Kooikerhondje

Kooikerhondje on pieni vilkasluontoinen lintukoira, joka on aito metsästyskoira. Kotimaassaan Hollannissa sitä käytettiin ennen sorsalintujen houkuttelijana. Rodun nimi muodostuu kahdesta sanasta kooiker ja hondje. Kooiker tarkoittaa verkkohäkin omistajaa ja hondje pientä koiraa. Toisin sanoen kooikerhondje on linnustajan pieni koira.

Käyttötarkoitus
Kotimaassaan rotua käytettiin ensisijaisesti häkkiansastajan apurina. Pieni punavalkoinen koira, jolla on valkoinen hännän kärki, muistuttaa sorsien luontaista vihollista kettua. Sorsien seuratessa tarkkaavaisena koiraa, ne eivät havaitse metsästäjän läsnäoloa. Kun koira on saanut sorsan häkkiansaan johtavaan kanavaan, metsästäjä säikäyttää linnun syvemmälle ansaan. Metsästyskauden ulkopuolella kooikerhondje toimi myös tuhoeläinten hävittäjänä. Öisin koiran tärkeä tehtävä oli lämmittää omistajaansa ja vartioida hänen untaan.

Kooikerhondje muistuttaa ulkonäöltään spanielia tai pientä setteriä. Hollantilaiskasvattajien mukaan rotu on ns. ”spioen” ja se on lähempänä setteriä kuin perinteistä spanielia. Vaikka kooikerhondje ei ole noutaja, eivätkä sen alkuperäiset käyttätarkoitukset edellytä pehmeää suun otetta riistaan, noutavat useimmat kooikerhondjet mielellään mitä tahansa kepeistä ja palloista sorsiin ja kanalintuihin. Monet kooikerhondjet myös uivat mielellään.

Luonne
Rotumääritelmä kertoo kooikerhondjen olevan ”iloinen, ei äänekäs, hyvin riippuvainen kotiympäristöstään, ystävällinen hyväluonteinen ja valpas”. Kooikerhondjelle sallitaan varautuneisuus vieraita kohtaan, mutta tutustuttuasi siihen saat siitä elinikäisen ystävän. Jotta kooikerhondjesta tulee yhteiskuntakelpoinen ja reipas koira, se vaatii pennusta alkaen perusteellisen sosiaalistamisen.

Kooikerhondje oppii nopeasti – niin hyvässä kuin pahassakin. Miellyttämishalunsa ansiota sitä on helppo motivoida ja positiivinen vahvistaminen toimii erinomaisesti. Kooikerhondjeista löytyy kuitenkin herkkiä yksilöitä, joille yksi ärjäisy väärään aikaan hävittää kuukausien koulutuksen.
Lyhyesti sanottuna kooikerhondje on aktiivinen koira, joka vaatii paljon virikkeitä ja liikuntaa.

Terveys
Kooikerhondjen keskimääräinen elinikä on 10-14 vuotta. Vanhimmat kooikerit ovat olleet 19- vuotiaita. Rotu ei kuulu PEVISA-ohjelmaan, mutta jalostuksessa käytettävät koirat tutkitaan polvien, lonkkien, silmien ja vWd:n osalta. Vaikka vakaviakin perinnöllisiä sairauksia tunnetaan useita, niitä esiintyy suhteellisen harvoin ja rotu on Suomessa pienestä kannasta huolimatta perusterve. Kooikerilla esiintyviä perinnöllisiä sairauksia: ENM eli perinnöllinen nekrotisoiva selkäydinhalvaus, epilepsia, von Willebrandin tauti, polvilumpion sijoiltaanmeno, HD eli lonkkadysplasia, autoimmuunisairaudet (Myasthenia gravis, munuasivika, systeeminen lupus erytematosus, autoimmuuni trombosytopenia, immuunivälitteinen suolistotulehdus), silmäsairauksia ( HC eli perinöllinen katarakta, MRD, PHTVL/PHPV, PPM ja väärällä tavalla kasvavat ripset).

Harrastukset
Kooikerhondje on erittäin monipuolinen harrastuskoira, sillä se on valpas ja aina valmiina toimintaan. Monet kasvattajat etsivätkin kasvateilleen nimenomaan harrastavia koteja. kooikkereiden keskuudessa suosittuja harrastuksia on agility, näyttelyt, mejä ( metsästyskoirien jäljestyskoe), toko. Kooikkerilla on oikeus osallistua spanielien taipumuskokeisiin, vaikka sen läpäisemistä ei niiltä vaadita muotovalion arvoon. Muutama kooikkeri on läpäissyt BH- käyttäytymiskokeen ja useat kookkerit ovat käyneet luonnetestissä.

Lisää tietoa kooikerhondjesta löydät Suomen Kooikerhondje ry:n kotisivuilta www.kooikerhondje.fi.

Rotumääritelmä