Prinkan em\u00e4\u00a0 on Boney M z Plouznicke Staje<\/strong> ja is\u00e4 hollantilainen kuvan kaunis Manusias Boris.<\/strong> Prinka on syntynyt 7.6.2013 ja oli Suomeen tullessaan 9 vk ik\u00e4inen.<\/p>\n Prinka 9 vk hotellin pihalla Varsovassa<\/p><\/div>\n <\/p>\n Pennun hakumatka oli aikamoinen seikkailu, mutta lopulta kaikesta j\u00e4i kuitenkin hyv\u00e4 muisto. Olin katsonut kartasta, ett\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4mme Wola Moravica sijaitsee noin 170km Varsovasta etel\u00e4\u00e4n ja sinne vie moottoritie l\u00e4hes perille asti. Suunnittelimme siis, ett\u00e4 lenn\u00e4mme aamukoneella Varsovaan, vuokraamme auton ja ajamme kasvattajan luo. Perill\u00e4 meill\u00e4 olisi aikaa 2-3 h tutustua pentuun, emoon ja kasvattajaan ja ehtisimme hyvin iltakoneella takaisin Suomeen. Viisas tytt\u00e4reni Salla kyll\u00e4 ihmetteli kiireisen tuntuista aikataulua ja sanoi, ettei itse uskaltaisi tehd\u00e4 noin tiukkaa aikataulua.<\/p>\n J\u00e4nnitys alkoi jo lentokent\u00e4ll\u00e4, kun varattu vuokra-auto ei l\u00f6ytynytk\u00e4\u00e4n autotallista sielt\u00e4, miss\u00e4 sen olisi pit\u00e4nyt olla. Noin 40 min etsimisen j\u00e4lkeen se l\u00f6ytyi v\u00e4\u00e4r\u00e4n vuokraamon alueelta. Varsovasta ulosmenotiell\u00e4 oli liikenneonnettomuuden vuoksi mateleva jono ja ensimm\u00e4iseen 20 kilometriin meni aikaa l\u00e4hes tunti. Kun vihdoin p\u00e4\u00e4simme kunnolla matkaan ja l\u00e4hestyimme Radomin kaupunkia, alkoi navigaattori ( jonka vihdoin olin saanut toimimaan Puolassa) ohjata meit\u00e4 oikealle ulos moottoritielt\u00e4. Emme ensin uskoneet, kun kartan mukaan olisi pit\u00e4nyt vain ajaa suoraan l\u00e4pi kaupungin. Navigaattori ei hellitt\u00e4nyt ja uskoimme lopulta, ett\u00e4 se yritt\u00e4\u00e4 ohjata meit\u00e4 ohitustielle ohi keskustan ja l\u00e4ksimme ajamaan sen ohjeiden mukaan. Tie johti l\u00e4pi kapeiden kyl\u00e4teiden pikku kyl\u00e4st\u00e4 toiseen. Kyl\u00e4n raiteilla juoksenteli matalaraajaisia koiria, kanoja, vuohia, joten matka taittui tosi hitaasti. Aikamme ajettua aloin ihmetell\u00e4, miksei jo tulla ohitustielle. Tarkastin navigaattorista, mihin se oli meit\u00e4 viem\u00e4ss\u00e4 ja kauhukseni huomasin, ett\u00e4 osoite oli aivan toinen, kuin mink\u00e4 olin sinne kirjoittanut.<\/p>\n Valitsin uudelleen oikean osoitteen ja l\u00e4ksimme taivaltamaan kohti oikeaa m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4t\u00e4 l\u00e4pi kylien. Matka keskeytyi v\u00e4lill\u00e4 tiet\u00f6iden vuoksi ja v\u00e4hitellen alkoi stressitaso nousta, kun aika vaan riensi eteenp\u00e4in. Lopulta p\u00e4\u00e4simme perille ajettuamme\u00a0 4,5 h matkaa joka oli tarkoitus taittaa 2,5 tunnissa. Perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme laskimme, ett\u00e4 jos l\u00e4hdemme varttitunnin kuluessa takaisin, olisi viel\u00e4 realistisia mahdollisuuksia ehti\u00e4 iltakoneeseen. Vierailumme Prinkan lapsuuden kodissa oli siis t\u00f6rke\u00e4n kiireinen. Vastassa meit\u00e4 oli yst\u00e4v\u00e4llinen omistajapariskunta, iloisen riehakas pentu ja luottavaisen ja avoimen tuntuinen Boney\u00a0 emo. Monika esitteli kiireesti viralliset paperit miehens\u00e4 tulkkaamana, maksoin pennun ja sain tarvittavat asiapaperit ja pentupaketin sek\u00e4 suloisen pennun syliini. Pikaiset halaukset ja valokuvaukset pihalla ja sitten matkaan.