Ensimm\u00e4inen viikko kului kulttuurivoittoisesti. Vuorop\u00e4ivin Savonlinnan oopperjuhlia ja Imatra Pig Band-festareita. Joka v\u00e4liss\u00e4 ehdittiin tietysti treenata agia, lenkkeill\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 sek\u00e4 j\u00e4ljest\u00e4\u00e4 ja tietysti uida. Tiistaina p\u00e4\u00e4simme el\u00e4inl\u00e4\u00e4k\u00e4riporukalla kuuntelemaan Aidan orkesteriharjoitusta kollega Pekka Hyyrysen my\u00f6t\u00e4vaikutuksella. Pekka laulaa Savonlinnan oopperakuorossa, eli viett\u00e4\u00e4 joka kes\u00e4 reilun kuukauden” linnassa”. Esitys oli vaikuttava: mahtavat kuoro-osuudet, upeat lavasteet, hienot tanssiesitykset ja musiikki. Leppoisan kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4n kruunasi lounas Iloisessa Munkissa, joka on idyllinen kes\u00e4ravintola j\u00e4rven rannalla.<\/p>\n
Keskiviikko iltana nautimme Railin kanssa toisenlaisesta musiikista Big band- teltassa. Mukaansa tempaavaa rytmimusiikkia, n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 goreografioita, taiturimaista \u00e4\u00e4nen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4, hellyytt\u00e4v\u00e4\u00e4 huumoria ja komeaa mieslaulua. Esintyjin\u00e4\u00a0 Brassballet ( Saksa), Vocapeople (Israel\/USA), Seminaarim\u00e4en mieslaulajat. Big Band -teema jatkui torstaina katukonsertissa Sirpan seurassa. Nautimma auringosta, Humon soitosta ja shoppailusta.<\/p>\n
Perjantaina oli taas Railin kanssa suuntana Savonlinna ja vuorossa oli Taikahuilun orkesteriharjoitus. Saimme taas nauttia kauniista Mozartin musiikista. Ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 teosta ei soitettu kokonaan, vaan harjoiteltiin p\u00e4\u00e4asiassa toista puoliaikaa. Kapelimestari suorastaan hioi\u00a0 ja hinkkasi esityksi\u00e4 viimeisen p\u00e4\u00e4lle. Esityksen j\u00e4lkeen Pekka liittyi seuraamme ja nautimme maittavan lounaan Majakassa. Kotimatkalla k\u00e4vimme Railin kanssa katsomassa Retretin kes\u00e4n\u00e4yttelylyn, josta j\u00e4i mieleen vaikuttavat luolateokset ja Rudolf Koivun satukuvitukset. Tyko Sallisen teokset eiv\u00e4t olleet oikein minun mieleen, vaikka aikansa radikaali olikin. Eik\u00e4 Railin ja minun kes\u00e4retki olisi mit\u00e4\u00e4n ilman uintia – t\u00e4ll\u00e4 kertaa kirkkaissa vesiss\u00e4 Punkaharjulla.<\/p>\n
AHKEROINTIA JA NAUTISKELUA<\/strong><\/p>\n Lomap\u00e4iv\u00e4t alkoivat t\u00e4ydellisesti aamu-uinnilla Sahalahden uimalaiturilta. Aivan kuin olisi ollut kes\u00e4m\u00f6kill\u00e4. Aamulla rannassa kuului vain linnunlaulu ja laineiden liplatus. Kun pulahdin viile\u00e4\u00e4n veteen, oli el\u00e4m\u00e4 t\u00e4ydellist\u00e4. Sitten kylpytakki p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kotiin, Kelmin kanssa aamulehden haku ja kaikessa rauhassa kahvin keittoon. Aamukahvit terassilla on kes\u00e4ll\u00e4 ihanaa. Linnunlaulua, kukkia ja vihre\u00e4\u00e4 joka puolella vanhassa puutarhassa, joka on sopivasti luonnonmukainen. En vaihtaisi t\u00e4t\u00e4 paikkaa mihink\u00e4\u00e4n.