walesinspringerspanieli

Walesinspringerspanieli on keskikokoinen iloinen spanieliperheen jäsen. Luonteeltaan se on energinen ja väsymätön, josta johtuen harrastusmahdollisuudet welshin kanssa ovat rajattomat. Se sopii niin mukavaksi kotikoiraksi, kuin kaveriksi metsälle tai kilpakumppaniksi agilitykehään. Sen kanssa voi myös osallistua tottelevaisuuskokeisiin ja metsästyskoirien jäljestämiskokeisiin. Ilahduttavasti welshi on tullut tutummaksi näyttelykehissä, sen sijoittuminen ryhmissä ei ole enää harvinaista.

Welshin rakastettava persoonallisuus johtaa usein siihen, että se jumaloi perhettään ja haluaa olla aina kaikessa mukana, mitä perheessä tapahtuu.

Rotu on hyvin vanha, Walesissa on jo 1700-luvulla esiintynyt punavalkoinen spanieli, joka oli linnunmetsästyksessä hyvin suosittu.

Omaksi rodukseen Welshi on vahvistettu Iso-Britanniassa 1902; vain vuotta aiemmin syntynyt uros Rover of Gerwyn oli rodun ensimmäinen valio. Kuitenkin vasta sotien jälkeen alkoi rodun laajamittaisempi kasvatus ja jalostus.

Parhaiten welshin erottaa serkustaan englanninspringeristä värinsä puolesta. Väri on aina syvänpunainen ja valkoinen, mikään muu väri ei ole sallittu, punaisen sävyerot toki sallitaan. Valkoisen ja punaisen määrää ei ole rajoitettu, kunhan kumpaakin on, yleensä ainakin korvat ovat punaiset. Valkoisella pohjalla voi olla punaisia laikkuja tai punainen voi muodostaa koko selän kattavan manttelin. Jaloissa ja kuonossa voi myös olla pienempiä pilkkuja. Karvan laatu on silkkinen ja suora sekä tuuhea. Kihara ja laineikas turkki ei ole toivottavaa, periaatteessa welshin turkkiin ei tule koskaan takkuja. Sen trimmauksesta selviää myös suhteellisen vähällä vaivalla, se on helppo jokaisen oppia itsekin tekemään. Korvien koon perusteella welshin voi myös erottaa welshiksi, ne tulisi olla lyhyeksi nypityt, muodoltaan hieman viininlehteä muistuttavat.

Welshi on sopusuhtainen, tiivis ja kestävä koira. Sen rakenteen tulisi kestää päivän työ ylösajavana lintukoirana.

Walesinspringerspanielit ovat suhteellisen terveitä ja pitkäikäisiä koiria. Tavallisin elinikä on noin 9-13 vuotta, mutta 15- tai 16-vuotiaaksikin eläviä koiria löytyy rodusta. Rakenne on varsin liioittelematon ja tarkoituksenmukainen. Rotua voidaan pitää varsin perusterveenä. Welshien tavallisimpia terveysongelmia ovat korvatulehdukset, atopiat ja allergiat sekä kilpirauhasen vajaatoiminta ja muut autoimmuunisairaudet. Muualla maailmassa epilepsia koetaan rodun ongelmaksi, mutta Suomessa se on toistaiseksi kohtuullisen harvinainen sairaus.

Welshi kuuluu Pevisaan, joten pentujen rekisteröinnin ehtona on vanhempien silmä- ja lonkkatutkimukset. Lonkkanivelen dysplasiaa sairastavien walesinspringerspanielien osuus on tällä hetkellä noin 30% kuvatuista yksilöistä. Näistä koirista suurin osa luokitellaan lievimpään C-luokkaan, vakavampien D- ja E-asteiden esiintyminen on selvästi vähäisempää. Varsinaiset silmäsairaudet ovat hyvin harvinaisia, mutta silmätutkimuksissa monelta löytyy ylimääräisiä silmään päin olevia ripsiä. Jonkin verran esiintyy myös luomien asentovirheitä.

Rotumääritelmä