomeen ja nyt Prinkasta on jo kasvamassa sievä teinikoira. Vajaan 7 kk ikäisenä sen säkäkorkeus on 37cm ja se painaa 9,6kg.

Pinka 6 kk

Pinka 6 kk

 

IMG_7183

 

 

 

 

 

 

 

 

 

IMG_7226IMG_7231

 

 

 

 

 

 

Olen edelleen todella tyytyväinen tuohon ilopilleriin. Se on hurmannut kaikki eloisalla ja avoimella luonteellaan. Sen kanssa on ilo touhuta, kun sillä on suuri toimintahalu ja se oivaltaa asiat nopeasti. Nuo asiat toisaalta aiheuttavat minulle välillä huonoa omaa tuntoa, kun aika ei tahdo riittää sen kanssa touhuamiseen. Energia ei siltä tunnu loppuvan. Oma lauma on järjestynyt ja kaikki kolme tulevat hyvin toimeen keskenään. Joskus Kelmikin innostuu leikkimään pennun kanssa. Mummoa neitokainen yritää kiusoitella, mutta Kelmiä se kunnioittaa.

Pinkan frisbee-leikki

Pinkan frisbee-leikki

 

Kelmin ja Prinkan vetoleikki

Kelmin ja Prinkan vetoleikki

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun Prinka oli saanut jo paljon koirakontakteja pääsi se itsekin avustamaan walesipentuja sosiaalistamisessa. Prinka kävi leikittämässä Sohvin pentuja kelpieuros Rapen kanssa. Walesin pennutkin osoittautuivat reippaiksi ja rohkeiksi.

Rape ja Prinika vauhdissa

Rape ja Prinika vauhdissa

Prinka ja pennut

Prinka ja pennut

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PENTUKOULU

Prinkalla on ollut tilaisuus tutustua moniin koiriin ja se on tullut hyvin kaikkien kanssa toimeen. Koirakoulu Nuuskussa se on saantu lisää koirakavereita. Koirakoulu Nuuskussa on käyty pentukurssi ja pentujatkokurssi. Pentukurssi on oiva tapa rakentaa hyvä pohja kaikelle koulutukselle, olipa pennusta tarkoitus tulla kotikoira tai harrastuskoira.

Molemmat pentukurssit sisälsivät teoriatunnin,kirjallisen materiaalin ja 5 harjoituskertaa a´45 min. Ryhmässä oli 5 pentua, joten kouluttaja Sari Immosella oli hyvin aikaa opastaa jokaista oppilasta. Kurssilla sai hyvän pohjan jatkaa harjoittelua itsenäisesti. Kaikki kouluttaminen perustui positiiviseen vahvistamiseen. Itse käytän uuden asian opettamisessa klikkeriä apuna.

Pentukurssilla opeteltiin katsekontaktia, käsikosketusta, jätä-käskyä ( luopuminen), istumista, maahanmenoa, seisomista, pysähtymistä, peruuttamista, kontaktissa kulkemista, luoksetuloa, odottamista, luvan pyytämistä, toisten ohittamista, tervehtimistä, sivulle tuloa. Paljon siis ehdittiin opetella 10 harjoituskerralla. Taitojen hiominen jatkuu koko elämän. Harjoituskertojen lopuksi  pennut saivat aina leikkiä keskenään.

Ihmeen hyvin kaikki jaksoivat keskittyä harjoituksiin, vaikka leikkikaverit olivat muutaman metrin päässä. Harjoitusten välillä pidettiin toki pieniä taukoja.

AGILITYN ALKEITA

Agilityn alkeita Prinka on päässyt kokeilemaan Kelmin omissa treeneissä. Prinka sai aksatartunnan Kelmin menoa katsellessa ja ilmoittaa ääneen, että hänen vuoronsa voisi jo olla. Enimmäkseen näissä omissa treeneissä on leikitty leluilla ja juostu lelun perässä tai lelu suussa. Harjoitushetket ovat olleet lyhyitä. Hauskinta on juosta putkeen. Prinka osaa tehdä itsenäisesti hyppytekniikka harjoitteen perussarjan lelulle tai targetille lähettäen. Se malttaa myös odottaa hypyn takana hetken ennen kuin säntää vauhtiin. Se osaa  helpot hyppy-putkiyhdistelmät. Myös puomin kontaktia on harjoiteltu ja se pysyy hyvin kontaktilla odottaen lähtölupaa.

Viime sunnuntaina aloitimme vihdoin pentuagilitytreenit 5 pennun ryhmässä. Ryhmässä on 3 shelttisisarusta ja kooikeri Neve Prinkan lisäksi. Ryhmä vaikuttaa tosi mukavalta ja tasaiselta. Kaikki ohjaajat ovat jo kokeneita ohjaajia. Ryhmää kouluttaa Elina Kylliäinen, shelttien kasvattaja. Kaikki pennut ovat jo ennestään tuttuja Prinkalle. Syksyllä tapasimme muutaman kerran leikin merkeissä. Aloitamme hyvin maltillisesti ja punaisena lankana on hauskuus ja vauhti.

NÄYTTELY

Ensimmäinen näyttey on vasta edessä päin. Prinka ehtii käydä vain yhdessä pentunäyttelyssä – Lahdessa 19.1.

Nyt on jo joulukin takana ja vuosi vaihtunut. Nyt suunnataan katseet eteen päin ja nautitaan kaikesta siitä hyvästä ja kauniista, mikä on tässä ja nyt. Viime vuodessa oli paljon kipua, mutta onneksi sitäkin enemmän rakkautta ja onnistumisen elämyksiä.

 

joulukoirat Prinka, Lempi ja Kelmi

joulukoirat Prinka, Lempi ja Kelmi

 

mukana myös joulukoira Fanni

mukana myös joulukoira Fanni

 

 

 

 

 

 

 

 

 

auringonlasku Kanavansuulla

auringonlasku Kanavansuulla

 

 

 

 

 

 

 

 

Liisa muokkasi tätä sivua 2.01.2014, 0:20

Kommentoi