<\/p>\n S\u00e4\u00e4t olivat enimm\u00e4kseen aurinkoisia, joten uskaltauduin mattojen pesuun. Painepesuri oli oiva hankinta. Sill\u00e4 pesin parissa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 kaikki isot matot. Niiden kuivattelemisessa oli sitten v\u00e4h\u00e4n puuhaa, kun sadekuurot aiheutti v\u00e4h\u00e4n mattojen kantamista edestakaisin sis\u00e4\u00e4n ja ulos. Roopen kanssa pilkoimme polttopuita ja Roope ahkeroi muutenkin anopin kes\u00e4ty\u00f6listan ohjaamana.<\/p>\n Loppuviikosta k\u00e4vin koirien kanssa lenkill\u00e4 ja uimaretkell\u00e4 P\u00e4ih\u00e4nniemen rannoilla. Koska Etta oli ilmoitettu taippariin 14.7., otin mukaan riistapukin, ett\u00e4 voimme treenata sen noutoa vedest\u00e4. Tosin ei siin\u00e4 pit\u00e4isi mit\u00e4\u00e4n ongelmaa olla. Etta on innokas uimari ja kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 wss pentutapaamisessakin Etta nouti kaikki riistapukit, joita wss- junnut eiv\u00e4t noutaneet.<\/p>\n Etta noutaa riistapukkia vedest\u00e4<\/p><\/div>\n Koirat ovat kuitenkin yll\u00e4tyksellisi\u00e4. Nakkasin riistapukin veteen ja Etta sy\u00f6ksyi innokkasti sen per\u00e4\u00e4n, mutta kas yll\u00e4tyst\u00e4, se teki U-k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen pukin edess\u00e4 ja j\u00e4i uimaan ja odottamaan ”oikeaa ” keppi\u00e4. Kelmi kyll\u00e4 nouti pukin parempaan talteen. Etta ei todellakaan suostunut ottamaan riistapukkia suuhunsa, ei maalla eik\u00e4 vedess\u00e4. Ei vaikka kuinka tein asiasta hauskan ja saaliin omaisen. Kelmi ja Lempi vain villiintyiv\u00e4t enemm\u00e4n ja enemm\u00e4n ja yrittiv\u00e4t riist\u00e4\u00e4 sit\u00e4 k\u00e4dest\u00e4ni. Etta kyll\u00e4 yritti v\u00e4h\u00e4n nyppi\u00e4 h\u00f6yheni\u00e4 siivist\u00e4 irti, mutta ei suostunut ottamaan koko pukkia suuhunsa saati sitten noutanut sit\u00e4. No, ajattelin, ett\u00e4 se oli vain jokin hetkellinen lukko ja yritet\u00e4\u00e4n huomenna uudelleen. Mutta seuraavanakaan p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 riistapukki ik\u00e4\u00e4n kuin \u00e4ll\u00f6tti Ettaa. Se ei ottanut sit\u00e4 k\u00e4dest\u00e4, ei maasta paikallaan eik\u00e4 heitettyn\u00e4. Se l\u00e4hti kyll\u00e4 lent\u00e4v\u00e4n pukin per\u00e4\u00e4n, mutta nuuhkaistuaan sit\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi pois. Muita esineit\u00e4 se kyll\u00e4 suostui noutamaan. Apua<\/strong>, taippari on viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 ja minun on opetettava Ettalle riistapukin nouto alusta alkaen. Hieroin aluksi riistapukkia kalkkunaleikkeen siivuilla ja piilotin sen murusia sulkien alle. Se kyll\u00e4 her\u00e4tti sen verran kiinnostusta, ett\u00e4 Etta yritti kaivaa muruset sulkien alta, mutta ei ottanut kokonaista pukkia suuhunsa. Sitten muistin, ett\u00e4 Etta on opetettu koskemaan k\u00e4tt\u00e4 ja esineit\u00e4 ja siit\u00e4 on palkattu