Lempi

Narttu
FIN MVA
Milfeddyg Elaika Bianca

FIN36241/98
s. 23.9.1998 k. 21.5.2015

isä Idhor- Binkie Reggy v. Muskyteira, emä Callitris Bianca Flame

koko 41 cm

Terveystiedot: terveet silmät, lonkat A/A, polvet 0/0, vWd – vapaa

Lempi syntyi Piskun toiseen pentueeseen ja  jäi perheeseen alun perin Siljan agilitykoiraksi ja hyvin se sen tehtävän hoitikin. Ensimmäinen virallinen kilpailu oli Siljan ohjaamana Kirkkonummella 6.5.2000 nuorten SM- kisoissa ja tuloksena oli nollavoitto! Siihen aikaan agilityn kokoluokkia oli vain kaksi. Maxiluokan raja oli 40cm, joten Lempi joutui ensimmäiset vuodet kilpailemaan maxiluokassa ja hypäämään jopa 65 cm esteitä. Siitä huolimatta se nousi kakkosluokkaan viidellä kilpailulla ja kolmosiin vajaan vuoden kuluttua kisauran alusta 16 startin jälkeen. Vuonna 2000 Lempin maxijoukkue sai piirinmestaruus pronssimitalit ja 2001 Lempi edusti LAU:ta maxien voitokkaassa piirinmestaruusjoukkueessa. Lempillä on myös piirinmestaruus joukkuepronssi vuodelta 2008 yksilökisoissa. Kisatulokset paranivat, kun mediluokka perustettiin v 2002. Kolmosluokassa Lempi sai 10 nollatulosta. Lempi jäi eläkkeelle agilitykentiltä 10 – vuotiaana jalkavamman vuoksi.

Lempi kävi näyttelyissä harvakseltaan ja saavutti Suomen muotovalion arvon.

Lempin ensimmäinen pentue ei selvinnyt alkua pidemmälle. Kahdesta pennusta ensimmäinen syntyi kuolleena ja toinen eli vain vuorokauden. Se oli surullinen joulu 2002.

Lempin toiset pennut syntyivät elokuussa 2003. Pentueessa on 4 hyvin eri kokoista urosta ja 1 pieni Ella-narttu. Pentueesta jäi yksi helmi, Kelmi kotiin tulevaisuuden toivoksi.

Alkuvuodesta 2011 Lempi sairastui cushingintautiin. Lääkityksellä ja sopivalla ruokavaliolla oireet saatiin pian kuriin. Viimeisinä vuosinaan ilmaantui muutakin kremppaa, mutta Lempi selätti vaivat aina yksi toisensa jälkeen ja jatkoi iloisena aktiivista vanhan koiran elämää aina viimeisiin viikkohin asti. Lempin kohtaloksi tuli lopulta suolistosyöpä, joka vei vanhuksen voimat parissa viikossa.

Lempi oli mutkaton ja iloinen kooikeri. Se tuli toimeen kaikkien koirien kanssa, jotka laumaamme ujuttautuivat. Kovin leikkisä se ei ollut toisten koirien kanssa, mutta tuli kaikkien kanssa toimeen eikä haastanut kenellekään riitaa. Se oli hyväntuulinen ja innokas touhuamaan kaikenlaista. Vielä vanhanakin se halusi osallistua rally-toko ja agilitytreeneihin ja pelata koirapelejä. Se oli aina valmis lenkille, mutta osasi myös olla yksin, jos se ei mukaan voinut tulla. Vieraista ihmisistä se ei juurikaan piitannut. Makupalat se kyllä halukkaasti otti vieraankin kädestä ja teki käskystä temppuja, mutta silityksistä ei piitannut ja ilmaisi sen myös selvästi haukkumalla.  Lempi oli superahne kooikeriksikin. Makupalat piti pudottaa sen suuhun tai tarjota avokämmeneltä, jos ei halunnut hampaita sormiinsa. Nuorena ja ketteränä ollessaan Lempi loikkasi vaivattomasti ruokapöydälle. Mitään ei voinut jättää pöydälle vahtimatta  tai herkut hävisivät kun ehdit vain selän kääntää. Näistä tavoista johtuen Lempi saikin toisen nimen Lempo. Eräänkin kerran kaikui sen perään: ” Lempo soikoon, mitä teit!”

Elettyään kylliksi Lempi jätti meidät kiitollisena yhteisestä matkasta. Näyttäisi siltä, että se jätti jälkeensä hyvän perimän ja elinvoimaiset jälkeläiset, joissa sen elämä jatkuu.

pilkettä silmässä Lempi 14 v

pilkettä silmässä Lempi 14v

Lempi 14v ruskaretkellä