<\/p>\n Prinka ja emo Bonney<\/p><\/div>\n <\/p>\n Harri l\u00e4hti taas ajamaan ja Prinka kiipeili alkumatkan syliini, mutta pian se asettui jalkatilaan nukkumaan ja nukkui koko matkan lentokent\u00e4lle asti. Moottoritiell\u00e4 vauhti oli 140 km tunnissa ja silti oli ep\u00e4varmaa ehtisimmek\u00f6 koneeseen. Soitimme matkalla vuokraamoon ja sovimme, ettemme k\u00e4y tankkaamassa autoa kiireen vuoksi, vaan maksamme polttoaineen autoa luovuttaessa. Kun vihdoin ymm\u00e4rsimme, miten parkkihalliin ajetaan sis\u00e4lle ja saimme auton luovutettua, oli aivan minuuttipeli\u00e4, ehdimmek\u00f6 en\u00e4\u00e4 koneeseen. Pentu kantokassiin ja juoksujalkaa ohi turvatarkastusjonon. Portille oli matkaa noin 10 portin verran. Kuulimme, ett\u00e4 Helsingin koneeseen kuulutetaan viimeisi\u00e4 matkustajia. Kun ehdimme l\u00e4\u00e4h\u00e4tt\u00e4en perille, oli koneen l\u00e4ht\u00f6\u00f6n aikaa 5 min! ehdimme jo huokaista helpotuksesta, kun tyly virkailija kertoi, ettemme p\u00e4\u00e4sek\u00e4\u00e4n koneeseen, koska lemmikin matkaa ei oltu maksettu! Voi v\u00e4\u00e4rink\u00e4sitys ja hatarap\u00e4isyys! Olin varannut matkan puhelimessa, koska\u00a0 lemmikin matkaa ei voi varata netiss\u00e4\u00a0 ja j\u00e4lkeen p\u00e4in j\u00e4i sellainen k\u00e4sitys, ett\u00e4 Prinkankin matka oli veloitettu luottokortilta, kuten meid\u00e4nkin matka. Mutta eih\u00e4n se niin ollutkaan, vaan minun olisi pit\u00e4nyt maksaa se joko l\u00e4htiess\u00e4 Helsingiss\u00e4 tai Varsovassa. Kyll\u00e4 min\u00e4 sitten lopulta muistin, ett\u00e4 niin olisi pit\u00e4nyt tehd\u00e4. Ei auttanut itku eik\u00e4 hammasten kiristys, ei k\u00e4teisen tarjoaminen eik\u00e4 inhimillisyyteen vetoaminen. Emme p\u00e4\u00e4sseet koneeseen.<\/p>\n Kiire oli ohi. Laahustimme Finnairin palvelutiskille ja puolen tunnin odottelun j\u00e4lkeen saimme paikat seuraavan aamun koneeseen. Lis\u00e4maksua veloitettiin 100\u20ac ihmisist\u00e4 ja tietysti se lemmikin paikka 40\u20ac. S\u00f6imme viel\u00e4 iltapalaa lentokent\u00e4ll\u00e4, kun koko p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 emme olleet juurikaan ehtineet sy\u00f6d\u00e4. Taksilla l\u00e4heiseen hotelliin ja unten maille. Hotellissa oli kokolattiamatto, joten Prinka sai nukkua kylpyhuoneessa. Koko y\u00f6n\u00e4 ei kuulunut inahdustakaan ja aamulla meit\u00e4 oli vastassa iloinen ja virke\u00e4 pentu, joka s\u00f6i halukkaasti kaiken, mit\u00e4 sille annettiin. Onneksi olin saanut kasvattajalta v\u00e4h\u00e4n penturuokaa mukaan, kun olin varannut sille vain parin aterian verran ruokaa matkan ajaksi.<\/p>\n Aamulla lentokent\u00e4ll\u00e4 Prinkaa kiinnosti kaikki ohi kulkevat ihmiset, eik\u00e4 se pel\u00e4nnyt h\u00e4lin\u00e4\u00e4 ja vilskett\u00e4. Baarissa sille tarjottiin vett\u00e4 ja ihailevia katseita. Kun sit\u00e4 alkoi v\u00e4sytt\u00e4\u00e4 se k\u00f6mpi itse avoimeen lentokoppaansa nukkumaan. Koko lentomatkan se nukkui kopassaan tassut taivasta kohti. Unta riitti viel\u00e4 kotimatkallakin omassa kopassaan.<\/p>\n Prinka nukkuu lentokassissa Varsovan kent\u00e4ll\u00e4<\/p><\/div>\n konetta odotellessa<\/p><\/div>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Matkalla k\u00e4vimme Kouvolassa agilityn piirinmestaruuskisoissa, jonne Silja toi Kelmin joukkuekisaa varten. Yksil\u00f6kisaan emme ehtineet sattuneesta syyst\u00e4. Prinka sai siis tuoreeltaan agilitytartunnan ja sill\u00e4 oli hauskaa, kun sai kulkea sylist\u00e4 syliin ja tutustua muutamaan koiraan mm Hilmaan. Kotimatkalla se tapasi viel\u00e4 Kuillonkin, kun treffasimme kotimatkalla olleisiin Sallan ja Roopen.