naksuttimella. N\u00e4in sain sen aluksi koskemaan kuonolla k\u00e4dess\u00e4 olevaa ja sitten maassa olevaa pukkia. Se alkoi naksuttimesta innostua. Ota- k\u00e4skyst\u00e4 aukesi lopulta suu ja Etta otti varovaisen otteen pukista, kun vedin sit\u00e4 koirasta pois p\u00e4in. Naksuttimella vahvistamalla ote parani kerta kerralta ja lopulta se otti pit\u00e4v\u00e4n otteen pukista ensin k\u00e4dest\u00e4ni, sitten maasta ja lopulta se kantoi pukkia minua seuraten ja vihdoin ja viimein nouti sen k\u00e4skyst\u00e4. T\u00e4h\u00e4n kaikkeen meni aikaa pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4, kun tein lyhyit\u00e4 harjoituksia 2-3 kertaa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Joka harjoituskerralla Etta oli edistynyt kypsytelty\u00e4\u00e4n asiaa p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Kolmannen p\u00e4iv\u00e4n iltana menin kokeilemaan, josko se jo noutaisi pukin vedest\u00e4kin. Aluksi se n\u00e4ytti taas ilmeill\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 hyi \u00e4ll\u00f6\u00e4, ei voi koskea. V\u00e4h\u00e4n aikaa leikittiin pakenevaa lintua ja kiinnostus her\u00e4si. Heitin pukin aivan veden rajaan ja varovaisesti Etta nouti sen. Hirmuisen ilon pidon j\u00e4lkeen heitin pukin kunnon matkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja Etta teki kuin tekikin oikeaoppisen noudon k\u00e4teen asti! Jes, vaivann\u00e4k\u00f6 auttoi ja aikaa taippariin oli viel\u00e4 2 pv, joten ei mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4!<\/p>\n KOHTALOKAS J\u00c4LJESTYS<\/strong><\/p>\n Torstaina k\u00e4vin tekem\u00e4ss\u00e4 pari verij\u00e4lke\u00e4 koirille. Kelmille ja Kuillolle Yhteisen noin 300m pitk\u00e4n j\u00e4ljen ja Ettalle oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 tehd\u00e4 noin 600m pitk\u00e4, mutta pienen suunnistusvirheen vuoksi j\u00e4ljest\u00e4 tuli t\u00e4ysmittainen j\u00e4lki eli noin 900-1000 m pitk\u00e4. J\u00e4lkien kypsymist\u00e4 odotellessa irrotin painepesurilla maalia varaston kippiovesta ja huvimajasta maalausta varten. Annin oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 tulla perjantaina kanssani maalaamaan niit\u00e4. L\u00e4ksin illan suussa koirien kanssa j\u00e4ljest\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ensin k\u00e4vimme pienen mets\u00e4lenkin verryttelyksi. Sitten ajoin Ettan j\u00e4ljen alkuun ja Kelmi ja Kuillo j\u00e4iv\u00e4t autoon odottamaan. Etta l\u00e4hti heti j\u00e4ljelle reipasta vauhtia. Minulla oli t\u00e4ysi ty\u00f6 pysy\u00e4 per\u00e4ss\u00e4 ja samalla ker\u00e4t\u00e4 j\u00e4lkimerkkej\u00e4 pois puista. V\u00e4lill\u00e4 oli pakko jarrutella innokkaan j\u00e4ljest\u00e4j\u00e4n menoa, mutta ei se n\u00e4ytt\u00e4nyt siit\u00e4 h\u00e4iriintyv\u00e4n. Ensimm\u00e4inen kulma meni aivan tarkasti ja Etta merkkasi kulman nuuskien. Toisella kulmalla pieni tarkistuslenkki ja ilman apua matka jatkui varmasti viimeiselle osuudelle. Reilu sata metri\u00e4 kulman j\u00e4lkeen tulimme tihe\u00e4n taimikon laitaan, jossa oli tehty raivausty\u00f6t\u00e4. Vauhti oli edelleen reipasta, vaikka matkaa oli taitettu jo l\u00e4hes 700m. Merkkej\u00e4 ittottaessani en ehtinyt katsomaan kunnolla jalkoihini,\u00a0 kompastuin\u00a0 oksaan ja kaaduin aivan r\u00e4hm\u00e4lleni. Yl\u00f6snoustessani tunsin, ett\u00e4 jalkani oli tarttunut johonkin kiinni ja tunsin, ett\u00e4 jokin tunkeutui vasemman pohkeen sis\u00e4\u00e4n. Raivausty\u00f6ss\u00e4 pystyyn j\u00e4\u00e4nyt seiv\u00e4s oli t\u00f6k\u00e4nnyt syv\u00e4lle pohjelihakseen. Huomasin, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4riluun vieress\u00e4 pohkeen etupuolella oli ammottava reik\u00e4! Jatkoimme samantien matkaa j\u00e4ljest\u00e4en. Katsoin kuinka paljon haavasta tulee verta. Ajattelin, ett\u00e4 jos se vuotaa pulppuamalla, on minun k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 maahan jalka pystyss\u00e4 ja teht\u00e4v\u00e4 j\u00e4ljestysliinasta kiristysside ja soitettava apua. Sijainnin selitt\u00e4minen olisi aika vaikeaa keskell\u00e4 mets\u00e4\u00e4. Verta tuli kuitenkin vain hiljaa liruttamalla, joten jatkoin rauhallisesti ontuen. Soitin Siljalle ja kerroin miss\u00e4 olin ja mit\u00e4 oli k\u00e4ynyt. Pyysin h\u00e4nt\u00e4 tulemaan Panun kanssa minua hakemaan. Yrit\u00e4n tulla tien laitaan, jonne on matkaa noin 400m j\u00e4ljell\u00e4. Kaikesta t\u00e4st\u00e4 ”h\u00e4iri\u00f6st\u00e4” huolimatta Etta j\u00e4ljesti virheett\u00f6m\u00e4sti loppuun asti, tosin vauhti oli huomattavasti hidastunut. Se l\u00f6ysi kaadon, s\u00f6i palkkansa ja nautti minun antamista kehuista! Oikea superj\u00e4ljest\u00e4j\u00e4 tuo Etta! Kaadolta tien laitaan oli viel\u00e4 pari sataa metri\u00e4, joka k\u00e4veltiin rauhallisesti. Jalkaan ei viel\u00e4 koskenut juuri lainkaan. Tien laidassa istuessani huomasin, ett\u00e4 pohkeen takapuolella oli punoittava kohta, josta keppi oli melkein tullut l\u00e4pi,mutta iho oli j\u00e4\u00e4nyt l\u00e4p\u00e4isem\u00e4tt\u00e4. Kun ajattelin tapahtumaa, tuli mieleen kaikki \u00e4ll\u00f6tt\u00e4v\u00e4t m\u00e4rkiv\u00e4t el\u00e4inten pistohaavat teurastamolla ja vastaanotolla.<\/p>\n Panu ja Silja tulivat pian ja l\u00f6ysiv\u00e4t minut tien laidassa istumasta. Panu vei autoni ja koirat kotiin ja Silja vei minut ensiapuun. Matkalla alkoi kipu lis\u00e4\u00e4nty\u00e4 ja ensiapuun p\u00e4\u00e4stess\u00e4 en en\u00e4\u00e4 voinut varata jalalle kivun vuoksi. Jalka kyll\u00e4 toimi ja tunto oli tallella. P\u00e4\u00e4simme pian hoitajan ensiapuun, mutta\u00a0 saimme odottaa viel\u00e4 pari tuntia, ennen kuin l\u00e4\u00e4k\u00e4ri ehti operoimaan haavan. H\u00e4n puhkaisi rei\u00e4n pohkeen takapuolelle, ett\u00e4 sai haavaontelon huuhdeltua puhtaaksi l\u00e4pi asti. Haavaan laitettiin dreeni, jonka avulla haavaonteloa saadaan hyvin huuhdeltua.