<\/p>\n Piirinmestaruuskisoissa Kouvolassa. Kuva Anne Lind<\/p><\/div>\n <\/p>\n <\/p>\n Prinka on siis osoittautunut eritt\u00e4in reippaaksi, avoimeksi, rohkeaksi ja tasapainoiseksi pennuksi. On v\u00e4h\u00e4n tuntunut huvittavalta, ett\u00e4 kun ostaa pennun sit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4 pelk\u00e4n sukutaulun ja\u00a0 valokuvien perusteella, saa sitten t\u00e4ll\u00e4isen mainion pakkauksen. Uskon, ett\u00e4 saan siit\u00e4 mukavan harrastuskoiran.<\/p>\n Prinka ensimm\u00e4ist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kotona<\/p><\/div>\n s\u00f6p\u00f6l\u00e4inen<\/p><\/div>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Lempi ja Kelmi hyv\u00e4ksyiv\u00e4t pennun muutamassa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Alkuun ne pitiv\u00e4t murisemalla et\u00e4isyytt\u00e4, mutta kertaakaan ei ollut pelkoa, ett\u00e4 ne olisivat oikeasti purreet pentua. Nyt menee jo rennosti ja Prinka roikkuu v\u00e4lill\u00e4 Lempin h\u00e4nnn\u00e4ss\u00e4 ja hyppii vasten Kelmi\u00e4. Leikkim\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t vanhemmat koirat ole kuitenkaan alentuneet mokoman r\u00e4\u00e4p\u00e4leen kanssa.<\/p>\n Sosiaalistaminen on sujunut kuin itsest\u00e4\u00e4n. L\u00e4hes joka p\u00e4iv\u00e4 Prinka on saanut uusia koirakontakteja, kun olen k\u00e4ytt\u00e4nyt asiakkaita hyv\u00e4kseni. Rokotukseen tulevat pennut ovat leikkineet pihalla Prinkan kanssa. Automatkoilla Prinka on jo kuin vanha tekij\u00e4 ja kaupungilla se on k\u00e4ynyt pari kertaa. Aksatreeneiss\u00e4 ja rally-tokotreeneiss\u00e4 on hauskaa, kun saa leikki\u00e4 ja juosta muiden koirien kanssa.<\/p>\n Hippaleikki Prinka ja Jopo<\/p><\/div>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n Prinka on ollut mukana my\u00f6s mets\u00e4ss\u00e4 ja tutustunut veteen Kelmin uimareissuilla. Siljan kissaan on k\u00e4yty totuttelemassa pari kertaa ja sit\u00e4 jatkamme edelleen. Kerran k\u00e4vimme 6- tien ja junaradan v\u00e4lisen py\u00f6r\u00e4tien laidalla totuttelemassa py\u00f6r\u00e4ilij\u00f6ihin, rullaluistelijoihin, junan \u00e4\u00e4neen ja 6- tien meteliin. Kaikkeen se suhtautui kuin vanha tekij\u00e4 ja tutki innokkasti ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pelk\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Espoon rally-tokokisamatkalla k\u00e4vimme Sallan luona kyl\u00e4ilem\u00e4ss\u00e4. Kuillon kanssa oli raisut veto- ja painileikit ja ulkona Prinka sai tutustua pikkulapsiin.<\/p>\n Kelmin per\u00e4ss\u00e4 veteen<\/p><\/div>\n m\u00e4rk\u00e4 pentu ja croxit<\/p><\/div>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n <\/p>\n T\u00e4n\u00e4\u00e4n aloitamme pentukoulun Koirakoulu Nuuskussa, kuten teimme Ettankin kanssa. Siell\u00e4 saamme hyv\u00e4n alun yhteisty\u00f6lle ja lis\u00e4\u00e4 pentukavereita. T\u00e4rke\u00e4 sosiaalistamisaika 3-14 vk on parhaillaan menossa ja aion k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen hy\u00f6dykseni. Jostain luinkin, ett\u00e4 pennun tulisi 14 ik\u00e4viikkoon menness\u00e4 tutustua 14 koiraan, 14 ihmiseen,14 ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, ett\u00e4 se ehtisi tottua riitt\u00e4v\u00e4sti el\u00e4m\u00e4n erilaisiin ilmi\u00f6ihin, joihin sen aikuisenakin tulisi suhtautua ilman ohgelmia.<\/p>\n![\"Prinka](\"http:\/\/www.elainklinikkakotisalo.fi\/milfeddyg\/wp-content\/uploads\/2013\/08\/IMG_5914.jpg\")
<\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n<\/a><\/a><\/a><\/a><\/p>\n