<\/p>\n SAIRASTELUA<\/strong><\/p>\n Siihen sitten loppui kaikki touhuaminen ja oli pakko pys\u00e4hty\u00e4. Ei ollut menemist\u00e4 taippariin eik\u00e4 sunnuntaina Mikkelin agikisaan. Piti my\u00f6s luopua maalaussuunnitelmista ja m\u00f6kille menosta ensi viikolla. Tuntui tosi katkeralta, ett\u00e4 loma meni puoliksi pilalle ja oli luovuttava kaikesta hauskasta, mit\u00e4 olin suunnitellut loppulomalle. Liikkumista rajoittava kipu veti mielen entis\u00e4 apeammaksi. Mielt\u00e4 painaa tietysti my\u00f6s huoli, ett\u00e4 paraneeko jalka t\u00e4ysin ennalleen. Lauantai meni l\u00e4hes murehtiessa, mutta sitten l\u00f6ysin asiasta valoisia puoliakin. Onneksi Silja p\u00e4\u00e4si viem\u00e4\u00e4n minut nopeasti ensiapuun. Onneksi\u00a0 hermot ja suuret verisuonet olivat s\u00e4\u00e4styneet, joten kunnollinen toipuminen on todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4. Ja onneksi Salla ja Roope olivat tukenani toipumisen alussa. He lenkittiv\u00e4t koirat ja k\u00e4yttiv\u00e4t minut terveysasemalla haavahoidossa ja auttoivat muutenkin. Ja nyth\u00e4n minulla on aikaa ja hyv\u00e4 syy lev\u00e4t\u00e4 ja lueskella koira- ja muita lehti\u00e4, joita ei ole viime aikoina ehtinyt lukemaan. Is\u00e4- vainaa olisi sanonut: ” Hyv\u00e4, ettei k\u00e4ynyt pahemmin”. Eik\u00e4 meill\u00e4 Ettan kanssa ole mik\u00e4\u00e4n kiire taippariin tai agi- kisoihin. Se on viel\u00e4 nuori ja voimme rauhassa treenata, kun jalka tulee kuntoon.<\/p>\n Nyt kun tapaturmasta on aikaa 3 vrk, on haavavuoto selv\u00e4sti v\u00e4hentynyt. Lepos\u00e4rky on koko ajan pysynyt kipul\u00e4\u00e4kkeill\u00e4 poissa ja liike kipukin on nyt hellitt\u00e4nyt niin paljon, ett\u00e4 voin jo kevyesti varata koko jalkater\u00e4ll\u00e4 maahan. Aluksi k\u00e4ytin kahta kyyn\u00e4rsauvaa, mutta nyt tarvitsee en\u00e4\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kevent\u00e4\u00e4 kipe\u00e4\u00e4 jalkaa yhden kepin avulla. Voi olla, ett\u00e4 huomenna pystyn jo itse ajamaan terveysasemalle ja saan dreenin\u00a0 pois haavasta.<\/p>\n On aikaa nauttia kukkivasta pihasta ja lev\u00e4t\u00e4. Kes\u00e4\u00e4 on viel\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 ja ehdimme viel\u00e4 nauttia mets\u00e4lenkeist\u00e4 ja agsaamisesta\u00a0 ym hauskasta.<\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/www.elainklinikkakotisalo.fi\/milfeddyg\/wp-content\/uploads\/2012\/07\/IMG_2307-300x200.jpg\" "\\"IMG_2307\\"")
<\/a>
![\"\"](\"http:\/\/www.elainklinikkakotisalo.fi\/milfeddyg\/wp-content\/uploads\/2012\/07\/IMG_28401-300x284.jpg\" "\\"IMG_2840\\"")
<\/a><\/p>\n![\"\"](\"http:\/\/www.elainklinikkakotisalo.fi\/milfeddyg\/wp-content\/uploads\/2012\/07\/IMG_2858-300x200.jpg\" "\\"IMG_2858\\"")
<\/a>![\"\"](\"http:\/\/www.elainklinikkakotisalo.fi\/milfeddyg\/wp-content\/uploads\/2012\/07\/IMG_2862-300x200.jpg\" "\\"IMG_2862\\"")
<\/a>![\"\"](\"http:\/\/www.elainklinikkakotisalo.fi\/milfeddyg\/wp-content\/uploads\/2012\/07\/IMG_2865-300x251.jpg\" "\\"IMG_2865\\"")
<\/a><\/p>\n